Tomas Gads: Luopiot
Tomas Gads -nimellä kirjoitetun Ryhmä Halme -dekkarisarjan toinen osa on ilmestynyt. Ensimmäinen osa huomioitiin viime vuoden kirjallisuuskarkeloissa, sillä Pirulainen oli viime syksynä yksi Savonia-palkintoehdokkaista.
Luopiot jatkaa rikoskomisario Halmeen johtamaan, turkulaiseen erityisryhmään ja sen jäseniin tutustumista. Luonnollisesti ryhmällä on myös selvitettävänään uusi murha, mikä tällä kertaa tuntuu liippaavan hyvin läheltä. Ruumis löytyy rikosylikonstaapeli Ann-Mari Forsmanin mökin rappusilta ja vaikuttaa siltä, että niin ikään ryhmässä työskentelevä Sergei Patrov linkittyy jollakin tapaa vainajaan. Kuka hän on?
Ann-Mari joutuu tutkinnasta syrjään, Sergei puolestaan lähtee selvittelemään tilejä menneisyytensä kanssa Petroskoihin. Kun kaksi ryhmän jäsentä on pelistä poissa, vastuu jakaantuu harvojen hartaille. Niklas ja Magnus joutuvat venymään, mutta heilläkin riittää omassa yksityiselämässä selvittämättömiä asioita.
Tapahtumat sijoittuvat nykyisyydessä Turkuun ja menneisyydessä Petroskoihin. Samalla lukija pääsee tutustumaan rikkonaisen lapsuuden eläneeseen Sergeihin paremmin. Mutta miten yli kymmenen vuoden takaiset tapahtumat kytkeytyvät nykypäivään ja Ann-Marin kuistilta löytyneeseen ruumiiseen?
Tarina lähti keriytymään auki vähän hitaanlaisesti. Lyhyet kappaleet (joista yleisesti ottaen pidän kovasti) ja eri kertojaäänet sekä aikatasot saivat aikaan sen, että pohjustus tuntui jatkuvan kauan ilman, että selvitettävä tapaus valkeni ollenkaan. Aloin jo tuskastua, mutta kärsivällisyys kannatti. Nimittäin sitten kun alkoi tapahtua, tapahtuikin paljon ja tarina imaisi ja koukutti mukaansa.
Kirja on selkeää jatkoa edelliselle teokselle, mutta toimii mielestäni poikkeuksellisen hyvin myös itsenäisenä teoksena. Kärvistelin nimittäin sen asian kanssa, etten saanut palautettua mieleeni niin paljon edeltäviä tapahtumia, kuin olisin toivonut, mutta ei se lopulta häirinnyt ollenkaan. Kofittomien petroskoilaisnuorien tarina kantaa omillakin siivillään.
Mielestäni Luopiot onkin Pirulaista ehjempi kokonaisuus ja teoksena ylipäänsä edellistä parempi. Pirulaisen jälkeen en vielä täysin ollut vakuuttunut Halmeen ryhmän vetovoimasta, mutta nyt oikeastaan kaikki keskeiset henkilöt saivat aimo annoksen syvyyttä lisää ja täyden mielenkiintoni heräämään. Kysymysmerkkejä jäi ilmaan leijumaan, mutta sopivasti. Lukijan saa tyydytyksen tunteen siitä, että keskeisin mysteeri saa ratkaisuunsa.
Kun ensimmäinen osa sai osakseen hienon vastaanoton, ja nyt otettiin kunnon loikka eteenpäin, mitä lukijoilla onkaan lupa odottaa Satu Roosilta ja Kaisa Nummelalta tulevaisuudessa? Jatkoa sarjalle epäilemättä on tulossa, sen verran monta mielenkiintoista tarinanpätkää jäi vielä solmimatta yhteen.
Tomas Gads: Luopiot
Bazar 2020
316s.
Arvostelukappale
Luopiot jatkaa rikoskomisario Halmeen johtamaan, turkulaiseen erityisryhmään ja sen jäseniin tutustumista. Luonnollisesti ryhmällä on myös selvitettävänään uusi murha, mikä tällä kertaa tuntuu liippaavan hyvin läheltä. Ruumis löytyy rikosylikonstaapeli Ann-Mari Forsmanin mökin rappusilta ja vaikuttaa siltä, että niin ikään ryhmässä työskentelevä Sergei Patrov linkittyy jollakin tapaa vainajaan. Kuka hän on?
Ann-Mari joutuu tutkinnasta syrjään, Sergei puolestaan lähtee selvittelemään tilejä menneisyytensä kanssa Petroskoihin. Kun kaksi ryhmän jäsentä on pelistä poissa, vastuu jakaantuu harvojen hartaille. Niklas ja Magnus joutuvat venymään, mutta heilläkin riittää omassa yksityiselämässä selvittämättömiä asioita.
Tapahtumat sijoittuvat nykyisyydessä Turkuun ja menneisyydessä Petroskoihin. Samalla lukija pääsee tutustumaan rikkonaisen lapsuuden eläneeseen Sergeihin paremmin. Mutta miten yli kymmenen vuoden takaiset tapahtumat kytkeytyvät nykypäivään ja Ann-Marin kuistilta löytyneeseen ruumiiseen?
Tarina lähti keriytymään auki vähän hitaanlaisesti. Lyhyet kappaleet (joista yleisesti ottaen pidän kovasti) ja eri kertojaäänet sekä aikatasot saivat aikaan sen, että pohjustus tuntui jatkuvan kauan ilman, että selvitettävä tapaus valkeni ollenkaan. Aloin jo tuskastua, mutta kärsivällisyys kannatti. Nimittäin sitten kun alkoi tapahtua, tapahtuikin paljon ja tarina imaisi ja koukutti mukaansa.
Kirja on selkeää jatkoa edelliselle teokselle, mutta toimii mielestäni poikkeuksellisen hyvin myös itsenäisenä teoksena. Kärvistelin nimittäin sen asian kanssa, etten saanut palautettua mieleeni niin paljon edeltäviä tapahtumia, kuin olisin toivonut, mutta ei se lopulta häirinnyt ollenkaan. Kofittomien petroskoilaisnuorien tarina kantaa omillakin siivillään.
Mielestäni Luopiot onkin Pirulaista ehjempi kokonaisuus ja teoksena ylipäänsä edellistä parempi. Pirulaisen jälkeen en vielä täysin ollut vakuuttunut Halmeen ryhmän vetovoimasta, mutta nyt oikeastaan kaikki keskeiset henkilöt saivat aimo annoksen syvyyttä lisää ja täyden mielenkiintoni heräämään. Kysymysmerkkejä jäi ilmaan leijumaan, mutta sopivasti. Lukijan saa tyydytyksen tunteen siitä, että keskeisin mysteeri saa ratkaisuunsa.
Kun ensimmäinen osa sai osakseen hienon vastaanoton, ja nyt otettiin kunnon loikka eteenpäin, mitä lukijoilla onkaan lupa odottaa Satu Roosilta ja Kaisa Nummelalta tulevaisuudessa? Jatkoa sarjalle epäilemättä on tulossa, sen verran monta mielenkiintoista tarinanpätkää jäi vielä solmimatta yhteen.
Tomas Gads: Luopiot
Bazar 2020
316s.
Arvostelukappale
Olen tietysti lukenut kombosta Tomas Gads, mutta en ole lukenut kumpaakaan osaa. Kirjoittamasi perusteella nämä voisivat sopia hyvin kesälomalukemiseksi. Silloin luen jostain syystä dekkareita enemmänkin.
VastaaPoistaToimii varmasti hyvin kesällä!
PoistaMm. Just luen yhtä sarjadekkaria jossa alkaa harmittaa, että sarjan aikana ei juurikaan kehitellä henkilöitä, miljöötä, maisemia, toisaalta nämä asettuvat selvästi sarjaksi mutta silti kirjat tapahtuvat merkillisesti kuplissa...
VastaaPoistaJoten se on ihan selvästi taito, että osaa tehdä sarjaan itsenäisesti toimivia teoksia, joissa on kuitenkin kanssa laajempaa kehitystä kirjasta kirjaan...
Ihan totta! Usein on juuri joko tai: kirja toimii hyvin yksittäisenä tarinana, mutta sarja ei vaan kehity, tai sitten niin, että yksittäinen tarina jää isomman kehityskaaren jalkoihin. Useimmissa dekkarisarjoissa tulee jostakin kirjasta ”välikirjan” fiilis.
PoistaKiinnostuksella luin postaustasi eli oli kiva nähdä, mitä olet tästä tykännyt. Itse olen jättänyt tämän väliin, kun tuo esikoisteos ei oikein vakuuttanut. Mutta kiva kuulla, että tämä on ollut mieluista luettavaa. Mukavaa viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistaMinusta tässä toisessa osassa oli petrausta monella osa-alueella ensimmäiseen verrattuna. Aurinkoista palmusunnuntaita!
Poista