Heather Morris: Auschwitzin tatuoija


Olin jo jossakin vaiheessa sitä mieltä, että olen lukenut keskitysleireistä niin paljon, ettei mitään uutta varsinaisesti enää voi tulla vastaan. Luonnollisestikin olen ollut väärässä. Tänä vuonna olen lukenut parikin romaania, jotka ovat avanneet aivan uudenlaisia näkökulmia aiheeseen. Toinen niistä oli Max Mannerin Kadotettujen kahvila ja toinen nyt äänikirjana kuuntelemani Auschwitzin tatuoija.

Heather Morrisin romaani perustuu tositapahtumiin ja todennettuihin dokumentteihin. Kirjan pääosassa on nuori slovakian juutalainen Lele, joka päätyy Auschwitziin. Loppu on vähällä tulla äkkiä lavantaudin muodossa, mutta vankitoverit pelastavat henkitoreissaan olevan miehen kuolleiden kärryistä. Auschwitzin päätatuoija eli Tatöwierer ottaa Lelen suojatikseen ja apulaisekseen. Kun Pepan katoaa, tulee Lelestä päätatuoija.

Tatöwiererin tehtävä on merkitä leirille tulevat vangit käsivarteen tatuoidulla numerosarjalla. Hän työskentelee suoraan poliittiselle osastolle. Tämä merkitsee merkittäviä erioikeuksia ja olosuhteet huomioonottaen hyviä oloja. Lele pohtii, tekeekö tuhansien ja tuhansien Auschwitz-Birkenauhun saapuvien vankien merkitseminen hänestä sotarikollisen, mutta hän tekee sen, mitä selviytyäkseen on tehtävä. Hän kuitenkin käyttää asemaansa hyväkseen ja pyrkii auttamaan muita vankeja, erityisesti Gitaa, tyttöä, johon hän rakastuu.

Morrisin kirjassa erikoisinta onkin, että se on keskitysleirille sijoittuva rakkaustarina. Rakkaus kannattelee Leleä ja Gitaa epätoivon hetkinä ja tuo koko tarinaan toivoa, järkyttävistä olosuhteista huolimatta. Joukkotuhon mittasuhteet ovat järisyttävät ja toisaalta yksittäisten ihmisten kokema julmuus on ahdistavaa ajateltavaa. Siitä huolimatta Auschwitzin tatuoija on aihepiiristä lukemistani kirjoista kevyimmästä päästä. Ehkä tunnelmaan vaikuttaa sekin, että Lele on harvinaisessa asemassa: hän on myös aktiivinen toimija, vaikka onkin vangittu.

Äänikirjana romaani oli nautinnollista kuultavaa. En muista kuunnelleeni Markus Niemen lukemia äänikirjoja aiemmin, mutta ainakin tämän kokemuksen perusteella hän on lukijoiden valioluokkaa. Onnistuessaan lukija kuvastaa sopivassa määrin henkilöiden tunnetiloja, onnea, epätoivoa, surua, pelkoa, mutta toisaalta jättää tilaa myös kuuntelijan omalle mielikuvitukselle. Niin kävi tässä tapauksessa.

Morris sai aiheen kirjalleen tavatessaan Australiassa asuvan Lele Sokolovin vuonna 2003. Hän oli vaiennut kaikki vuosikymmenet kokemastaan, sillä hän pelkäsi, että häntä ja hänen vaimoaan syytettäisiin yhteistoiminnasta natsien kanssa. Mutta kun rakas Gita kuoli, Lele halusi kertoa tarinansa, etteivät ihmiset unohtaisi, mitä Euroopassa tapahtui toisen maailmansodan aikana.

Ja vaikka toisinaan historianharrastajasta tuntuu, että kaikki olisi jo kerrottu ja luettu, niin näin ei ole. Siitä kertoo yleinen asenneilmapiiri niin kotimaassa kuin ympäri maailmaa. Aikakautemme flirttailee sellaisten aatteiden kanssa, joiden ydinajatus on tuhoava ja inhimillisyyden vastainen. Auschwitzin tatuoija, jos mikä, muistuttaa, että vaikka viha ja muut pelottavat voimat tuntuisivat vyöryvän ylitse, suurin voima kuitenkin on rakkaus.


Heather Morris: Auschwitzin tatuoija (The Tattooist of Auschwitz)
Aula&co 2019
Elisa Kirjan äänikirja
Suomentanut Pekka Tuomisto
Lukija Markus Niemi
Kesto 6h 54min

Kommentit

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Tämän haluan lukea.

    VastaaPoista
  2. Tämä kuulostaa kyllä kiinnostavalta kirjalta. Kansi on tuttu, sillä se on tullut bookstagramissa usein vastaan, mutta en ole tutustunut tarinaan. Olikin kiinnostavaa lukea sinun ajatuksiasi kirjasta. Täytyy kyllä laittaa lukulistalle. Samoin tuo Max Mannerin teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin pistänyt kannen useaan otteeseen merkille, ennen kuin kirja sitten tuli Elisa Kirjassa vastaan. Monet ovat tätä lukeneet. Vahva suositus molemmille.

      Poista
  3. Minäkin olen törmännyt kirjan nimeen ja kansikuvaan useammin, mutta sivuuttanut ajatellen, että keskistysleirikuvauksia on jo ollut tarpeeksi. Kiitos kirjoituksestasi, nythän todella pelkästään Eurooppaa seuraten näyttää, ettei kuitenkaan ole. Ehkä rakkaustarina tekisi tästä kirjasta sellaisen, että siihen tarttuisi nuoretkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti