Liisa Uusitalo-Arola: Uuvuksissa

Työuupumuksesta puhutaan paljon, eikä syyttä. Tutkimusten mukaan jopa joka neljäs työikäisistä on kärsinyt jonkinasteisista uupumisoireista. Vaikka kaikki eivät suinkaan romahda sairauslomalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle, on kansantaloudellinen ja -terveydellinen vaikutus mittava ja näkyy niin ihmisten yksityiselämässä kuin työssä jaksamisessa. Ja kun lievästä uupumuksesta tulee uusi normi, se vain edelleen ruokkii epätervettä suorittamiskulttuuria.

Yksilölle itselleen uupuminen on luonnollisestikin järisyttävä tapahtuma, joka usein pakottaa miettimään elämän kokonaan uusiksi. Toipuminen on hidasta, eivätkä kaikki välttämättä toivu kokonaan koskaan.

Kun lukee Liisa Uusitalo-Arolan Uuvuksissa -kirjaa ja sen listausta niistä fysiologisista vaikutuksista, joita uupumus aiheuttaa, tunnen kylmän hien selkäpiissäni. Näiden asioiden kanssa ei totisesti ole leikkimistä! 

Stressihormonit vaikuttavat vastustuskykyyn ja altistavat sairastelulle, lopulta jopa autoimmuunisairauksille. Sydän- ja verisuonitautien riski kasvaa. Stressi myös vanhentaa kehoa, sillä solujen uusiutuminen hidastuu. Vielä pelottavammalta kuulostavat vaikutukset aivoissa: muistin ja loogisen päättelykyvyn toiminta heikkenee, jopa pysyvästi.

Huh!

En koe olleeni todella väsynyt tai uupunut, mutta ajoittainen stressi ja työn kuormittavuuden mukanaan tuoma väsymys on tuttua, niin kuin varmasti monelle deadline-työläiselle. 

Vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa informaatio- ja viestintäalan työntekijöistä 35% koki työnsä henkisesti kuormittavaksi. Tärkeää on havaita myös uupumuksen syntymekanismista se, että uupua voi sellainenkin henkilö, joka nauttii työstään aidosti. Itse asiassa se voi jopa lisätä riskiä. Kun työ palkitsee, liudentuvat työn ja vapaa-ajan rajat helposti, eikä todellista palautumista synny.

Tässä vaiheessa havaitsen itsessäni vaaran merkit. Tunnustan nauttivani siitä, että töissä on pikkuisen kiire. Työhön uppoutuneena päivät pitenevät ja toisinaan töihin tulee tartuttua myös illalla kotona. Ei kai se väärin ole, mutta mistä sitten tietää, mikä on liikaa?

Uusitalo-Arolan kirja on tuhti tietopaketti ja käsikirja tilanteeseen, kun vastaan tulee totaalinen stoppi. Kirjan alussa kerrotaan kansantajuisesti, mitä ihmisen kehossa ja aivoissa tapahtuu stressin vaikutuksesta ja riittävän palautumisen puuttuessa. Myös hälytysmerkkejä luetellaan: esimerkiksi uniongelmien ilmentyessä omaan jaksamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Suurin osa kirjasta käsittelee kuitenkin sitä, miten uupumuksesta voi nousta ja millaisin askelmerkein toipuminen etenee. Olennaista on antaa projektille aikaa. Suorituskeskeisessä maailmassa helposti ajattelee, että lepääminen ja toipuminenkin on vain suoritus muiden joukossa, mutta näin ei ole.

Tietopakettien lisäksi kirja tarjoaa käytännön tietoa siitä, mitä toipumisessa tapahtuu ja annetaan vinkkejä siitä, mistä apua saa ja kuinka sitä kannattaa lähteä etsimään. Kirja sisältää myös harjoituksia, joiden avulla voi selvittää itselle tärkeitä asioita ja lähteä rakentamaan tukipuita tulevaisuuteen. Useinkaan paluu vanhaan arkeen, työhön ja rutiineihin ei onnistu, vaan vaatii vähintäänkin työn uudelleenjärjestelyjä, mutta usein uupumuksesta toipuessa vaihtuu myös ammatti. Tällaisten pohdintojen tueksi kirjasta löytyy harjoitteita paljon.

Itselleni hyödyllisimmäksi koin juuri uupumusta ennaltaehkäisevät ja palautumista edistävät tiedot ja harjoitteet.

Tästä aiheesta lukisin mielelläni ihan omankin kirjan: kuinka ylläpidät jaksamista, kaikotat stressin ja pidät palautumisesta huolta? Mitkä merkit kielivät siitä, että väsymys ei ole normaalia tai ainakin lähestyy riskirajoja?

Uupumuksen jälkeiseen elämään tähtääviin tehtäviin paneuduin valikoiden, mutta toisaalla niiden joukosta löytyi kyllä sellaista pohdittavaa elämästä, jota kenen tahansa olisi hyvä silloin tällöin mietiskellä, elämäntilanteesta riippumatta. Monet näistä tehtävistä ovat myös sellaisia, joiden tekemisen voisi olettaa nimenomaan edistävän omaa hyvinvointia ja ehkäisevän uupumista.

Uuvuksissa on monikäyttöinen tietokirja, joka sopii monenlaiseen tilanteeseen. Se sopii  pelastusrenkaaksi tai varoitustauluksi, mutta kirjaan kannattaa perehtyä myös esimiestehtävissä toimivien tai muiden sellaisten henkilöiden, joiden työyhteisössä, perheessä tai ystäväpiirissä uupumista esiintyy. Kirja helpottaa varmasti uupumukseen sairastuneen ymmärtämistä, mutta toisaalta haastaa esimerkiksi työyhteisön pohtimaan, onko omassa kulttuurissa jotain sellaisia piirteitä, jotka edesauttavat uupumuksen kehittymistä tai ehkäisevät se huomaamista ajoissa. Näin ollen kirja voi antaa esimiehille kullan- ja lopulta rahanarvoisia vihjeitä paremman työhyvinvoinnin saavuttamiseksi ja työntekijöiden jaksamisen edistämiseksi.

Liisa Uusitalo-Arola: Uuvuksissa
Tuumakustannus 2019
247s.
Arvostelukappale