Marko Pulkkinen: Syntax error

Marko Pulkkinen ampuu pallon suoraan maaliin teoksellaan Syntax error. Enpä muista, milloin joku teos olisi yhtä aikaa naurattanut ja ahdistanut niin paljon kuin tämä.

Romaani kertoo mediapesoona Harry S. Turusesta, jonkinlaisesta Jari Sarasvuon (joka esiintyy kirjassa myös omana itsenään) ja Timo T.A. Mikkosen risteymästä, joka elää ja hengittää sosiaalisesta mediasta. Turunen tietää, että suuren yleisön mielenkiinto ja someuskottavuus ostetaan tasaisena virtana suollettavilla somepäivityksillä. On tärkeää olla online, pysyä ajan hermolla ja kaikissa tärkeissä somekeskusteluissa mukana. Tykkäys kaverille palautuu klikkauksena itselle.

Paitsi että 50-vuotiaan Turusen tähti on laskussa. Aiemmin suuria massoja vetäneet koulutuspäivät on pakko buukata pienempiin tiloihin ja asiakkaatkin ovat kaukana Valion tai Elisa Oyj:n kaltaisista suurasiakkaista - on tyydyttävä Puotilan Laatusiivouksen kaltaisiin pikkupuljuihin. Tästä kaikesta voi vetää vain yhden johtopäätöksen. Armon ja tulevaisuudenuskon aika on ohi. Nyt myy pelko! Turunen alkaa flirttailla muukalaisvihamielisellä retoriikalla, pelon ja kaunan vahvistamisella. Ja katso: Turunen on taas geimeissä mukana.

Pulkkinen onnistuu kiteyttämään aikamme paradoksaalisuuden aika lailla täydellisesti. Kirjailija heittää varsin herkullisen kommentin juuri käytyjen eduskuntavaalien jälkipuintiin.

Sisäisten sankareiden aika on ohi! Me ollaan siirrytty sisäisten uhrien aikaan! Kun epäonnistumisen syyt löytyvät jostain muualta kuin itsestä, elämä näyttää jotenkin ymmärrettävämmältä. Löytyihän tähän ahdinkoon syyllinen, enkä se olekaan minä vaan joku ihan muu, mä olen vain uhri. Tämä populismi myy, se myy Suomessa, se myy Euroopassa, se myy Amerikassa... Annetaan ihmisille, mitä ne haluavat: annetaan niiden olle peloissaan ja vihaisia.

Yhteiskunnallisen keskustelun lisäksi Syntax error kuvaa keski-ikäisen miehen kriisiä. Tarina on varsin tuttu: ongelmallinen isäsuhde johtaa jatkuvaan hyväksynnän ja rakkauden metsästämiseen. Ikäkriisi iskee kaikista pahimmin, kun runsaasti nuoremman tyttöystävän kaverit tulevat kylään.

Hän oli tainnut ylittää jonkin rajan.

Niillä oli ironiset viikset, ironiset housut ja ironiset jutut, paitsi silloin kun puhuttiin niille tärkeistä asioista, silloin ne olivat tosissaan, eikä Harry koskaan tiennyt, missä mentiin, milloin Kaija Koon Tuulikello oli vain ironinen läppä ja milloin se oli sukupolvikokemus.

Juuri tällaiseen tilanteeseen Turunen joutuu myös sosiaalisen median kanssa. Erehdyttyään pitämään somea hyvänä renkinä, se osoittautuu äärimmäisen huonoksi isännäksi. Seuraa someraivo, kakka lentää tuulettimeen ja yleisö vetäisee popparit esiin. Kun nykyaikainen someinkvisito laittaa giljotiinin pystyyn, onnistuuko kukaan enää säilyttämään päätänsä?

Alussa mainitsin, että Syntax error sekä naurattaa että ahdistaa. Luultavasti siksi, että karikatyyristä huolimatta moni asia on niin kovin totta. Jäljelle jää kysymys: onko syntaksivirhe pelkästään Harry S. Turusen elämässä vai kenties koko tässä ajassa, jossa elämme?

Marko Pulkkinen: Syntax error
Tammi 2019
285s.
Arvostelukappale