Red Nose Company: Don Quijote

Red Nose Company on ihastuttanut teatteriyleisöjä muun muassa Punainen viiva- ja Juoksuhaudantie -esityksillään, mutta ehkäpä juuri Don Quijote on tarina, joka osuu syvimmin paitsi inhimillisyyden myös klovnerian ytimeen. Miguel de Cervantesin luoma surkuhupaisa kaksikko: Don Quijote ja hänen uskollinen aseenkantajansa Sancho Panza eivät juurikaan esittelyjä kaipaa. Siitäkään huolimatta, että huomattavan moni ei ole klassikkoromaania varsinaisesti lukenut.

Muistan itse tutustuneeni tarinaan ensimmäistä kertaa Aku Ankassa. Erilaisia toisintoja, toiset helpommin tunnistettavia kuin toiset, vilisee länsimaisessa kulttuurissa loputtomiin. Jos lähdettäisiin tutkimaan jälkiä, jotka johtavat moniin tunnettuihin komediakaveruksiin tai road trippeihin, tiet johtaisivat usein juuri Cervantesiin. Jos mietitään vaikkapa Luokkakokous-elokuvaa, mistä muusta siinä on kysymys kuin keski-ikäistyvien kaverusten taistelusta omia tuulimyllyjään vastaan?

Siksi onkin sopivaa, että Red Nose Companyn Timo Ruuskanen (Zin/Don Quijote) ja Tuukka Vasama (Mike/ Sancho Panza) käyvät läpi esityksen vuoropuhelua niin Cervantesin, menneiden vuosisatojen, yleisön kuin oman itsensäkin kanssa. Tarinaa rytmittävät Bob Dylanin ja Jefferson Airplanen kaltaiset pop/rock-klassikot ja toisaalta ajankohtaisia asioita, päivänpolttaviakin tapahtumia kommentoidaan terävästi. Neljännen seinän läpi kävellään jatkuvasti. Yleisö imetään tarinaan mukaan (savolaiset saa lämpiämään muutamalla kalakukkovitsillä) ja välillä taas paljastetaan, mitä klovnien keikkapakussa tapahtuu pitkillä etappiväleillä. Toisin sanottuna, esitys ja sen mukana yleisö loikkii todellisuudesta toiseen, aikajatkumolla villisti sukkuloiden. Ja tässä Ruuskanen, Vasama sekä esityksen ohjaaja Otso Kautto onnistuvat hyvin. Jo järkälemäisen klassikon tiivistäminen kahteen ja puoleen tuntiin olisi riittävän haastava tehtävä, mutta hämmästyttävän selkeä kokonaisuus syntyy myös näiden kaikkien elementtien yhdistelmästä.

Cervantes käytti huumoria sumuverhonaan käydessään aikansa tabujen ja epäkohtien kimppuun. Esikuvansa hengessä Red Nose Company vyöryttää ensimmäisessä näytöksessä lavalle lähestulkoon kaikki tärkeimmät ja kuviteltavissa olevat tabut. On eritehuumoria ja vilahtavia kikkeleitä. Hyvän maun rajoja koetellaan, mutta lopulta yleisö riisutaan aseettomaksi - paradoksaalisesti katsojat aseistamalla. Nauroin.

Toinen näytös on karnevalistista edeltäjäänsä huomattavasti rauhallisempi ja tummasävyisempi, mikä toki on ymmärrettävää, sillä sellainen oli myös romaanin toinen osa. Loppua kohti Don Quijoten olennainen ominaisuus - kyynisyydestä täysin vapaa idealistisuus, nousee entistä enemmän esille. Loppukohtaus on jo suorastaan paatoksellinen, mutta se tuntuu kuuluvan asiaan. Parhaimmillaan komedian ja tragedian raja on häilyvä.

Don Quijote on ennen kaikkea tarina idealismista ja ystävyydestä. Surkean hahmon ritaria ja hänen uskollista aseenkantajaansa ajatellessa mieleen tulee, että ehkä suurinta idealismia onkin nimenomaan ystävyys. Toisen täydellinen hyväksyminen ja pysyminen rinnalla silloinkin, kun siinä ei ole mitään järkeä, on ehkä hulluuden muodoista hurjimpia. Silloin käydään taisteluun, vaikka tuulimyllyjä vastaan.

Red  Nose Company: Don Quijote
Ohjaus ja dramaturgia: Otso Kautto, Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama
Rooleissa: Timo Ruuskanen ja Tuukka Vasama
Perustuu Miguel de Cervantesin samannimiseen romaaniin
Valosuunnittelu ja kiertuetekniikka Jere Kolehmainen
Tuotanto: Red Nose Company ja Teatteri Quo Vadis
Yhteistyökumppanit: Kuopion kaupunginteatteri, Lahden Kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Turun Kaupunginteatteri
Kesto 2-2,5h

Blogiyhteistyö Kuopion kaupunginteatterin ja Red Nose Companyn kanssa.