Eve Hietamies: Teräsmiehen morsian (äänikirja)

Eve Hietamiehen Teräsmiehen morsian oli alkuvuoden heräteostos. Kaipasin jotakin kuunneltavaa, ja koska olen pitänyt kaikista Hietamiehen kirjoista, uskalsin hankkia kirjan tietämättä siitä mitään. En tiennyt etukäteen edes sitä, että kirja on ilmestynyt alun perin vuonna 1995, mutta kyllähän se asiayhteydestä sitten selvisi. Hassua, miten pienistä nyansseista ajan kulumisen huomaa. Älypuhelimien puuttuminen on tietysti helposti havaittavissa oleva muutos, mutta myös kulutuskäyttäytyminen, perinteiset kirjeet, ruoka ja muut pienet arkiset asiat eivät tämän päivän kontekstissa enää tuntuisi uskottavilta.

Vaikka tarina on tässä mielessä aikansa lapsi, käsittelee kirja kuitenkin teemoja, jotka eivät mene muodista. Kolmekymppisen, parisuhdetta ja perhe-elämää rakentavan pariskunnan, Iiriksen ja Iston parisuhde- ja elämänkriisi on uskottavasti kuvattu ja varmasti totta monessa taloudessa tänäkin päivänä. Aihepiiri ei ole aivan omaperäinen, mutta toisaalta on vaikeampi arvioida, kuinka kaluttu aihe oli 90-luvulla. Sen jälkeen asia on ainakin ollut tapetilla paljon. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka samantyyppisiä "hukassa omassa elämässä" -teemoja ja tunteita on luettavissa esimerkiksi Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -kirjassa.

Teräsmiehen morsiamessa (kirjan nimen merkitys selviää tarinassa, mutta en paljasta sitä, lukekaa itse) on hieno rakenne. Harvoin kirjailija saa ohjattua lukijaa ja hänen mielipidettään päähenkilöstä ja muista henkilöistä niin vahvasti kuin tässä kirjassa. Kirjan alussa en pitänyt Iiriksestä paljoakaan. Itse asiassa Iiris vaikuttaa erittäin hankalalta ja rasittavalta ihmiseltä. Joulukohtaus on kauhuesimerkki sukujoulusta. Ja jos suvun vastaanotto tuntuu liioitellun kalsealta, ei Iiriksen käytös ole omiaan herättämään myötätuntoa. Nihkeää tunnelmaa jatkuu varsin pitkään, mutta pikku hiljaa kuva muuttuu. Sitä mukaa kun Iiriksen ja Iston elämää, sekä Iiriksen lapsuudenperheen kohtaloa, avataan enemmän, jo syntynyt mielikuva joutuu koetukselle. Negatiivinen käytös alkaa muuttua entistä ymmärrettävämmäksi, Iiriksen panssari murentua. Kertoja osoittautuu niin epäluotettavaksi, kuin olla vaan voi.

Äänikirja on niin halutessaan nopea välipala, sillä se kestää vain nelisen tuntia. Toisaalta minulla tuli kuunteluun varmaan kuukauden mittainen tauko, mutta se teki oikeastaan vain hyvää kuuntelulle. Ehkä se osittain vaikutti täysin muuttuneeseen suhtautumiseeni Iirikseen. Kirjan lukija, Oona Airola, oli minusta hyvin sopiva ja uskottava tähän kirjaan ja päähenkilön ääneksi, mutta arvelen, että hänen tapansa lukea jakaa myös mielipiteitä. Itse olen kuitenkin persoonallisen ja tulkitsevan luennan ystävä, joten viihdyin hyvin.

Eve Hietamiehen uudempaan tuotantoon verrattuna Teräsmiehen morsian on vakavampi teos. Toisaalta kirjassa on paljon samantyyppisiä elementtejä kuin esimerkiksi Pasasten miehistä kertovissa kirjoissa. Arki, lehtityö, perhe-elämän epätasapaino, masennus, henkinen romahdus... mieleeni jopa tuli, että ehkä Iiris Laineessa näyttäytyy ensimmäinen aihio Pia Pasasesta?


Eve Hietamies: Teräsmiehen morsian
Otavan äänikirja (Elisa Kirja) 1995/2002/2019
Lukija Oona Airola
Kesto 4h 13 min