Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia




Ei elokuuta ilman Leena Lehtolaista! Lehtolaisen uutuuskirja on vuosien (vuosikymmenten??) ajan kuulunut koulun tai töiden aloitukseen tai syntymäpäivääni, mitkä usein sattuvat samoille ajoille. Tällä kertaa tosin ehdin urakoida töissä pari viikkoa, mutta Tappajan tyttöystävän korkkasin syntymäpäivänäni (kukin juhlii tyylillään).

Kokoelmateos sisältää 15 novellia ja lyhyttä tarinaa. Osa tarinoista on jo julkaistu erilaisissa antologioissa tai lehdissä, mutta minulle suurin osa oli lukemattomia tarinoita. Tarinoissa esiintyy Lehtolaisen romaaneista tuttuja hahmoja, kuten Maria Kallio, Jyrki Taskinen ja Hilja Ilveskero, mutta mukana on myös kertomuksia, jotka eivät suoraan linkity muuhun tuotantoon.

Kokoelma on itse asiassa varsin hyvä läpileikkaus Lehtolaisen tuotannon keskeisistä teemoista: esimerkiksi naisen asema, naisten kokema (seksuaalinen) väkivalta, yhteiskunnalliset kysymykset ja syrjäytyminen nousevat vahvasti esille niin tästä teoksesta kuin Lehtolaisen mittavasta tuotannostakin. Esimerkiksi nimikkonovelli Tappajan tyttöystävä tai Rakkaudesta se hevosenkin raiskaa edustavat Lehtolaista parhaimmillaan: syvästi inhimillinen henkilökuvaus yhdistyy piiskana sivaltavaan epäkohtien esilletuontiin.

Harvinaisempaa herkkua taas on Metsänpeiton kaltainen spekulatiivisesta fiktiosta ja jopa kauhusta ammentava kerronta. Novellit on jaoteltu kolmeen ryhmään ja niistä viimeinen sisältää jouluaiheisia kertomuksia. Niissä tulee hyvin esille yhteiskunnan jakautuminen ja syrjäytymisen muuttuminen sukupolvelta toiselle perityksi. Joulupukin suudelma, Joulukinkkuvaras ja Kolme Joosefia myös keskustelevat herkullisesti keskenään: mitä kaikkea voi olla myymälävarkauden takana? 

Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia on lyhyehköjen novellien ansiosta nopeaa luettavaa, mutta toisaalta tarinoita voi lueskella pidemmällä aikavälillä, säännöstellen ja nautiskellen.

Leena Lehtolaisen fanit löytävät tarinoista monta ilahduttavaa kohtaamista, mutta toisaalta kokoelmateos on loistava muistutus siitä, että dekkarikuningatar taitaa muutkin kirjallisuuden lajit kuin rikosromaanin kirjoittamisen.

Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia
Tammi 2018
325s.
Arvostelukappale 

Kommentit

  1. Tämä novellikokoelma on hyvä läpileikkaus Lehtolaisen tyylistä tosiaan! Hyvää pohdintaa ja tulkintoja sinulla jutussa. Pitkästä aikaa oli kiva lukea hänen kirjoittamiansa tarinoita, kun pääosin muut pohjoismaalaiset dekkaristit ovat "vieneet" lukuaikaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minulla pohjoismaalaiset dekkarit ovat viime vuosina jääneet vähemmälle. Anne Janssonia olen tainnut lukea viimeksi, ainakin niin, että kyseessä olisi ihan puhdas dekkari. Onko sinulla suosituksia?

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit