Kalevauvala - Kansanrunoutta keskustelupalstoilta

Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Mulla on pakkomielle symmetriaan ja numeroon kolme

Pudotin kerran kämppiksen hammasharjan
vahingossa vessanpönttöön.
Nostin pois, huuhtaisin vesihanassa
ja laitoin takas peilipöydälle.

Olen käynyt huorissa jonkin verran.
Kävisin varmaan vieläkin
mutta köyhyys 
ja keski-iän libido.

Mulla on kaksi sukupuolitautia.

Mulla on pakkomielle symmetriaan ja numeroon kolme

Syön jalkapohjiani iltaisin.

Olen Nolojen Vaivojen Ihminen.
Finnejä pepussa, täitä, jalka- ja kynsisieni,
peräpukamia, liikahikoilua.

Aina kun bongaan yhdenillan jutun
ja mennään hänen asuntoonsa
pyöräytän aamulla ennenkuin muija herää
sen hammasharjaa perssilmässä.

Mulla on pakkomielle symmetriaan ja numero kolme


Ensimmäistä kertaa törmäsin somesensaatioon nimeltä Kalevauva.fi heidän Jyväskylästä kertovan kappaleensa kautta. En tuossa vaiheessa tiennyt Aapo Niinisen ja Kimmo Nummisen muodostamasta duosta mitään, mutta humoristinen ja itselleni niin osuva teksti (savolaistytöt kuvittelevat tämän olevan Suomen Ateena ja pakkautuvat opiskelemaan huuhaa-humanismia) sai hymyn huulille ja jäi mieleen soimaan. Vasta sen jälkeen hoksasin, että kappaleen sanat ovat suoraan Vauva-lehden keskustelupalstalta. Tänä kesänä pääsin kuulemaan bändiä livenä Siilifolk-kansanmusiikkifestareilla ja keikka ylitti jo valmiiksi korkeat odotukset.

Vauva.fin AV- eli Aihe vapaa -keskustelupalsta on käsite, eikä yksinomaan hyvässä mielessä. Kovin moni myöntää harrastavansa "palstailua", mutta harvassa ovat ne netinkäyttäjät, jotka eivät olisi palstalla käyneet, jos ei muuten, niin ainakin vahingossa googlaamalla.

Harvassa nimittäin ovat myös ne aiheet, joita ei olisi seikkaperäisesti palstalla käsitelty. Idea käyttää keskustelumateriaalia hyväksi kappaleiden lyriikoissa on hyvä, mutta suorastaan briljantin siitä tekee asian yhdistäminen suomalaiseen kansanrunouteen. Kun asiaa miettii hetken aikaa, tuntuu yhteys aina vain selvemmältä.

Menneinä vuosisatoina ei ollut nettiä, ei edes painettua sanaa tai lukutaitoa. Kaikki olennainen perimätieto, mutta myös hupijutut ja rivot kansantarinat säilyivät kollektiivisessa muistissa runouden kautta. Ja aivan kuten AV-palstalla, niitä ei päässyt sensuroimaan tai siistimään mikään ylempi auktoriteetti sivistyneen taiteen kriteerit täyttäviksi. Runoilijoiden joukkoon toki mahtui myös niitä, joiden sanansäilä helähti kirkkaammin kuin toisilla ja ja jotka osasivat panna hyvään tarinaan vielä toisen puolen valhetta lisää.

Kalevauva.fi on ryhtynyt lönnrotilaisessa hengessä keräämään ja louhimaan Vauva-foorumin ehtymättömästä kirjallisesta aarreaitasta materiaalia nykypäivän eepokseen, Kalevauvalan. Teos lähtee liikkeelle maailmansynnystä, ja etenee sitä kautta ihmiselämän keskeisimpiä kipupisteitä läpi. Käsitellyiksi tulevat miesten saunaillat, synnytykset, kuorsaavan kissan mukanaan tuoma harmi ja ylioppilasjuhlien järjestäminen. Kuten kansanperinteeseen kuuluu, kieli on useimmissa teksteissä ronskia, suorastaan hävytöntä.

Näitä runoja lukiessa selviää, ettei ilmeisesti ole olemassa sellaisia askarruttavia asioita, joita ei voisi kaikkitietävältä AV-palstalta kysyä: mitä tehdä, kun sohva haisee perseeltä (tämä oli minulle aivan uusi ja ennenkuulumaton ongelma) tai mies syö lasten vanukkaat. Mieltä askarruttamaan jää muun muassa kadonneiden panohanskojen kohtalo tai se, miten kuuluu toimia jos mieheni on narsissi.

Kalevauvala on nopea- ja kepeälukuinen, reilut sata sivua huumoria ja hulvattomia tekstejä postmodernin runouden muodossa. Pidän koko konseptista erittäin paljon.
Kalevauvala on runoutta ja neroutta.

Lisää aiheesta:
Kalevauva.fi
Vauva.fi
Kirjan tuotosta menee 5% Ensi- ja turvakotien liitolle 

Kalevauvala - Kansanrunoutta keskustelupalstoilta 
(kerännyt Kalevauva.fi)
Atena 2018
111s.
Kuvitus Sami Saramäki
Arvostelukappale