Kiuruveden maalaiskaupunginteatteri: Huonemiehen poika

Kiuruveden maalaiskaupunginteatteri hellii tänä kesänä kesäteatteri Eerolassa Kalle Päätalon ystäviä. Huonemiehen poika perustuu Päätalon samannimiseen romaaniin ja kertoo Kallen lapsuudesta 1920-luvun Kainuussa. Kyseessä on tuokiokuvista koostuva kasvutarina, joskaan aikamieheksi asti Kalle ei näytelmän aikana ehdi.

Näytelmän on ohjannut Annukka Blomberg ja sovituksen hän on tehnyt yhdessä Miisa Lindénin kanssa. Olen nähnyt joitakin Lindénin töitä ennenkin ja hänen kädenjälkensä näkyi tässäkin selvästi. Näytelmä koostui vauhdikkaasti toisiaan seuraavista episodeista, välähdyksistä ja tuokiokuvista, jossa dialogin lomassa kukin päänäyttelijöistä toimi vuorollaan myös kertojana kuljettaen tarinaa eteenpäin. Vuorovaikutus lavalta yleisöön olikin yhtä tärkeässä osassa kuin henkilöiden kesken. Tällaisessa episodimaisessa näytelmässä rytmitys on erittäin tärkeää. Blomberg oli ohjaajana onnistunut hyvin ja teos eteni mukavassa tempossa, kohtausten vaihtuessa sujuvasti toisiksi. 

Pariin otteeseen pistettiin myös lauluksi, mikä aina henkilökohtaisesti minua kavahduttaa. En tiedä, miksi kesäteatteriesityksiin pitää ympätä rallatuksia väkipakolla mukaan. Tälläkään kertaa se ei olisi ollut tarpeellista, mutta näytelmän kunniaksi on sanottava, että laulunumeroita oli vähän, eivätkä ne onnistuneen sijoittelun vuoksi tuntuneet täysin päälleliimatuilta. Kaiken kaikkiaan Ari Satomaan musiikki sopi hyvin kokonaisuuteen. Lavasteet toimivat vähäeleisesti sellaisenaan tukemassa tarinaa. Vähemmän on enemmän -linja sopi teokseen hyvin. 

Periaatteessa lavalla ei olisi tarvittu kuin kolme näyttelijää. Pientä Kallea esitti loistavasti Tommi Pesonen. Elämää ihmettelevän ja haaveilevan poikalapsen äitiä hänen tulkintansa yhtä aikaa hymyilytti ja kosketti. Satu Hukkanen ja Timo Lappalainen pikemminkin olivat Riitu ja Hemmi kuin esittivät heitä. Vielä on mainittava myös Martta Ailia esittänyt nuori Alisa Moilanen, joka onnistui luonnollisella olemuksellaan usein viemään kaiken huomioni. Hyvä esimerkki siitä, ettei merkittävään rooliin tarvita paljon vuorosanoja, kun lavalla osaa olla läsnä.

Näiden neljän lisäksi lavalla toki nähtiin myös lukuisia muita mainioita rooleja. Jopa niin paljon, että suorastaan hämmästyin, kun lopussa kumartamaan tuli 12 näyttelijää, tuntui, että jokijärveläiset olisivat olleet edustettuina paljon sankemmin joukoin.

Itse olen Päätalon suhteen untuvikko, sillä olen lukenut ainoastaan Koillismaa-romaanin. Televisiosta muistan katselleeni sivusilmällä Mikko Niskasen Elämäni vonkamies- ja Nuoruuteni savotat -elokuvia. Pirjo Leppäsen roolityö Riituna oli vaikuttava ja jäi mieleen, mutta lapsen silmin niin Kallen äiti kuin lapsuus kokonaisuutena vaikutti aika pelottavalta ja ankealta. Siihen verrattuna Kiuruveden tulkinta oli kesäteatteriin sopiva, hauska ja kepeä versio.

Olin teatterissa vanhempieni kanssa, joten minulla oli mukana myös todellista Päätalo-asiantuntemusta isäni muodossa. Teatteri-illan jälkeen keskustelimme esimerkiksi ristiriitaisesta Hemmasta, joka raivokohtauksista huolimatta piirtyi näytelmäsovituksessa varsin mukavaksi mieheksi. Hänen pitkään sairastumiseensa viitattiin, mutta näytelmä päättyi kaiken kaikkiaan hyvin optimistisessa hengessä.

Teatteriesitys oli mieleistä katseltavaa niin pitkän linjan lukijalle kuin kaltaiselleni ummikollekin, joten siinäkin mielessä esitystä voi pitää onnistuneena.  Huonemiehen poikaa esitetään Kiuruveden Maalaiskaupunginteatterissa 13.8. saakka, joten vielä ehtii katsomaan.

Kalle Päätalo Huonemiehen poika

Kiuruveden maalaiskaupunginteatteri/ Kesäteatteri Eerola

Ohjaus Annukka Blomberg

Sovitus Annukka Blomberg ja Miisa Lindén

Kesto noin 2h