Hanna Apajalahti: Kulttuurimatkailijan Lappi
Kun kyse on perhelomasta, emme voi tietenkään ohittaa Rovaniemen joulupukki-huvituksia. Hanna Apajalahden Kulttuurimatkailijan Lappi antaa kuitenkin mahtavan määrän vinkkejä kulttuurikohteista, joita tavallinen turisti ei välttämättä löytäisi tai osaisi etsiä.
Kirjan sisältö on ryhmitelty alueittain ja kunnittain. Ratkaisu on hyvä, sillä esimerkiksi automatkalla on helppo tarkistaa johonkin kuntaan tultaessa, mitä kaikkea nähtävää lähiseuduilla on. Toisaalta lukiessani kirjan näin ennakkoon alusta loppuun, minuun meinasi iskeä kulttuuriähky. Näkemistä ja kokemusta on nimittäin paljon! Tällainen kirjan rakenne aiheutti myös jonkin verran toistoa, koska esimerkiksi samat taitelijat ovat luonnollisesti vaikuttaneet monenkin kunnan alueella.
Kaiken kaikkinensa kirjaa oli kuitenkin miellyttävä ja helppo lukea. Apajalahti johdattaa lukijan Lapin maisemiin ja kulttuurielämään varmoin ottein. Tuntuu vähän siltä, kuin olisin jo käynyt yhden reissun tekemässä, vaikkei laukkuja ole vielä edes pakattu!
Kirjaa tohtii siis suositella, vaikkei olisi pohjoiseen Suomeen matkustamassakaan. Teoksella on sitä paitsi arvo muutenkin kuin matkaoppaana. Kirjailija on tehnyt valtavan työn kootessaan yhteen paitsi jokaisen kunnan pienetkin kotiseutumuseot, erämaakirkot ja taitelijakodit myös tämän hetkisen kulttuurikentän tapahtumat. Apajalahti antaakin matkan varrelle lukuisia kulttuurivinkkejä: aiheeseen ja alueeseen liittyviä kirjoja, elokuvia ja musiikkia, joilla voi elävöittää matkaa. Entä jos lukisikin Timo K. Mukkaa Pellossa tai kuuntelisi automatkalla Ailu Vallen saamenkielistä rappia?
Kulttuurimatkailijan Lappi on vahvasti ajassa, mutta ulottaa otteensa myös tuhansien vuosien taakse. Saamelainen ja lappilainen kulttuuri, historia ja elämänmeno tulevat lukiessa lähelle. Myöskään kipupisteitä ei kaihdeta. Vaikka Lapissa on lääniä, törmäävät toisaalta asukkaiden, teollisuuden ja matkailun intressit usein myös vastakkain. Saamelaisten ja suomalaisten ja toisaalta valtion ja alkuperäiskansan keskinäinen suhde ei ole kaikistellen helppo. Kirjassa esille tuleekin hyvin esille myös tämä yhteiskunnallinen ulottuvuus.
Kunhan käännämme auton keulan kohti Pohjolaa, otan tämän kirjan mukaan. Mutta aivan yhtä hyvin sen kanssa voi lähteä matkalle myös omassa nojatuolissa.
Hanna Apajalahti: Kulttuurimatkailijan Lappi
Into Kustannus 2017
270s.
Mielenkiintoinen opas. Minun täytyy nolona tunnustaa, etten ole vielä koskaan käynyt Lapissa. Kävin joskus lapsena rajalla, mutta siihen se jäi. Ei vain ole koskaan tullut lähdettyä.
VastaaPoistaEipä se mitenkään noloa ole, Suomessa etäisyydet ovat pitkät. Suhasimmw melkein viikon Lappia ristiin rastiin ja osin Norjankin puolelle. On siellä kyllä niin paljon nähtävää ja tehtävää, että suosittelen matkakohteeksi jos siihen tulee mahdollisuus!
PoistaKuulostaapa mielenkiintoiselta. Mekään emme ole vielä koskaan käyneet lasten kanssa Lapissa, enkä kyllä itsekään tunne seutua oikein ollenkaan. Sattuneesta syystä ovat meillä lomamatkat useimmiten suuntautuneet etelään.
VastaaPoistaMieli kyllä tekisi ja vielä joskus... ja silloin tuollainen kirja olisi omiaan reissuun mukaan.
Ei muuta kuin menoksi! Takana tuhansia kilometrejä ja lapset ovat nauttineet ja jaksaneet hienosti! Lapissa on myös paljon (ainakin meidän) lapsia kiinnostavia kohteita, joten motivaatio autoiluun on löytynyt aikana helposti!
PoistaOlipa kiinnostava tuttavuus tämä. Olen matkustellut Lapissa paljon, sekä lapsena sukulaisten luona kyläillen että aikuisena autoreissuilla lasten kanssa ja ilman, kesäisin ja talvisin. Usein on myös poikettu Norjan puolella. Erityisesti luontoretkeilystä olemme nauttineet, mutta viime kesän reissulla tuli harrastettua vähän kulttuuriakin, kävimme mm. Inarin Siida-museossa. Kiva kuulla, että tuollainen kirja on tehty. Täytyypä tutustua ennen seuraavaa reissua.
VastaaPoistaOlin suunnitellut tutustumista Siidaan, mutta jouduimme jättämään sen tällä kertaa väliin, joka paikkaan ei ehditty millään. Mekin nautimme luonnosta ja maisemista!
PoistaMä taidan pistää parhaaksi, kun olen asunutkin Sirkassa 1,5 vuotta, talvesta '84 kesään '86. Ihan ei ikkunasta Levin rinteet näkyneet, mutta matkaa oli alle kilsa. En ole käynyt tuolla sen jälkeen ja paikkahan on muuttunut täysin, haluaisin kyllä käydä. Silloin siellä oli kaksi kauppaa, äitini oli S-kaupan myymälänhoitaja, posti ja yksi hotelli, Levitunturi. Nyt siellä on vaikka ja mitä...
VastaaPoistaOhoo! Sinulla on sitten ihan autenttista kokemusta. Minullakin on aikaa siitä, kun olen käynyt Levillä. Siitäkin ovat maisemat varmasti paljon muuttuneet.
PoistaLappi elää vahvaa matkailutulemista. Eniten tietenkin puhutaan aasialaisista turisteista, mutta näemmä monelle suomalaisellekin Lappi on tuntematon paikka. Myönnän, että omatkin Lapin matkat ovat liittyneet hiihtämiseen tai muinoin kalastamiseen, ei paljon ole kulttuuri käynyt mielessä.
VastaaPoistaHienoa, että on matkaopas, mahdetaanko se kääntää myös kiinaksi? Koskaan ei voi tietää, mikä kohde nousee juuri heidän suosikikseen. Esimerkiksi kaikki thaimaalaiset käyvät Nordkapissa vain siksi, että arvostettu kuningas Sulalongkorn oli käynyt siellä reilut sata vuotta sitten.
Hyvä pointti! Luulen, että suomalaisia vaivaa ymmärtämättömyys ja vähättelykin sen suhteen, mikä kiinnostaa ulkomaalaisin. Onneksi ainakin saamelainen kulttuuri elää vahvaa tulemista, sellainen mielikuva tuli ainakin tämän kirjan perusteella. Esimerkiksi nuoret muusikot tekevät uutta saamenkielistä musiikkia ja saman huomasin autossa kuunnellessamme paikallista radiokanavaa: modernia, mutta kuitenkin perinteisiin sitoutuvaa musiikkia.
PoistaLapin loma talvella kuului aikoinaan lapsiperhe-elämäämme. Nyt vierailut ovat harventuneet. Joulupukinmaa on siis tuttu, Särestöniemi, jossa silloin vielä toimi oppaana Reidarin veli. Nojatuolimatkaoppaaksi voisi tämän hyvinkin valita ja etsiä sieltä, mikä olikaan se lähellä Leviä ollut taiteilijakoti ja galleria, jossa kävimme.
VastaaPoistaMekin kävimme joulupukkia tervehtimässä. Eikös Kittilässä ole myös Palsan taitelijakoti? Palautin jo kirjan kirjastoon, niin en pysty tarkistamaan, mutta kiehtovia gallerioita ja taiteiljakoteja tuntuu siellä päin olevan paljonkin.
Poista