Katso pohjoista taivasta (toimittanut Jenni Haukio)

Katso pohjoista taivasta kokoaa samojen kansien väliin merkittävän määrän suomalaista lyriikkaa. Yhteensä 367 runoa 160 eri runoilijalta kattavat suomalaisuuden vuodet aina 1800-luvun alusta näihin päiviin asti. Teoksen toimittanut Jenni Haukio kertoo esipuheessaan käyneensä läpi huomattavan määrän runoutta ennen varsinaista karsintaa. Tehtävä ei varmastikaan ole ollut helppo, sillä jokaisella lukijalla on luonnollisesti omat lempirunonsa ja -runoilijansa. Siitä huolimatta otos on sen verran kattava, että ei tehdyistä valinnoista osaa valittaakaan,  vaikka jokin mieliteksti saattoi joukosta puuttuakin.

Runot on jaoteltu löyhän kronologisesti ja teemoittain, niin, että teoksen sisälle muodostuu omia antologioitaan. Toisaalta taustalla kulkee suuri suomalaisuuden kertomus: alussa tekstit ovat heränneen kansallistunteen aikaansaamia ylistyksiä kotimaalle ja sen kansalle. Vuosikymmenten vieriessä runot vapautuvat niin mitaltaan kuin teemoiltaan. Yleinen aate saa antaa tilaa yksilön pohdinnalle, epäilylle ja epävarmuudelle. Osaltaan tuoreemmatkin tekstit osallistuvat keskusteluun Suomesta ja suomalaisuudesta. Toisaalta suurimmat säröt ja ristiriidat väistetään, moniäänisyydestä huolimatta teosta voi hyvinkin kuvailla isänmaalliseksi ja konsensushenkiseksi. Jäin miettimään, kuinka paljon on olemassa esimerkiksi maahanmuuttajien tai heidän jälkeläistensä kirjoittamaa suomalaista runoutta. Jokin sellainen lisä olisi tuonut runojen vuoropuheluun vielä aivan uudenlaisen ulottuvuuden.

Kaltaiselleni runouden sunnuntaikäyttäjälle (ja sunnuntailta tämän lukeminen tosiaan tuntui) teos antoi laajan ja vivahteikkaan kuvan kotimaisesta runoudesta. Vaikka mukana oli monta tuttua tekstiä, sain kirjan sivuilla tutustua myös moneen ennestään minulle tuntemattomaan runoon ja runoilijaan. Paitsi puhutella tekstien kautta, kirjan tarkoituksena luonnollisestikin onkin saattaa lukijoita ja runoilijoita yhteen. Siinä mielessä tällaisen antologian kokoaminen ja kustantaminen juhlavuoden kunniaksi on merkkiteko.

Vaikka Jenni Haukio allekirjoittaa esipuheensa ilman virallisia titteleitä, en malttanut kuitenkaan olla pohtimatta sitä, mikä merkitys on sillä, että teoksen on koonnut tasavallan presidentin puoliso. Kotimaisessa runoudessa tuntuu olevan elävä ja vilkas vire tällä hetkellä, ja runous kiinnostaa myös nuoria. Samanlainen positiivinen toimeliaisuus tuntuu vallitsevan myös muun kirjallisuuden kentällä, ainakin omasta painomusteen värisestä kuplastani käsin tarkasteltuna. Lukemisen ja lukutaidon tärkeydestä puhutaan paljon, eikä syyttä, sillä aihetta huoleenkin on. Tätä taustaa vasten on hienoa, ja tämä ei ole poliittinen kannanotto, että runouden ja kirjallisuuden asiaa edistetään myös presidentin puolison arvovallalla.

Katso pohjoista taivasta on teos, joka löytyy tänä vuonna varmasti monen valmistuvan tai merkkipäiväänsä viettävän paketista. Hyvä niin, kyseessä on yhtä aikaa elähdyttävä ja yleissivistävä teos, jonka soisi kuuluvan jokaiseen kotiin. Itse lainasin kirjan kirjastosta, mutta aion hankkia sen myös omaksi. Teos on ulkonäöltään komea, mutta ennen kaikkea se on käyttöön suunniteltu. Sen pariin on hyvä palata silloin tällöin ja löytää uusia, juuri siinä hetkessä puhuttelevia runoja tai sitten palata vanhojen rakkaiden suosikkien lohduttavaan lämpöön.

Jenni Haukio (toim.): Katso pohjoista taivasta

Otava 2017

463s.