Blogistanian kirjapalkinnot: Amman äänet

Perinteisesti Blogistanian äänestyksiin tulee kirjailtua jos minkälaista perustetta sille, miksi äänestin, niin kuin äänestin. Tällä kertaa jätän selitykset väliin. Lyhyestä virsi kaunis.

Amman lukuhetki osallistuu äänillään kahteen kategoriaan:

Blogistanian Finlandia

Kilpailua emännöi Lukutoukan kulttuuriblogi

3 pistettä

Minna Rytisalo: Lempi

Kyseessä on vuoden 2016 kirjallinen tapaus.

2 pistettä

Terhi Rannela: Frau

Rannelan kieli on nautittavaa. On hienoa lukea tekstiä, joka on yhtäaikaisesti sujuvaa ja ilmaisuvoimaista.

1 piste 

Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset. Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut

Paflagonian perilliset on maaginen, osin painostava, painajaismainen, ahdistavakin teos, joka kuitenkin on myös äärimmäisen kaunis, hallittu ja hillitty kokonaisuus.

Blogistanian Globalia
Kilpailua emännöi Yöpöydän kirjat

3 pistettä

Liane Moriarty: Nainen joka unohti

Siitä olen kuitenkin yksiselitteisen varma, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän nautin juuri tällaisesta kirjallisuudesta. Kirjallisuudesta, joka yhtä aikaa viihdyttää, koskettaa ja toisaalta haastaa omia käsityksiä, joko itsestä tai sitten jostakin muusta. Liane Moriartyn Nainen joka unohti täyttää kaikki nämä kriteerit. Aivan loistavaa luettavaa siis. Suosittelen.

2 pistettä

Joël Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia

Tragediassa on shakespearelainen sointi.

1 piste

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa

Sodassa ja rakkaudessa sisältää huikaisevan hienoja kohtauksia, sellaisia, jotka saavat kirjojen sivut rypistymään lukijan eläytyessä tapahtumiin kämmenten lihaksia jännittäen. Paljon rumaa, paljon kaunista. Runsaasti nokkelaa ja hauskaa sanailua, paljon ääneen lausumatonta, rivien väliin jäävää tuskaa ja kauhua.