Välähdyksiä kirjamessuilta

Laskeutuminen messuhumuun.

Aina ennen kirjamessuja tai muita isoja kirjallisia tapahtumia vannon itselleni, että tällä kertaa julkaisen tapahtumasta informaativisen, selkeän kuvauksen täällä blogissa. Ja aina tapahtumien jälkeen saan huomata, että aivoni ovat täynnä hyytelöitynyttä onnellisuusmössöä. Ehkä sieltä jotakin jäsenneltyäkin ajatusta voisi saada irti, mutta pääsääntöisesti en edes halua sitä, vaan mieluiten leijailen puoli metriä maan pinnan yläpuolella ja laskeudun hapuillen ja hitaasti kohti arkea.

Mitään jäsenneltyä ei siis ole tulossa tänäkään vuonna, sori. Onneksi useat taitavat kanssablogistit ovat jo julkaisseet monipuolisia selontekoja kirjamessuilta. Siispä keskitynkin tällä kertaa tähän onnellisuuspöhnääni ja pohdin, mistä se voi johtua. En ole nimittäin ainoa, joka on tällä viikolla tuntunut olevan euforisessa tilassa. Mistä kummasta on kyse? Mistä osatekijöistä koostuu kirjamessuonni?

Innostavia tapaamisia. Tässä Anni Nupponen (vas.), Magdalena Hai ja Paula Havaste.

1) Ensiksi tietenkin kirjallisuus itsessään. Että saa viettää 1-4 päivää kirjojen, kirjailijoiden, toisten lukijoiden ja kaiken kirjallisuuteen liittyvän oheistoiminnan ympäröimänä! On luontevaa, että oman intohimonsa parissa temmeltäessä on melko todennäköisesti onnellinen.

2) Inspiraatio. Pääsääntöisesti kirjailijat ovat fiksua ja luovaa porukkaa. Samaa voi sanoa myös lukijoista. On aina hienoa, kun huomaa olevansa itseään fiksummassa porukassa. Ja jos nyt ei fiksummassa, niin ainakin sellaisessa, jossa keskustelut elähdyttävät mieltä, herättävät uusia ajatuksia ja inspiroivat omaa arkea. Sama vaikutus kuin hyviä kirjoja lukiessa, muuten.

Claes Andersson kirjabloggaajien aamiaisella.

3) Innostus. Messuilijat ovat myös usein vilpittömän innostuneita asiastaan. Ja innostus tarttuu.

Kirjailijoiden ja kirjabloggaajien "luokkakuva". 

4) Tutut kasvot, uudet ja vanhat, ihanat idolit.

Kirjabloggaamisessa on se hieno puoli, että sitä voi tehdä mistä tahansa, missä on internet-yhteys. Sama pätee myös kirjojen kirjoittamiseen, paitsi siinä ei taida edes internet-yhteys olla välttämätön. Loogisesti suurin osa kirjailijoista, bloggaajista ja muista kirjallisuuden ystävistä asuu siellä, missä merkittävä osa suomalaisista ylipäänsä. Mutta näihin suurimpiin tapahtumiin pääsemme myös me periferian edustajat. On ihanaa nähdä vanhoja tuttuja ja tavata uusia kivoja ihmisiä. Joka kerta messuilla näkee kasvoja, jotka ovat tuttuja somesta, mutta joita ei ole livenä nähnyt aiemmin. Onko mikään onnellisempaa, kuin kuunnella lempikirjailijan ajatuksia kirjottamisesta tai elämästä ylipäänsä? No, vielä onnellisempaa on ehkä tavata kasvokkain ja kiittää kirjasta henkilökohtaisesti.

Kirjailija ja fanit kohtaavat.

 5) Halaukset, hymyt, katseet. Kosketus tekee onnelliseksi ja parantaa vaivoja ihan tutkitusti. Kun viikonlopun aikana halailee kymmeniä ellei satoja ihmisiä ja iloisesti hymyillen moikkailee vielä lisää, niin jo on ihme, jos ei murheet ja kolotukset kaikkoa!

Pääsin testaamaan vastavalmistunutta hotellihuonetta. Otin tehtäväni vakavasti.

6) Oheistoiminnot. Useille meistä messuviikonloppu tarjoaa myös muita elämyksiä. Päivällisiä tai lasillisia ystävien kanssa, teatteria, konsertteja. Hotellin upottavia sänkyjä ja ylellisiä aamiaisia. Aikaa olla ja ajatella.

Oheistoimintoja parhaasta päästä. Pauli Hanhiniemen retkue.

7) Tuomiset. Sen lisäksi, että tuomisina on yleensä runsaasti henkistä pääomaa, tarttuu kirjanystävän kassiin usein jonkin verran kirjoja. Osa sellaisia, joiden hankkimisesta tai löytämisestä on unelmoinut jo kauan, osa heräteostoksia, jotka tarttuvat mukaan esimerkiksi kirjailijan messuilla herättämän kiinnostuksen myötä. Kirjatuomiset toimivat kovuudestaan huolimatta mitä mainioimpina pehmusteina arkeen laskeuduttaessa.

Osa niistä. Tuomiset ja lahjat visusti piilossa.

Nämä asiat nousevat mieleen nyt päällimmäisinä! :) Entäs te muut messuilijat, mitkä asiat onnellistuttavat teitä ja joko olette päässeet arkirytmiin kiinni?