Minna Canth: Lain mukaan

                     

Muutaman vuoden ajan olen pitänyt tapanani lukea Minna Canthin ja tasa-arvon päivän tienoilla Canthia. Ja luettavaahan riittää. Pidän hänen novelleistaan, siitä kuinka taitavasti hän lyhyessä muodossa pystyy kuvaamaan sekä henkilöitä että yhteiskunnallisia asioita. Siellä täällä esiin pilkahtava Kuopio tuo vielä kerrontaan paikallisväriä.

Eilen luin ensimmäistä kertaa novellin Lain mukaan. Tarina on aika perinteinen, jopa surullisen tuttu, kolmiodraama, jossa on vahvan moraalis-eettinen pohjavire. Kirjan päähenkilö Maria on nuori vaimo ja perheenäiti, ulkomuodoltaan viehättävä ja luonnoltaan sen verran iloluontoinen, ettei hän ollenkaan pane pahakseen sitä, että kadulla miesten päät kääntyvät hänen suuntaansa. Hänen miehensä Ville on tavallinen suomalainen, vähävarainen työmies, joka pitää perheestään ja vaimostaan huolta. Pahaksi onneksi Patruuna iskee silmänsä Mariaan ja lähettää Ville viemään kuormaa Kajaaniin, saadakseen itse sillä aikaa vierailla rauhassa öisin Marian luona. Ei tarvitse olla ennustaja arvatakseen, mitä siitä seuraa.

Minna nostaa tässä novellissaan sormensa ankarasti pystyyn. Maria on hepsankeikka ja asettaa ulkoisen koreuden moraalin edelle. Hän leikittelee miesten tunteilla ja hyppää lopulta varsin helposti Patruunan kelkkaan. Toisaalta novellissa tuodaan esille myös yhteiskunnalliset olosuhteet, jotka edesauttavat Marian kaltaisten, epäilemättä Minnan mielestä heikkojen luonteiden, ajautumista turmioon. Molemmilla, niin Marialla kuin Villellä on unelma. Nuorena naimisiin menneet, jo kolmen lapsen köyhät vanhemmat haluavat päästä elämässään eteenpäin. Mutta mistä köyhä vaimo voi saada kunniallisesti rahat lankoihin kankaan kutomista varten? Jos Maria olisi jäänyt leskeksi, kuinka hän olisi tullut toimeen ilman Patruunaa?

Vaikka kirjailijan sävy on yksilön valintoja tuomitseva, hän tuo esille myös asioiden toisen puolen. Hyväosaisen on helpompi pitää kiinni moraalistaan kuin huono-osaisen. Eipä sillä, että novellista löytyisi tällaista esimerkkiä. Tarinan suurin rosvo on Patruuna, joka omahyväisesti viettelee naisen ja järjestelee tämän asiat mieleisekseen. Lain edessä tuomitaan kuitenkin Ville, joka petettynäkin nöyrtyy ja suojelee vaimonsa mainetta.

Olen tämän sanonut ennenkin, mutta sanon tälläkin kertaa, että Minnan ajankohtaisuus ei tunnu katoavan minnekään. Tässä ajassa puhutaan paljon rikkaiden rikastumisesta ja köyhien köyhtymisestä sekä siitä, onko kaikilla tasavertaiset mahdollisuudet kehittyä ja nousta elämässä ylöspäin. Lain mukaan -novellista on helppo löytää täsmälleen samoja teemoja.

Minna puhuttelee ja kovistelee meitä, vuodesta toiseen.

Minna Canth: Lain mukaan
Gummerus 2008 (alkup. 1889)
47s.


Kommentit

  1. Totta, Minna on ajankohtainen. Nuo henkiklöhahmot ovat tunnistettavissa tänäkin päivänä.

    VastaaPoista
  2. moraali ei köyhälle helppo, unohdin Minnan päivän

    VastaaPoista

Lähetä kommentti