#pojatkin lukee

Jokin aika sitten sain kutsun osallistua hienoon #pojatkinlukee-kampanjaan. Somekampanjan tarkoituksena on edistää poikien lukemista. Aihe on paitsi yhteiskunnallisesti tärkeä myös henkilökohtaisesti ajankohtainen. Täällä blogissa Satuhetkessä usein seikkaileva Herra Syksy, joka siis nykyään on eskarilainen, opettelee parhaillaan lukemista. Koska hän on esikoiseni, en osaa arvailla, kuinka kauan kestää, ennen kuin lukulamppu lopullisesti syttyy. Kovin kaukana taito ei kuitenkaan tunnu olevan.

Ei ehkä tule hirveän suurena yllätyksenä, että meillä lapsille on luettu pienestä pitäen paljon. Kirja on ollut mukana kaikissa tilanteissa, heti herra Syksyn ensimmäisistä viikoista lähtien, jolloin imetyssessioiden ohella aloitin kirjallisuustieteen tentteihin valmistaumisen. Sittemmin yhdessä lukemamme kirjallisuus on muuttunut vähemmän korkealentoiseksi ja tällä hetkellä kaikista suurimpia hittejä ovat kaikki Hämähäkkimieheen ja muihin supersankareihin, Lego Ninjagoon ja Lego Star Warsiin liittyvät kirjat. En siis voi kehuskella sillä, että esikoiseni lukisi Hellaakoskea jo alle kouluikäisenä, mutta pääasia on, että kirjat kiinnostavat!

Olemme saaneet palautetta siitä, että kirjoja on selvästi luettu. Herra Syksyn sanavarasto on monipuolinen, mielikuvitusta riittää ehkä ylikin oman tarpeen ja mieleen on tarttunut kaikkea sellaista pientä knoppitietoa, mitä nyt kirjoista mieleen saattaa jäädä. Itse iloitsen siitä, että poikani selvästi rakastaa tarinoita. Olipa kyse kirjoista, peleistä tai lastenohjelmista lapseni tempautuu sadun ja tarinan maailmaan mukaan ja kokee huimia seikkailuja. Juuri siitähän on kyse kirjallisuudessakin.

Sitä myötä kun poikani kasvaa, kasvaa suuremmaksi myös hänen isänsä merkitys lukuharrastuksen esikuvana. Olenkin hyvin iloinen siitä, että myös mieheni lukee kirjoja ja sitä kautta välittyy lukevan miehen malli (totta puhuen, ei hän ehkä olisikaan mieheni, ellei olisi lukumiehiä :D). Isän merkitys on ollut suuri myös oman lukuinnostukseni syntymisessä. Vaikka lapsuudenperheessäni kaikki lukivat ainakin jonkin verran, on varsinainen kirjojen ahmiminen siirtynyt minuun ennen kaikkea isältäni ja isoveljeltäni. Meillä kotona on paitsi rauhoituttu lukemaan yksin myös luettu ääneen toisille sekä keskusteltu luetuista kirjoista yhdessä. Kaikki sellaisia taitoja, jotka vievät elämässä pitkälle.

Omalta osaltani haluankin kannustaa myös muita pienten lasten vanhempia olemaan hyvänä esimerkkinä ja kannustajina lapsilleen. Eikä kyseessä ole suinkaan pelkästään vanhempien yksinoikeus: myös isovanhemmat, tädit, sedät, serkut ja kummit voivat olla arvossa arvaamattomassa lapsen lukuharrastuksen ylläpitäjinä. Pystyn itsekin nimeämään edelleen tietyt sukulaisilta lahjaksi saamani kirjat, jotka ovat innostaneet lukemaan myös teininä ja nuorena aikuisena, jolloin lukeminen olisi muuten saattanut hautautua muiden virikkeiden alle.

Siis lukekaa aikuiset! Lukekaa lapsillenne, lukekaa itsellenne, antakaa kirjoja lahjaksi ja keskustelkaa kirjoista. Antakaa lapsille ja nuorille avain lukemattomiin maailmoihin!

Helpottaakseni sopivan lukemisen löytämistä olen lisännyt kirjoihin uuden tunnisteen pojatkinlukee. Klikkaamalla sieltä tai suoraan tästä pääset tutkimaan, mitä pienten ja vähän isompien poikien mielestäni kannattaisi lukea! Jatkossa kyseisen tunnisteen saavat kaikki nimenomaan pojille sopivat kirjat.

Pojatkin lukee -kampanjan löydät Facebookista, Instagramista ja Twitteristä. Tunniste #pojatkinlukee