Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti


Pääsiäinen on minulle erityisen pyhää lukuaikaa, sillä pitkien pyhien aikana on aikaa lukea paneutuen ja mielessä onkin monta ikimuistoista lukukokemusta vuosien takaa. Tänä vuonna olin ajatellut viettää pitkän viikonlopun erään viime vuoden persoonallisimman tietokirjan äärellä, mutta toisin kävi. Aloitin kyllä kyseisen teoksen, mutta loppujen lopuksi minulla oli ilo viettää aikaa suvun ja perheen kera sekä nauttia auringonpaisteesta ulkona siinä määrin, että paneutunut lukeminen oli suorastaan mahdotonta. Niinpä päädyinkin aivan toisentyyppiseen teokseen, jota lukemalla tunsin kyllä itseni vähän hepsankeikaksi! Lukea nyt tällaista, sanoisinko aika keskinkertaista, hömppää, kun niin paljon loisteliaita kirjoja on odottamassa vuoroaan!

Mutta ehkä nyt kertakaikkiaan minulla oli tarvetta ja tilausta tälle. Aikoinaan tulin ladanneeksi Nicolas Barreaun Rakkausromaanin reseptin sähköisenä kirjana vain ja ainoastaan Pariisin vuoksi. Itse asiassa lataaminen tapahtui aika pian Pariisin terrori-iskujen jälkeen, jolloin halusin palauttaa mieleeni tuon kaupungin omana, romanttisena itsenään. Ei siis liene sattumaa, että juuri viime viikon Brysselin terroriteon jälkeen päätin viimein ottaa kirjan luettavakseni. Siis todellista eskapismia puhtaimmillaan!

Aistillinen Pariisi pienine ravintoloineen, elegantteine ihmisineen sekä pien- ja suurkaupunkimaisuutta yhdistelevine vivahteineen olikin ehdottomasti kirjan parasta antia. Noin yleisesti ottaen tarina oli aika yhdentekevä. Teoriassa juoni tosin kuulostaa mukiinmenevältä. Kirjan toinen päähenkilö, André, on kustannustoimittaja, joka päättää kirjoittaa kirjan. Hänen työnantajansa kaipailee Pariisista kirjoittavaa brittiä ja kun sellaista ei ole saatavilla, päättää André ryhtyä itse sellaiseksi. Kaikki meneekin erinomaisesti, kunnes kirja osoittautuu yllättävän hyväksi ja tekee kauppansa mainiosti. Ja silloin luonnollisesti tarvitaan kirjailija vierailulle tapaamaan lukijoitaan! Tarinan toinen päähenkilö puolestaan on Aurélie, nuori nainen ja ravintolan omistaja. Hänellä ei kirjan alkuvaiheessa mene kaksisesti. Isä on kuollut ja poikaystävä jättää hänet. Sattuman oikusta hän päätyy kirjakauppaan ja löytää kirjan, jossa hänen ravintolansa esiintyy. Kirjan päähenkilö puolestaan on ilmiselvästi Aurélie itse. Nuori nainen päättää etsiä kirjailijan käsiinsä ja selvittää romaanin salaisuuden. Kivenä kengässä on vain itsepintainen kustannustoimittaja, joka ei millään soisi kirjailijan tapaavan ihailijatartaan...

Kirjan perusongelma on se, etten oikeastaan pitänyt kummastakaan päähenkilöstä. He olivat välillä aika raivostuttavia ja naiiviudessaan epäuskottavia. Jossakin vaiheessa huomasin, etten oikeastaan välittänyt siitä, kuinka pääparille lopussa käy - paitsi, että luonnollisesti arvasin sen jo ensimmäisten sivujen jälkeen. Huomattavasti enemmän pidin Bureaun luomista sivuhenkilöistä. Kuten brittiläisestä veljeskaksikosta Adamista ja Samista,  Bernadettesta, Aurélien parhaasta ystävästä sekä Andrén äkkipikaisesta, mutta oikeudenmukaisesta pomosta.

Veera Kasken käännöksestä mielipiteeni vaihteli useampaan otteeseen, mutta erityisplussan annan repliikistä; "Ääppäppääpää.." Tällaisen repliikin käyttäminen täysin uskottavasti ja relevantisti on maininnan arvoinen suoritus.

Mitään elämää suurempaa kirjallisuutta Rakkausromaanin resepti ei siis ole, ei edes oman lajityyppinsä parhaimmistoa, mutta jotenkin kuitenkin nautin kirjan lukemisesta. Eskapismia, romanttista komediaa, ihmissuhdesotkuja ja kaiken lavasteena Pariisi! Pariisi juuri sellaisena, jollaisena se elokuvissa esiintyy, mutta jota kenties ei ole oikeasti olemassakaan. Yhtä lajipuhdas Hollywood-kupla oli kirja kokonaisuutenakin. Mutta toisinaan, se on pakko myöntää, tuollaisessa kuplassa on mukava pistäytyä.

Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti
Tammi 2013
291s.
Kääntäjä Veera Kaski

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen postaus! Mietin itse, voisinko pitää lukukokemuksesta, jos en pidä kirjan päähenkilöistä tai tarinasta joka on yhdentekevä ... Pariisissa joskus käyneenä myönnän kyllä, että kaupunki on kokemisen arvoinen ja mainio tausta rakkausromaaneille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämän kirjan viehätys onkin siinä, että näin jälkikäteen ajateltuna sen päähenkilö on Pariisi itse, eikä se ole pelkkä kulissi. Pariisi oli kirjan parasta antia ehdottomasti!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit