Syyskuun satoa + muistutus + mainos

Lokakuun ensimmäinen aamu valkeni kylmänä, mutta kuulaan kauniina. Kyllä syksy sitten on ihanaa aikaa! Itselläni lokakuusta näyttää tulevan kiva, mutta kiireinen. Työt vievät minua iloiseen Itä-Suomeen eli Joensuuhun säännöllisesti ja kirjanystäville lokakuu on muutenkin todellinen superkuu. Huomenna lähden kohti Turkua ja minun ja Katjan voi bongata Turun kirjamessuilta Kuisti-lavalta perjantaina klo 10.50, jolloin kerromme Linnasta Humisevalle harjulle -kirjastamme. Tulkaa katsomaan ja nykimään hihasta, tutut ja tuntemattomat!

Kiireisenä pitää myös Kirjakantti. Sillä kun lokakuu kirjamessuineen on ohi, alkaa Kirjakantin kuukausi marraskuu. Copycat-kisa on jo käynnissä! Osallistuthan sinäkin omalla tuotoksellasi 19.10. mennessä!

Saapa nähdä, kuinka paljon ehdin tässä kuussa lukea kaiken hyörinän keskellä. Syyskuusta kuvittelin superahkeraa lukukuukautta, mutta tahti pysyi varsin samanlaisena kuin aiempinakin kuukausina. Tällä hetkellä olen jo viikon verran kärvistellyt lukujumin kourissa. Kirja, joten nyt luen, on aivan väärä tähän hetkeen. Mutta en halua jättää sitä kesken, koska tiedän sen olevan hyvä. Kirjabloggaajan kamalia ongelmia!

Ehdottomaksi syyskuun kohokohdaksi muodostui Kjell Westön Kangastus 38. Mikäpä olisi toisaalta luonnollisempaa, mutta koska oma suhteeni Westön tuotantoon on sangen problemaattinen, voi tätä pitää saavutuksena.

Historiaa tarjosi myös Tuntemattomien sotilaiden albumi, johon on koottu kiinnostavia kuvia viime sodista.

Dekkarinkin luin, nimittäin Kati Hiekkapellon Suojattomat. Onnistunut ja toimiva dekkari, mutta huomaan, että nyt kuukautta myöhemmin minulla on vaikeuksia palauttaa tapahtumia mieleeni.

Westön jälkeen kakkoseksi kirii Minna Lindgrenin Ehtoolehdon pakolaiset. Tämän kirjan parissa nauroin makeimmin ja kävin lähimpänä kyyneleitä. Tässä yhteydessä on mainittava vielä Mielensäpahoittaja-elokuva, jonka kävin katsomassa samaan aikaan kirjan lukemisen kanssa. Jos pidät Mielensäpahoittajasta, pidät myös Ehtoolehdon vanhuksista, vaikka aivan erilaisista kirjoista ja henkilöistä puhutaankin.

Olen tänä vuonna kunnostautunut lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukemisessa ja niinpä tähänkin kuukauteen mahtui yksi lanu-kirja. Siri Kolun Me Rosvolat ja konnakaraoke toimi mainiosti äänikirjana.

Parhaillaan eletään lukijan kulta-aikoja, kun syksyn kirjat tuntuvat ilmestyvän kaikki yhtä aikaa. Tunnustan olevani vähän ahdistunut alati kasvavasta kirjapinosta tai oikeataan -pinoista, joita ilmestyy kotimme nurkkiin kiihtyvällä tahdilla. Ja kun on se lukujumikin! Jospa se laukeaisi pitkillä junamatkoilla ja vertaistuen avulla kirjamessuilla. Nähdään siellä!