Tuntemattomien sotilaiden albumi

Sotakuvat eivät sinänsä ole uusi asia. Sotakuvasto lienee osa kansallista kulttuurikokemustamme, onhan yksin kulttielokuva Tuntemattomassa sotilaassakin käytetty autenttista sotakuvaa. Tuntemattomaan sotilaaseen viittaa myös Olli Kleemolan, Aake Kinnusen ja Virpi Kiviojan teos Tuntemattomien sotilaiden albumi. Teoksessa pureudutaan perinteisten, propagandakäyttöön otettujen, virallisten sotakuvien sijasta tuikitavallisten sotilaiden kuviin ja sitä kautta sotakokemuksiin.

Kuvat on jaoteltu aihepiireittäin ja jokaisen luvun alussa kuvia on analysoitu monipuolisesti. Kuvamateriaalin sisältöön, erityispiirteisiin tai sen puuttumiseen on etsitty syitä. Kantaa on otettu myös siihen, miksi tietyt kuva-aiheet olivat suositumpia kuin toiset. Erityistä syvyyttä tuo sodan psykologiseen ulottuvuuteen pureutuminen ja vertaaminen eri kansojen sotakuviin. Eritysesti saksalaiset aseveljet ovat tässä yhteydessä tarkastelun alla.

Talvisodasta kuvamateriaalia on varsin vähän. Pimein talvi ei ollut otollisinta aikaa valokuvaukselle ja toisaalta lyhyt sota oli niin intensiivinen, ettei kuvaamiseen jäänyt aikaakaan. Sen sijaan jatkosodan alkuvaiheesta kuvia löytyy paljon. Matkustamiseen tottuneelta nykyihmiseltä unohtuu usein se seikka, että hyökkäysvaiheen aikana moni sotilas oli ensimmäistä kertaa elämässään ulkomailla. Sodan raakuudesta ja väsymyksestä huolimatta uudet maisemat herättivät myös aitoa uteliaisuutta ja ihastusta, jotka haluttiin tallentaa filmille. Edelleen asemasotavaiheen suvanto jätti aikaa kuvausharrastukselle. Sodan loppua kohti kuvat vähenevät, sillä uutta kuvattavaa oli vähemmän ja pitkään jatkunut suursota toi mukanaan pulan myös filmimateriaalista. Lapin sodasta on muistoksi jäänyt lähinnä kuvia poltetuista silloista ja kylistä.

Kirjassa on kyse paljon muustakin kuin kuvista. Asiantuntevista analyyseista paljastuu, että kuvista voi päätellä paljon siitä, mitä sotilaiden mielessä liikkui. Monessa tapauksessa kuvat välittävät jopa hyvin tiedostamattomiakin seikkoja. Kaikista herkimpiä lukijoita on syytä varoittaa, sillä osa kirjan kuvamateriaalista saattaa järkyttää. Toisaalta näiden järkyttävänkien kuvien psykologista taustaa avataan kirjassa hyvin lukijalle.

Myönnän olleeni vähän yllättynyt siitä, kuinka paljon sotilailla oli kameroita mukana rintamalla. Myös sotakuvien myynti- ja välitystoiminta oli uutta. Äkkiseltään voi ihmetellä, miksi joku haluaa itselleen kuvia sodasta ja sen kauheudesta. Mutta tarkemmin ajateltuna siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ehkäpä juuri tänä nykyisenä instagram- ja selfie-aikakautena syyt ovat helpommin ymmärrettävissä. Kuvaaminen on tapa jäsentää maailmaa. Kuvaaminen mahdollisti vaikean tilanteen haltuunottamisen. Nopeiden, traumaattisten tapahtumien kuvaaminen auttoi sotilaita käsittämään, että kaikki tapahtunut oli todellisuutta. Sodan edetessä tovereiden merkitys kasvoi entisestään ja oli luonnollista kuvata rakkaaksi tullutta kaveriporukkaa. Omalla tavallaan aika liikuttavakin tieto oli, että monet veteraanit ovat palanneet sota-albuminsa pariin vielä vanhoilla päivillään ja järjestelleet kuvat uudelleen. Tämä kertoo siitä, kuinka tärkeitä välineitä valokuvat olivat tapahtumien jäsentymiseen mielessä niin sota-aikana kun vielä vuosikymmenten jälkeenkin.

Kleemola, Kinnunen,  Kivoja: Tuntemattomien sotilaiden albumi
Readme, 2014.
288s.