Elokuun luetut

Jonnekin vain hurahti elokuu. Aluksi oli niiiiin kuuma, ettei tuntunut elokuulta ja sitten olikin jo niiiiin kylmä ja pimeä, ettei tuntunut oikealta sekään. Jossakin remonttiprojektin syövereissä se muutos tapahtui. Kuukauteen mahtui paljon hyvää ja mukavaa. Lukeakin ehdin, vaikkakin vähän huonosti. Enkä lukenut mitään, mitä suunnittelin. En dekkareita, en kesäkirjoja. Pah. Vähän lipsahtanut olo jäi.

Parasta oli tutustuminen Rosvoloiden perheeseen. Siri Kolun Me Rosvolat vei minut lapsuuteen, jolloin kaikki oli leikissä mahdollista. Parhaillaan kuuntelen seuraavaa osaa äänikirjana, joten jäin oitis koukkuun!

Äänikirjoista puheenollen, Anna Janssonin Haudan takaa oli varsin mukava äänikirjakokemus. Eniten taisin kuitenkin viehättyä Gotlannista.

Elokuun pöhinäkirja oli ehdottomasti Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia. Tykkäsin, en tykännyt, tajusin, en ihan tajunnut. Ristiriitaisia tuntemuksia herättävä kirja, mutta pidän siitä, ettei kaikki ole niin selkeää.

Myös Leena Lehtolaisen Kuusi kohtausta Sadusta on varmasti yksi syksyn odotetuimmista kirjoista. Voisin oikeastaan määritellä sen ihan samoin sanoin kuin Statovcin kirjan yllä. Paljon hyvää, jotakin häiritsevää, kiinnostavaa.

Kolmas lukemani syksyn uutuuskirja on Rakkaani, romaanihenkilö. Kirja osoittautui ihanaksi ja erittäin kiinnostavia lukuvinkkejä antavaksi teokseksi. Vähän niin kuin olisi lukenut 20 rakkauskirjettä!

Satuhetkessä taas kurkattiin lastemme sielunelämään. Dinojen iso hätä käsittelee sitä itseään eli kakkaa. Muuta ei kai tarvitse siitä sanoakaan.

Kuten ehkä huomasitte, Copycat-kisa ei pärähtänytkään käyntiin vielä elokuun puolella. Pahoittelen, en yksinkertaisesti ehtinyt. Mutta ei hätää, nimittäin kyllä se sieltä tulee. Ihan pian, lupaan. Parempana ja kauniimpana kuin koskaan.

Muuta en syyskuulle lupaakaan. Enkä suunnittele, että mitä aion lukea. Luen ihan mitä mieli tekee, lue sinäkin!