Satuhetki: Mauri Kunnaksen Koiramäki
En olekaan pitkään aikaan esitellyt minun ja lasten yhteisiä lukusaavutuksia. Itse asiassa nyt olisi asiaa useampaankin lastenkirja-aiheiseen postaukseen. Aloitetaan kuitenkin tästä iki-ihanasta klassikosta. Herra Syksy sai Koiramäki-kirjan ystäviltämme rotinalahjaksi. Pitkään se sai olla kirjahyllyn ylemmällä hyllyllä piilossa, mutta jo aika kauan olemme tutkineet kiinnostuneina Mauri Kunnaksen kuvia ja niissähän tutkittavaa tunnetusti riittääkin.
Viime talvena aloin lukea Koiramäkeä lapsille iltasaduksi. Neiti Kevään ajatukset luonnollisesti harhailivat, mutta herra Syksy kuunteli kiinnostuneena. Koiramäki on yhteisnide, joka sisältää Koiramäen talossa, Koiramäen lapset kaupungissa ja Koiramäen talvi -kuvakirjat. Koiramäen talossa kiinnosti lapsia erityisesti eläinten takia. Ja koska heidän toinen mummolansa on maatalo, löytyi kirjasta jotakin tuttua kosketuspintaa, vaikka historialliset kehitysvaiheet heille vieraita vielä ovatkin. Sen sijaan Koiramäen lapset kaupungissa ei saanut yhtä innostunutta vastaanottoa. Neiti Kevät siirtyi lukemaan ääneen omia kirjojaan ja Herra Syksykin touhusi kuuntelun lomassa omiaan. Jätinkin kirjan useammaksi kuukaudeksi jäähylle, kunnes kesällä kaivoin sen uudelleen esiin. Neiti Kevät ei oikein lämmennyt vieläkään, mutta Herra Syksy innostui uudelleen, varsinkin kun viimeinen tarina vei meidät jälleen maalle, tällä kertaa talviseen Koiramäkeen.
Mauri Kunnaksen urotyötä suomalaisen kansanperinteen ja historian muistiinmerkitsijänä ja elävöittäjänä ei varmaankaan tarvitse enää minun osaltani sen kummemmin korostaa. Kunnaksen kirjat ja kuvitukset sisältävät paljon tasoja. Jo aivan taaperoikäiset lapset saavat kirjasta jotakin irti, mutta myös aikuinen uppoutuu niiden maailmaan kuin lapsi ikään. Ja koska Kunnas on ollut hyvin tuottelias, riittää luettavaa onneksi vuosiksi. Omasta kirjahyllystämme löytyy myös Suomalainen tonttukirja. Viime vuonna katselimme lasten kanssa kuvia, ehkä tämän joulun alla siirrymme jo teksteihin.
PS. Tätä kirjoittaessani Neiti Kevät havaitsi minulla olevan kirjan, kiipesi syliini ja pyysi lukemaan tarinoita. Joten on kirja tehnyt vaikutuksen kaksivuotiaaseen neitiinkiin.
Mauri ja Tarja Kunnas: Koiramäki
Otava 2009.
133s.
Kiva, että blokkasit Kunnaksen kirjaa. Myös minun blokistani löytyy viimeisimpänä Hyvää yötä, herra Hakkarainen kirjan blokkaus.
VastaaPoistaMukava blokkaus ja kiva, kun kerrot lastesi kiinnostuksen kirjoja kohtaan.
Kunnas on kuningas! Ihanaa, kun kirjoitit tästä perinnekirjasta. Meillä kunnaksia luetaan tasaiseen, innostuneeseen tahtiin aina vaan uudestaan. Hahmojen ilmeikkyys ja lämmin tunnelma ovat vertaansa vailla.
VastaaPoistaMinäkin bloggasin lastenkirjablogini puolella tästä kirjasta ihan vasta, ehkä viime viikolla. Ihan huippu kirja. Mielenkiintoinen ja monipuolinen :). Olen itse tutustunut Kunnakseen vasta aikuisena niin kirjat ovat varsin tuoreita minulle.
VastaaPoistaMeillä on Kunnaksen lähestulkoon koko tuotanto ja ne kuuluivat poikieni lempilukemistoon tuolta ihan pienestä aina aika pitkälle kouluikään saakka. Nyt 10-vuotiaan nuorimmaisen mielestä Kaikkien aikojen avaruuskirja on yhä niin mielenkiintoinen että hän usein luee sitä itsekseen vaikka yhdessä luemme jo pidempiä kuvattomia "nuortenromaaneja".
VastaaPoistaJatka vain sitkeästi kirjojen lukemista vaikka kiinnostus ei aina olisikaan niin suuri. Meillä nuoremmalla pojalla on opettajienkin kehuma keskittymiskyky kun joutui kuuntelemaan "vaikeampaakin", isoveljelle luettua tekstiä. Esikoinen puolestaan sai itse esim. n. vuoden iässä päättää mitä sivua luetaan. Joskus se oli Tomppa-kirjan yhtä-kahta sivua 20 kertaa uudelleen ja uudelleen, mistä vähitellen päästiin normaaliin "lukutyyliin". Kirjojen lukeminen on jatkunut murrosiästä huolimatta.
Meillä tytöt -varsinkin kuopus- ovat kiinnostuneet Kunnaksen kirjoista ja niitä luetaan ahkerasti :) Koiramäen väki on ihanan herttaista <3
VastaaPoista