Bloggaajan ja journalistin etiikka
Tämän päivän Nyt-liitteessä oli asiaa kirjablogeista. Ihan hyvä, iloitsen aina, kun kirjablogit ylittävät mediakynnyksen. Yllättävän usein joku tuntuu kuitenkin kokevan tarpeelliseksi osoittaa meille paikkamme. Milloin hutkitaan ammattitaidottomuutta, joskus liikaa kriittisyyttä, toisinaan uskottavuutta koettelevaa kehumista. Luemme kaikki vain uutuuksia ja muutenkin samoja kirjoja. Listaa kirjabloggaajien tyyppivioista voisi jatkaa melko pitkään.
Meillä kirjabloggaajilla saattaa olla joissakin piireissä hieman herkkähipiäinen maine. Me kun olemme varsin yhtenäinen joukko ja puolustamme herkästi itseämme ja toisiamme, silloin kun koemme tulleemme epäoikeudenmukaisesti arvostelluiksi. Minulla ei ole mitään erityistä tarvetta nousta barrikadeille Nyt-liitettä tai jutun kirjoittanutta Antti Bergia vastaan. Päinvastoin, keskustelu on minusta hyvä asia. On ihan asiallista miettiä kirjablogien ja kustantamoiden välisiä suhteita. Itsekin saan arvostelukappaleita ja kutsuja kirjallisiin tapahtumiin (joihin tosin en pääse juuri koskaan osallistumaan). En ole siitä huolimatta tuntenut koskaan painetta tykätä jostakin kirjasta tai edes lukea sitä, vaikka kirjan ilmaisena olisin saanutkin. Ymmärrän kuitenkin, että ulkopuolisen silmissä kuvio voi vaikuttaa epäilyttävältä. Joten keskustellaan pois! Hyvää se tekeekin, sillä toimittajillehan on jaettu arvostelukappaleita ja kutsuja tilaisuuksiin maailman sivu. Niistä ette muuten ole lukeneet kovin usein lehtien sivuilta, toisin kuin kirjablogeista.
Syy, miksi halusin kommentoida tämänpäiväistä artikkelia oli tämä lause:
Toimittajatkin saavat kutsuja ja arvostelukappaleita, mutta he ja heidän työnantajansa ovat sitoutuneita journalistiseen etiikkaan. Onko bloggareilla etiikkaa, joka pitää heidät riippumattomina?
Lause on uskomattoman ärsyttävä ja onnistui ylittämään korkean kommentointikynnykseni. Toimittajat ja kriitikot sekä heidän työnantajansa ovat siis kaiken moraalisen arvostelun yläpuolella, kun taas huithapeli-bloggaajat ovat täysin kustantamoiden ja muiden yhteistyökumppaneiden vietävissä?
Nythän on niin, että olen jo jonkin aikaa ollut vaihtamassa ammattia. Opettajan ura näyttää jäävän ainakin tauolle ja parin vuoden ajan jatkamani freelancetoimittajuus siintää yhä voimakkaammin mielessäni. Vaikka luonnollisesti haluan toimia eettisesti oikein toimittajana, on minun vaikea nähdä perinteistä mediaa yhtään blogimaailmaa moraalisempana. Itse asiassa kirjablogeissa kytkökset ovat yleensä hyvinkin selvästi nähtävillä. Itse pohjustan kirja-arviota usein selityksellä, miksi juuri tämä kirja on päätynyt luettavakseni. Tässä pari esimerkkiä.
"Blogisavuista"
Kustantamojen tilaisuudesta:
UPS! En muuten ole ehtinyt lukea Näkijän tytärtä vieläkään! En, vaikka Kristiina Vuori ja Tammen väki ovat todella mukavia ja symppiksiä. Sorppa! En silti ole tietääkseni joutunut Tammen mustalle listalle (ainakaan ennen tätä).
Sen sijaan lehtijuttuja kirjoittaessani en tietenkään pohjusta aiheitani tällä tavalla. Enpä usko, että menisi läpi, jos aloittaisin artikkelin: "Tämä aihe kiinnostaa minua aivan henkilökohtaisista syistä" tai "Sain juttuvinkin naapuriltani". Siitä huolimatta molemmat skenaariot ovat aivan mahdollisia, eivätkä sitä paitsi tee kyseisistä lehtijutuista yhtään sen huonompia tai moraalisesti epäilyttävämpiä. Toisin sanottuna lukijan on usein helpompi hahmottaa blogeista kunkin kirjoituksen vaikuttimet kuin lehtiartikkeleista.
Tehdäkseni pointtini vieläkin selvemmäksi, palaan vielä Antti Bergin artikkeliin. En tunne häntä, enkä tiedäkään oikeastaan mitään. Luettani hänen artikkelinsa en myöskään ole sen viisaampi sen suhteen, miksi hän on halunnut käsitellä kirjablogien ja kustantamoiden suhdetta kriittisestä näkökulmasta. Todennäköisesti hänen motiivinsa on puhdas, journalistinen kiinnostus, mutta voihan taustalla olla myös muutakin, mitä lukija ei pysty näkemään. Itse kirjoitan tällä hetkellä neljää artikkelia. Yksi aiheista on minulle valmiiksi annettu, kolmesta itse keksimästäni kaksi ovat minua tällä hetkellä todella paljon kiinnostavia aiheita. Vain yksi juttuaihe on syntynyt ankaran, journalistisen pohdinnan (Tarvitaan vielä yksi juttu tästä aihepiiristä. Mikä olisi kiinnostava ja uusi näkökulma? Mieti, mieti, MIETI...) tuloksena. Lehtiartikkelit ja tutkiva journalismi syntyy hyvin harvoin tyhjiöstä.
Loppujen lopuksi eettisyys on siis viime kädessä kiinni henkilöstä, olipa hän bloggaaja tai toimittaja, itsestään. Totta on, että perinteisessä mediassa eettisyyttä varjelee lisäksi päätoimittaja, tuottaja ja muu toimitus. Tällaista varaverkkoa kirjablogeissa ei ole ja siksi aihetta on hyvä silloin tällöin pohtia. Kuitenkin on pakko kysyä vihoviimeinen kysymys: miksi asia herättää huolta? Onko joku kuullut täysin korruptoituneesta kirjabloggaajasta, joka tienaisi mielettömiä summia, rymyäisi kaikissa alan kekkereissä ja kehuisi poskettomasti kaikkia ilmaiseksi saamiaan kirjoja vailla mitään pohjaa tai edes lukematta niitä? Niinpä niin. Kirjabloggaajat ovat hyvin asialleen omistautunutta ja tunnollista porukkaa. Varsinaisia rahavirtoja ei myöskään ole tainnut kenellekään ohjautua.
Keskustellaan vaan, mutta pidetään kokonaisuus ja kohtuus mielessä. Kauhuskenaarioiden sijasta voisimme vaikka keskittyä välillä siihen, mitä kaikkea positiivista kirjablogit ovat saaneet aikaan.
Hieno kommentti keskusteluun. :)
VastaaPoistaKiitos, Noora!
Poistanooraa komppaan, hyvä kirjoitus erittäin provoisoivaan artikkeliin! Miten me kirjablogistit aina onnistutaan olemaan niitä pahiksia...?
VastaaPoistaMinulla on kyllä aika vahva teoria siitä, mikä bloggaajissa ärsyttää. Jossakin vaiheessa huomio vain kääntyy negatiiviseksi, mutta tilanne varmasti normalisoituu aika pian.
PoistaSanaisen arkkusi sisältö tästä aiheesta kannatti jakaa. Tärkeää asiaa! Hyvä!
VastaaPoistaKiitos Eeva-Liisa! :)
PoistaJessus, minuun ainakin upposi artikkelin provoilu. Tätä voi kuitenkin katsoa toiseltakin kannalta: mitä suurempaa eroa ammattilaisten ja amatöörien välille tehdään, sitä enemmän kirjablogien ystävät kiintyvät kirjablogeihin. Minä en nykyään enää edes lue "ammattilaisten" tekemää kritiikkiä. Blogeissa puhutaan perusteellisemmin, vapaammin - ja jokainen voi laittaa lusikkansa soppaan. Joten jos jotakuta huvittaa dissata, siitä vain. Blogien lukijat vain uppoavat vielä syvemmälle ihanaan blogisuohon.
VastaaPoistaSitä paitsi mikä etiikka? Jengi tekee tätä huvikseen. Ei kukaan halua miellyttää muita vain huvikseen. Hyvin rehellistä settiä olen lähes poikkeuksetta lukenut.
Niin. Tässä ajassa on jotakin sellaista, että ihmiset haluavat mieluiten kokea itse, jakaa kokemuksensa ja vertailla niitä, ei ottaa vastaan valmiita käsityksiä norsunluutorneista. Tai ei kai se tämän ajan ominaispiirre ole, tämä kuviohan toistuu historiassa alati. Muutos pelottaa, sitähän tämä osaltaan on.
PoistaNyökyttelin (vai kenties hymistelin) koko ajan kirjoitustasi lukiessani. Hyvä kommentti!
VastaaPoistaHieno kirjoitus minunkin mielestäni. Oikeastaan parempi kuin tuo Nyt-liitteen juttu (pahoittelut Nytin toimittajalle), jossa keskityttiin lähinnä pohtimaan mahdollisia ongelmia. Hieman runsaasmpi tutustuminen useampiin kirjablogeihin olisi voinut olla hyvä idea, kun kirjoittaa juttua kirjablogeista.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä myös siitä, että ainaisten "ongelmien" etsimisen sijasta voisi vaihteeksi miettiä myös sitä, mitä positiivisia vaikutuksia kirjabloggaamisella on.
Oma blogini on lukupäiväkirja ja luen kaikenlaisia kirjoja - toki omien mieltymysteni mukaan. En oikein näe järkeä siinä, että tarttuisin kirjaan, joka ei minua kiinnosta. Maailmassa on niin paljon kirjoja, että jotenkin täytyy voida suodattaa.
Silti tulee eteen kirjoja, jotka eivät niin innostaneet. Minä muuten bloggaan niistäkin ja niin tekee moni muukin: omat empiiriset mutuhuttu-tutkimukseni osoittavat, että monissa blogeissa on myös negatiivissävytteisiä arvioita. Jos ei nappaa, ei nappaa. Ihan sama, mistä se kirja on lukupöydälle ilmaantunut.
Tässä kirjablogikeskusteluusa minua ei rassaa kritiikki, vaan se, että sitä esitetään asiantuntemattomasti. Jokainen blogimaailmaa hyvin tunteva tietää esimerkiksi, kuinka monipuolisesti kirjoja blogeissa käsitellään. Siitä huolimatta jatkuvasti syytetään samojen kirjojen lukemisesta. Toinen on sitten tämä hymistely, kuinka kirjabloggaajat vain kehuvat kirjoja. Minä ainakin (ja moni muu), sanon, mikä kirjassa mättää. Yritän kyllä keksiä myös jotakin positiivista ja miettiä, kenelle kirja voisi sopia. Pääsääntöisesti kuitenkin haluan lukea kirjoja, joista pidän. Kukapa kirjallisuuden harrastaja ei??
PoistaHieno kirjoitus, Amma!
VastaaPoistaBlogit ovat sikäli(kin) aivan eri asia kuin printtimedia, että niissä ei ole samanlaista julkaisukynnystä kuin lehdissä. Paitsi että kukaan ei editoi blogitekstejä, niiden joukkoon mahtuu "pienempiä uutisia" eli esim. pienempien kustantamojen kirjoja / omakustanteita, ihan ilman skumppa- ja croissantpanostusta :)
Nimenomaan. Itse ainakin oikein pidän ohjenuoranani, että kampaan läpi myös pienkustantamojen katalogit, koska niitä ei todella nosteta suurissa lehdissä läpi. Myöskään journalistin etiikka ei ole mikään suuri tuntematon, vaan ihan kenen tahansa luettavissa olevat journalistin ohjeet löytyvät mm. journalistiliiton kotisivuilta. http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/
PoistaAivan totta! Erityisesti minua vaivaa se, että blogit eivät muka esittelisi pienkustantamojen kirjoja! Asiahan on nimenomaan toisin päin!
PoistaAsiaa kirjoitat! Minua jotenkin loukkasi juuri sama lause kuin sinuakin ja sitten se kuva, jossa ne mm. ojennetut sadan euron setelit. Kotimaiset kirjabloggaajat olisivat voineet tehdä kirjoitukselle vastineen, mutta joskus, ihan joskus, tulee mieleen vaieta asia, jonka pohjimmaisia periä ei tajua. Siis mikä on jutun motiivi?
VastaaPoistaToimittajana minua hyysättiin mennen tullen tavalla jos toisella, mutta kukaan ei siihen mitenkään puuttunut. Silloin minulla oli työaika ja hyvä palkka. Nyt kun kirjoitan ja luen vain 60 tuntia viikossa, useimmiten yöaikaan, ja saan siitä vain arvostelukappaleen, sillä minäkään en täältä periferian saarelta pääse millekään kekkereille, nyt ollaan kimpussa. Olen aina silloin tälllöin tuonut esiin, että saan vain arvostelukappaleet, enkä myöskään ota blogiini maksullisia mainoksia. Jos joku niin tekee, se on hänen asiansa.
Blogiin on vapaampaa kirjoittaa kuin lehteen, mutta toisaalta, lehti on unohdettu jo seuraavana päivänä, blogijuttu on iätön. Sytytin tänään jo tulet leivariin aamuisella Hesarilla;)
Kuva oli kyllä aika provokatiivinen. Ujo, nuori tyttö houkutuksille alttiina, ei mitään kliseisempää enää keksitty? :)
PoistaOlen aivan samaa mieltä kanssasi!
Hyvä kirjoitus, Amma. Kuten moni muukin, pohdin sitä mikä tekee tekstistä journalistisen ja siksi (!) eettisen ja mikä sitten markkinavoimien ohjaileman kirjoituksen. Jos saisin kirjan ilmaiseksi kustantamosta A ja kirjoittaisin kirjasta vaikkapa pieneen sukuseuran lehteen, olisiko se freelancerin kirjoittama eettinen kirja-arvostelu, mutta olisiko se samasisältöisenä blogitekstinä markkinatekstiä kustantamon pillin mukaan? ;)
VastaaPoistaJa sekin Nytin jutussa ihmetytti, että isot jyräisivät pienet. Nimittäin oma kokemukseni niin bloggaajana kuin pienen kustantamon työntekijänä on se, että pienillä kustantamoilla on paljon parempi mahdollisuus saada tuotantoaan esille blogeissa ja muussa nettimediassa kuin valtalehdissä.
Nyt-liitteen jutun luettuani pohdin myös sitä, miksi bloggaajien pitäisi edes rinnastua kriitikoihin? Osa bloggaajista toki kirjoittaa kritiikkejä lehtiinkin ja saattaa julkaista samasta kirjasta arvion niin lyhyempänä lehdessä kuin pitempänä blogissaan, mutta oma lukupäiväkirja on kuitenkin aina siihen omaan lukukokemukseen pohjautuva. Ja bloggaajat totta kai vaikuttavat toistensa lukemiseen: kirjavinkkaus on ihana (!) asia ja sitä "tavalliset" lukijat tekevät niin kertomalla lukemastaan vaikka työkavereilleen kahvitauolla kuin yhtä hyvin sadoille bloginsa lukijoille. Foorumi on erilainen, mutta lukemisen ja kirjojen asia sama.
Kiitos Katja! Ja hyvä esimerkki! Minäkin mietin, että kun olen toisessa roolissa toimittaja, olenko myös bloggaajana epäilysten ulkopuolella vai ratkaiseeko moraalsen uskottavuuteni media, johon kirjoitan... :)
PoistaOma kokemukseni pienkustantamoiden ja omakustanteiden näkyvyydestä on sama ja sinulla on siitä tietenkin vielä ihan erityistä tietoa työsi takia.
Pohdin tätä kriitikoihin vertaamista eilen illalla. Tulin siihen tulokseen, että vaikka me bloggaajat emme rinnasta itseämme, ehkä toiset sitten rinnastavat. On kuitenkin epäreilua vaatia, että meidän pitäisi ryhtyä tuottamaan ammattikritiikkiä, vain siksi, että joku meidät sellaisiksi mieltää. sitä paitsi hennoisivatpa kaikota lukijatkin. Varmasti blogin lukijat toivovat blogien pysyvän nimenomaan blogeina, itse bloggajista puhumattakaan!
Aivan ja aivan. Hyvä juttu!
VastaaPoistaJa onnea uranvaihtoajatuksille!
Hyvä kirjoitus, ja perään loistavaa pohdintaa, Katja. Olen kaikista pointeista samaa mieltä
VastaaPoistaItselleni ei missään nimessä tulisi mieleeni verrata itseäni ammattikriitikkoon. Enkä lue muitakaan kirjablogeja 'ammattilaisuusoletuksella', edes niitä, joiden kirjoittaja on kirjojen kanssa tekemisissä töissään. Minusta kyse on niin selvästi lukijan henk. koht. mielipiteistä ja kirjan herättämistä tuntemuksista.
Nytin jutussa hämmästytti seuraava:
"Yhteisillä pelisäännöillä bloggaajat voisivat yrittää välttää sen, että markkinointiosastot tai blogikaverit vaikuttavat liikaa heidän lukemiseensa. Niitä noudattamalla erottaisi, mitkä blogit ovat riippumattomia ja mitkä eivät."
Minä nimenomaan toivon löytäväni blogeista (ja lentiarvioista ja kavereilta ym) uusia lukuvinkkejä, eli totta kai ne vaikuttavat lukemiseeni!
Ja markkinointihan (millä tahansa alalla) on olemassa nimenomaan sitä varten, että lukijat kiinnostuisivat tuotteesta ja kuulisivat siitä. Markkinointi ei kuitenkaan ole kirjablogien hommaa, ellei siihen tarkoitukseen olla bloggaria palkattu.
Onko sellainen blogi sitten 'riippumaton' jossa luetaan vain sellaisia kirjoja, joita muut eivät halua lukea ja jonka kirjoittaja ei esimerkiksi koskaan lue kustantajien ja kirjakauppojen katalogeja tai katsele kirjaston uutuushyllyjä, ei koskaan ota ystävien kirjavinkkejä vastaan? Utopistiselta ihanteelta kuulostaa...
Miksi nyt kuulostaa olevan vallalla sellainen mentaliteetti, että kirjablogeissa tehdään jotain salaperäistä bisnestä ja ollaan koko kirjamaailman vallan kahvassa? Ehkäpä suomalaisia ahdistaa tällainen liika vapaus blogimaailmassa ja on pakko saada jonkinlaista palloa jalkaan ja paheksuntaa ilmaan? Kiinnostaa käydäänkö samankaltaista keskustelua muualla maailmassa?
Tuo lainaamasi lause kuvastaa ehkä sitä, että some ja ylipäänsä vertaisuus verkossa ovat kirjoittajalle hieman tuntemattomia. Sillä siitähän blogimaailmassa on juuri kysymys, kokemusten jakamisesta ja vaikutteiden imemisestä! Se on se ulottuvuus, mikä perinteisestä, kriitikkovetoisesta keskustelusta uupuu (sillekin keskustelulle on minusta silti paikkansa) ja mikä blogeissa kiehtoo!
PoistaVarmasti on kirjablogaajia, jotka kirjoittavat lempeitä arvosteluja vain siksi, että varmasti saavat uudet kirjat jatkossakin (en siis sano, että negatiivisten arvosteluiden kirjoittaminen aiheuttaisi arvostelukappaleiden tulon loppumisen). Kyse ei ole mistään erityisestä glamourista tai rikastumisesta, jotkut eivät vain kykene vastustamaan ilmaisia tavaroita. Kirjoitin tästä aikanaan blogiini tekstin Blogaaja vai mainospelle. Harvinaista tämä toki on.
VastaaPoistaItse olen blogannut kirjoista muutamia vuosia, eikä minulle ole taidettu tarjota koskaan arvostelukappaleita kuin omakustanteista tai vastaavista (suomeksi siis; olen saanut paljon englanninkielisiä arvostelukappaleita kirjoittaessani englanninkieliseen verkkolehteen). Yksi kutsu taisi kerran tulla. Mutta blogaankin enimmäkseen englanninkielisiä kirjoja ja suomenkielisistäkin ihan muita kuin uutuuksia.
Maija, toki meitä on moneen junaan. Ja kirjablogejakin on niin paljon, että mukaan mahtuu monenlaista. Ehkä tämä voi olla todennäköisempaa bloggaajalla, joka on aloittanut vasta tai saanut ensimmäiset a-kappaleensa, eikä vielä oikein tiedä, miten kuvio toimii. Itse olen saanut arvostelukappaleita jo sen verran kauan ja pitkään, että olen huomannut, ettei negatiivinen arvio haittaa. eikä edes se, jos kirja jää bloggaamatta. Tosin pidän kunnia-asianani, että itsepyytämistäni kirjoista bloggaan aina, vähintään muutaman rivin siitä, miksi kirja jäi kesken. Sen sijaan pyytämättä tulleisiin en koe mitään velvoitteita. Luen niitä omien mieltymysten mukaan.
PoistaJännä, että tästä kirjoitetaan nyt näin paljon. Esim. muotiblogeissahan aihe oli pinnalla jo nelisen vuotta sitten, ja osin aivan täysin samoin sanoin. Tekstissäsi oli argumentteja, jotka olisivat voineet olla kopioituja sen aikaisista tyylibloggaajien kirjoituksista.
VastaaPoistaOn totta, että journalistia teoriassa sitoo etiikka, jota bloggaajan ei ole pakko noudattaa. Vaikka ehdottomasti pääosa kirjoittaakin reilusti ja erinäiset hyvät tavat tuntien, ylilyöntejä tapahtunee silti. Se, että suurin osa osaa, ei tarkoita, että kaikki osaisivat...
Nyt luonnostelussa olevat blogimainonnan säännöt kannattaisi luetuttaa myös kirjabloggaajilla, vaikka näissä piireissä rahaa pyöriikin paljon vähemmän kuin muodin parissa. Hassua, ettei kukaan ole vielä tuonut linkkiä esiin.
Kiitos tuosta luonnoslinkistä - herätti lisää kysymyksiä ja hyvä, että kommentteja otetaan vastaan.
PoistaMinua kiinnostaa yhä tuo mainostajan, mainonnan ja yhteistyön määritelmä palkattominen ja portaalittomien blogien suhteen, nimenomaan kirjablogien ollessa kysessä. Eli jos esimerkiksi arvostelukappaleen saamisella edellytettäisiin mainostamista, muuttuisivat kai arviot mainoksiksi, eli tekstin sisällöstä tulisi aika erilaista? Voidaanko (mainos)yhteistyötä tehdä ilman minkäänlaista sopimusta osapuolten välillä?
Palkallisten ja 'sopimuksellisten' blogien suhteen asia on mielestäni selvä, mutta jotenkin en osaa vieläkään sijoittaa 'vapaita' blogeja tuohon kenttään.
Calendula, kiitos kommentistasi ja linkistä! Blogimaailman sääntöjä on tiedetty odottaa ja odotetaan innolla kirjablogeissakin. Toivottavasti säännöistä tulee onnistuneet ja sitten kun yhteisiä pelisääntöjä noudatetaan, ei tällaisia kysymyksiä tarvitse enää samalla volyymilla vatvoa.
PoistaNämä keskustelut on tosiaan käyty tyyliblogien puolella jo aiemmin, me täällä kirjablogien puolella tulemme aina jälkijunassa, onhan tämä pienen piirin harrastus kuitenkin, ainakin verrattuna juuri muoti- ja lifestyleblogeihin. Siitä huolimatta nämä keskustelut on näköjään käytävä kaikkissa blogeissa erikseen ja ihan hyvä niin, toivottavasti kunnollisen keskustelun jälkeen kaikki ovat viisaampia ja siltä pohjalta on hyvä jatkaa :)
Ymmärrän toimittajan pointin ihan täysin. Muutama vuosi sitten ehdotettiin hoitajapulaan, että vapaaehtoiset menisivät terveyskeskuksiin tekemään perushoitajan töitä ja myös hengailemaan psykiatrian poliklinikoille "auttamaan" autettavia. Hoitajat älähtivät syystä!
VastaaPoistaOlen uusi bloggaaja ja olen viattomasti ajatellut, että kaikki kirjoittavat vain kirjoittamisen ilosta, ajatustenvaihto toisten bloggaajien kanssa houkuttelevana "kirsikkana kakun päällä". Ei minun mielestäni kirjabloggaajan pidä ryhtyä minkäänlaiseen suhteeseen kustantamojen kanssa. Ei pidä tehdä ilmaiseksi ja harrastuksena sitä mikä on toisen ansiotyö.
Jotkut lehdet harrastavat interaktiivisuuden nimissä sellaista, että pyytävät lukijoilta pitkiä kertomuksia erinäisistä aiheista ja julkaisevat ne sitten sellaisenaan. Olen epäröivä tämänkin käytännön suhteen. Itse olen kirjoitellut kirja-arvosteluja Iiris-lehden nettilukupiiriin, josta valitaan paperilehteen sivun verran lyhyitä kirjoituksia ja näiden kirjoittajat palkitaan kirjalahjoilla. Olen saanut kymmenkunta kirjaa. Tämä käynnissä oleva keskustelu herkistää minut kysymään, olenko kaventanut toimittajien leipää? Toimittajien työtilanne ei ole hyvä; monissa toimituksissa on päädytty yt-neuvotteluihin.
Takaisin blogeihin. KYLLÄ, eettiset säännöt ovat tarpeen!
Hei Marjatta ja kiitos kommentistasi. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että yhtenäiset säännöt ovat erinomainen juttu!
PoistaSen sijaan en näe, mitä pahaa arvostelukappaleiden vastaanottamisessa tai kirjallisissa tapahtumissa käymisessä on. Se ei poista sitä, että bloggaajat tekevät tätä omaksi ilokseen. Ei arvostelukappaleista tai satunnaisista tapahtumista niin suurta hyötyä ole, että kukaan yksin sen takia blogia pitäisi. Näin uskon ja omalta osaltani voin todeksi vakuuttaa.
En myöskään ole kuullut yhdestäkään bloggaajasta, joka rinnastaisi itseään ammattitoimittajaksi tai -kriitikoksi (ellei sitä sitten todellisuudessa ole).
Jokainen toki tekee omat ratkaisunsa suhteessa kustantamoihin, kirjastoihin, osuuskuntiin, omakustannekirjailijoihin ja muihin mahdollisiin yhteistyötahoihin. Tiedän paljon kirjabloggaajia, jotka eivät, kukin omista syistään johtuen, ota vastaan arvostelukappaleita. Kukin tyylillään, on hyvä, että blogeissa on eroavaisuuksia. Tärkeintä on, että asiat hoidetaan avoimesti!
En jaksa uskoa, että vaikka kaikki kirjablogit lopetettaisiin, lehtiin silti painettaisiin nykyistä enemmän kirjallisuuskritiikkejä tai -juttuja. Kritiikit alkoivat lyhentyä ja vähetä jo ennen kirjablogien nopeaa lisääntymistä. Netti toki lisää perinteisen printtimedian ahdinkoa, mutta on kyllä kohtuutonta väittää, että kirjablogin kirjoittaja ottamalla vastaan kustantajan lähettämän kirjan veisi leivän toimittajan suusta. Kyllä sen tekevät markkinavoimat, joissa kirjablogit ovat vain hiekanmurunen.
PoistaNiin, mutta on tässä tilanteessa silti vaaransa, muuten ei asiasta puhuttaisi. Minusta olisi kyllä mukavampaa, jos blogit toimisivat täysin ilman kaupallista linkkiä kustantamoihin.
PoistaLukijat ovat olleet yhteyksissä kirjailijoihin kautta aikojen. Sitä kannatan.
Marjatta, toki kaikessa on vaaransa. Siksihän yhteinäistä blogiohjeistoakin tehdään. Silti ei ole oikeudenmukaista leimata toimintaa epäeettiseksi vain sen takia, että siinä on vaaransa.
PoistaEn ole kyllä tarkoittanut leimata mitään miksikään. Olen keskustellut, kysellyt ja ollut äimän käkenä sekä tuonut keskusteluun oman rehellisen mielipiteeni. Tästä vaarastahan toimittajakin puhui.
PoistaIlmaisin itseni vähän huonosti, tarkoitukseni ei ollut syyttää sinua leimaamisesta, vaan viittasin tähän keskusteluun ylipäätään. Kuten todettua, vaara on teoreettisesti olemassa ja siitä on hyvä keskustella. Mutta miten keskustellaan, tasaveroisena keskustelukumppalina vai ylhäältä alas päin toisille kaapin paikkaa osoittaen, se onkin eri juttu. HS:n artikkelissa, kolumnissa ja siitä poikineessa keskustelussa on ollut paljon jälkimmäistä.
PoistaSorry, mutta on ihan pakko vielä kommentoida:minä en löydä alkuperäisestä artikkelista sekä kolumnista ja niiden synnyttämästä keskustelusta mitään loukkavaa tatsia. Luin TAAS sen jutun uudestaan ja tuntuu, että siitä loukkaantuneet ovat tulkinneet juttua kuten piru Raamattua. Kuvakin on minusta hauska ja ilmentää jutun kysymyksiä. Onko se sitten taas loukkaavaa ja vääränlaista keskustelua, että sanon näin? Ei pitäisi olla. Minä koen näin, ja olen myös lukija(kohta 60 vuotta lukemista takana)ja bloggari(vaivaiset kolme kuukautta). Mielestäni eri mieltä oleminen on aina rikastuttavaa eikä loukkaavaa. Sanna Kangasniemen kolumni on mielestäni raikas ja kirjoittajalle itselleen hymyilevä kuvaus erakkolukijasta tässä uudessa yhteisölukemisen ihmettelyssä.
PoistaHeh Marjatta, ei tarvitse soritella :) Eihän kaikki ole juttua pitäneetkään loukkaavana. Mm. Sivukirjaston Liina on esittänyt oman, ansiokkaan mielipiteensä asiaan. Ja kuten tuossa omassa kirjoituksessanikin toin esille, kirjoitus ei kokonaisuutena ollut sellainen, että olisin hermostunut siitä. Itse halusin ottaa sekä bloggarina että toimittajana kantaa mielestäni melko snobistiseen ajatukseen siitä, että journalistinen etiikka suojaisi toimittajia, mutta blogisteilla itsellään ei ole minkäänlaista kykyä tehdä eettisiä ratkaisuja.
PoistaTämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kirjablogimaailmassa kuohahtaa. Aina aika ajoin bloggareihin liitetään ihmeellisiä määreitä ja vaikka kuinka väärinymmärryksiä yritetään oikoa, viesti ei tunnu menevän perille ja muutaman kuukauden kuluttua ollaan takaisin samassa keskustelussa. Moni bloggaaja kokee sen turhauttavana ja kyllä, myös loukkaavana.
En usko, että kenelläkään kirjabloggarilla on mitään rakentavaa ja kriittistä keskustelua vastaan, mutta jos keskustelun lähtökohtana ovat perättömät väitteet ja vieläpä kerrasta toiseen samat, niin kyllähän se helposti ärsyttää.
Mutta en usko, että kirjablogimaailman ulkopuolella kovinkaan moni on kohauttanut olkiaan HS:n kirjoitukselle. Olin sitä mieltä heti jutun luettuani ja testasin asian vielä miehelläni, hänen mielestään juttu oli hyvä ja asiallinen. Siinä mielessä voisi ajatella, että bloggaajat ovat tehneet kärpäsestä härkäsen, mutta itse olen eri mieltä. Kun asioista aletaan keskustella, niin tehdään se sitten kunnolla!
Minun on vielä 'pakko' huomauttaa tuohon Marjatan kommenttiin, ettei erakkolukeminen kai ole kuitenkaan blogien myötä muuttunut: yksin niitä kirjoja vieläkin luetaan, mutta niistä luetuista kirjoista keskusteleminen on laajentunut blogien ansiosta. Minusta blogeissa on mielenkiintoista juuri se, että usein samasta kirjasta tulee esille aika erilaisia, perusteltuja mielipiteitä ja siitä sitä keskustelua syntyykin. Toinen tykkää, toinen ei. Makuasioita.
PoistaMinäkin luin jutun taas uudestaan, enkä yhäkään loukkaantunut, vaikka silti joistakin päätelmistä ärsyynnyin. Saa kai tuon kirjoituksen suhteen olla kriittinen myös?
Muutama kohta kuulostaa absurdilta, esim tuo ylle laittamani sellaisen riippumattomuuden toive, jossa markkinoinnin tai muiden blogien ei soisi millään lailla vaikuttavan lukuvalintoihin. Onko tuollainen lukeminen ollut koskaan kenellekään mahdollista?
Entä kuinka arvostelukappale tai kekkerit sitouttavat bloggaria? En tiedä onko minussa jotain vialla, jos en ymmärrä kuinka olisin velvollinen johonkin ilman minkäänlaista suullista tai kirjallista sopimusta, jos vaikka joskus tuollaisiin kekkereihin osallistuisin? Bloggarithan arvostelevat varmasti aina myös kilpailijoiden kirjoja. Huolestuisin, jos olisi blogi, jossa blogattaisiin ainoastaan yhden tai kahden kustantamon kirjoista, silloin voisi epäillä jotain 'kytköstä'.
Runojen näkyvyydestäkin huolehdittiin, mutta pikaisella googlauksella runoblogeja löytyy aika runsaasti, blogilistaltakin yli sata.
Ja mitä väliä on sillä, että joku bloggari sanoo toisen kommenttikentässä aikovansa lukea saman kirjan joskus? Mitä jos hän ei sitten luettuaan kirjaan ihastunutkaan ja kirjoittaa siitä blogiinsa ei-ylistävään sävyyn. Voittiko kustantamo jotain?
Hyvä kirjoitus! Tästä asiasta voisi sanoa paljonkin. Enpä nyt sano, sillä sinä sanoit sen jo niin hyvin.
VastaaPoistaKiitos Katri! Totta, olisi niin paljon sanottavaa. Mutta kaikkea ei voi eikä jaksa sanoa, sitä paitsi kaikki kuitenkin väänneltäisiin ihan uuteen muotoon. Kuitenkin, välillä täytyy käydä taisteluun tuulimyllyjä vastaan :)
PoistaIhan samaa mieltä.
VastaaPoistaniin, ja säännöt ovat hyvästä, kunhan niissä ei mennä liialliseen paapomiseen ja tapeta kirjoittamisen iloa turhan raskailla prosedyyreillä.
Juuri näin, Minna. Toivottavasti säännöistä tulee hyvät, niitä noudatetaan ja sitten kaikki ovat samalla aaltopituudella.
PoistaKiitos Amma tästä :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä tästä "Loppujen lopuksi eettisyys on siis viime kädessä kiinni henkilöstä", monet ovat laatineet omat sääntönsä, ja niin on hyvä :)
Itse ainakin yritän blogata sääntöjeni rajoissa.
Ole hyvä!
PoistaMinusta on hyvä asia, että asiasta puhutaan ja toivottavaa, että jokainen bloggaaja tekee omat (toki hyvää tapaa noudattavat) sääntönsä. Kaikkien blogien ei tarvitse toimia samalla tavalla.
Hieno kirjoitus, kiitos Amma :) Sinä osasit pukea sanoiksi minuakin mietityttäneet kohdat. Jotenkin tähän toistuvaan kirjabloggareiden hutkimiseen ja epäilyyn turtuu, kiva kun esitettyihin olettamiin/väitteisiin tulee tällaisia argumentoivia ja usealta kannalta asiaa katsovia puheenvuoroja :)
VastaaPoista