Bloggaajan glamourelämä :)

Koko viikonlopun kiihkeänä käyneen kirjablogikeskustelun jälkeen (kiitokset muuten kaikille keskusteluun osallistuneille, saa osallistua edelleen) kevennykseksi pieni kuvaus kirjabloggaajan kadehdittavasta elämästä, rahavirtojen pauhannasta jne... En oikein ole tunnistanut itseäni kaikista bloggaajaluonnehdinnoista. Kuohuviinin ja cocktailpalojen sijasta tämä vastaa paremmin arkeani.

Lähdimme tänään lasten kanssa kirjastoon. Sivumennen sanoen meillä oli oikein tietty asia, olemme päättäneet (tai äiti on) aloittaa satulevyjen kuuntelun. Erityisesti kaipailen niistä apua valoisiin kesäiltoihin, sirkeäsilmäisten lapsukaisten kun tuntuu olevan aivan mahdotonta pysyä kiltisti omissa sängyissään. Raporttia satukokeilujen tuloksista tulossa myöhemmin :) Meillä on muutaman sadan metrin päässä ihana, piskuinen sivukirjasto, josta löytää joskus tavoiteltujakin uutuuksia yksinään hyllystä nököttämästä. Tällä kertaa kuitenkin lasten toiveesta hurautimme kirkonkylän pääkirjastoon, siellä kun ei ole tullut käytyä pariin kuukauteen.

Voihkaisin jo ovella. Olin kokonaan unohtanut kirjaston poistomyynnin. Aikaisempina vuosina olisin kieriskellyt tuskissani siitä, että aloituksesta oli jo ties kuinka pitkä aika. Nyt yritän kuitenkin rajoittaa kirjojen hankkimista, joten murheeni ei ollut suuren suuri. Aioin silti käydä katsastamassa tarjonnan - mutta, kuten niin tavallista, minulla oli matti kukkarossa. Ei nyt onneksi aivan sanan varsinaisessa, eikä edes kuvaannollisessa merkityksessä, mutta käteistä kannan nykyään hyvin vähän mukanani. Tarkistettuani, että kolikko-osastolla hölskyi edes joitakin hiluja, menimme poisto-osastolle ja toivoin kovasti, ettei sieltä löytyisi mitään kiinnostavaa. Mutta löytyihän sieltä.

Nuoruuteni yksi kiistattomista lempisarjoista, aina uudelleen ja uudelleen luettu Hullu Luokka. Niinpä siis kahmaisin mukaani nämä kirjat ja ravistelin lompakostani viimeiset kolikot tiskille. Nuori miesvirkailija katsoi säälivästi ja lupasi kolme kirjaa eurolla (kirjat olivat siis 50 senttiä/kpl), mutta vakuutti kaikkien, ei pelkästään varattomalta vaikuttavien, tummilla silmänalusilla varustettujen äitien, saavan saman paljousalennuksen. Vähän jäi kaivelemaan, sillä näitä jäi vielä yksi hyllyyn. En odottamattoman alennuksen jälkeen kuitenkaan enää kehdannut kääntyä hakemaan vielä viimeistäkin kirjaa. En olisi kestänyt virkailija ilmettä sen jälkeen :)

Että tällaista se on, kirjabloggaajan luksusarki. Milloinhan saataisiin tositv-ohjelma aikaiseksi?

Mutta vakavasti ottaen, minulla on nyt melkoinen pinkka Hulluja luokkia (omistan pari jo vanhastaan), viime kesänä hamstraamani Bertin päiväkirjat odottavat vieläkin lukemista ja pari Kevätbreikkiäkin on hyllyssä. Tässähän alkaisi olla jo teemaviikon paikka, vai mitä?