Ajatuksia kesästä, kommentoinnista ja blogiyhteistyöstä


Täällä on nyt hyvin hiljaista. Kuuluu vain mullan rohinaa kynsissä, lasten kiljahteluja trampoliinilla, lehtien havinaa tuulessa. Lisäksi kaksi seuraavaa päivää pihalla kuuluu toivottavasti myös moniäänistä riemun kiljahtelua ja kahvikuppien kilinää: Neiti Kevät täyttää kaksi vuotta!

Ennen kuin omistin omakotitalon, haaveilin omasta pihasta, jossa loikoilisin kirjaa lukemassa. Neljä edellistä kesää olen valitellut tulleeni huijatuksi, oma piha muistuttaa pikemminkin henkilökohtaista työleiriä. Tänä keväänä olen kuitenkin kokenut valaistumisen: ei minun ole PAKKO tehdä mitään, mutta kun haluan. Vaikka istahdan hetkeksi korituoliin kirja kädessä, pomppaan jo kohta kyhnyttämään kasvimaata tai silittelemään perennoja. APUA, olen muuttunut äidikseni!

Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että täällä blogissa on hiljaista. Mutta ehkä ruudun sillä puolella on sama ongelma? Sillä eihän sitä tiedä, milloin alkaa sade ja viima, silloin ehtii kyllä taas lukea ja blogatakin. Minulla on teille jemmessa yksi kuvateos, mutta muuten olenkin viikon aikana lukenut ehkä kymmenen sivua. Ei hyvältä näytä! Siksi onkin oivallinen hetki käsitellä paria itseäni viime aikoina mietityttänyttä blogiasiaa.

Kommenteista:
Kiitokset jokaisesta kommentista, jonka minulle lähetätte. Olen niistä hyvin kiitollinen! Olette kuitenkin ehkä huomanneet, että olen ollut viime aikoina kovin laiska ja parhaimmillaankin hidas vastaamaan tulleisiin kommentteihin. Älkää ottako itseenne, arvostan jokaista kommenttia ja ilahdun aina, kun huomaan uuden viestin tulleen. Juuri vuorovaikutteisuus on bloggaamisen parasta antia. Siksi onkin surullista, että täytän oman osani vastavuoroisuudesta perin huonosti. Siihen on kuitenkin syynsä.

Minulla on käytössä kommenttien valvonta. Toisin sanottuna jokainen kommentti tulee hyväksyttäväkseni ennen julkistusta. Tämä on hyvä asia, sillä todellakin luen jokaisen kommentin ajatuksella ja huolella. Huono puoli on se, että teen tämän lähes aina puhelimella ja kommentteihin vastaaminen ei jostakin syystä kännykällä onnistu. Tai siis onnistuu, ehkä toisella, ehkä viidennellä, joskus jopa ensimmäisellä yrittämällä. Oletteko muut törmänneet älypuhelimella samaan ilmiöön? Luulin aiemmin sen olevan HTC:n ominaisuus, mutta nyt muutaman kuukauden iPhone- ja iPadjakson jälkeen olen huomannut, ettei vaihto ole tehnyt asiaa sen kummemmaksi. Kesken kommentin kirjoittamisen tapahtuu jotain, jonka jälkeen kommentista voi ainoastaan poistaa, ei lisätä tekstiä. Raivostuttavaa! Vastaaminen on siis vaivalloista ja usein jää tekemättä heti kommentin saavuttua. Tietokoneella istumista taas olen joutunut viime aikoina rajoittamaan selkäongelmien vuoksi.

Joten yrittäkää ymmärtää ja antakaa anteeksi onneton kommentteihin vastaamiseni. Kunpa voisin lähettää jokaiselle kommentin kirjoittaneelle telepaattisen halauksen vastaukseksi, sillä niin minä ajattelen ajatuksianne lukiessani <3 nbsp="" p="">
Arvostelukappaleista:
Monien muiden kirjabloggaajien tavoin minäkin saan kustantajilta arvostelukappaleita. Tämä ei ole sinällään mikään uutinen, sillä olen tuonut asian esille jo aikoja sitten blogini esittelyssä. Blogien ja mainonnan kimurantti suhde nousee kuitenkin aika ajoin esille ja nyt asiaa pohditaan Markkinointialan liitossakin. Hyvä, hyvä! Hienoa, että saadaan selkeät pelisäännöt.
Monet kirjablogit ovat jo pitemmän aikaa ilmoittaneet, milloin esiteltävä kirja on saatu arvostelukappaleena. Itse en ole pitänyt käytäntöä tarpeellisena, sillä en ole kokenut kirjan alkuperää olennaiseksi omalta kannaltani katsottuna. Kustantamoilla on pitkät perinteet arvostelukappaleiden jakamisesta lehtien kanssa, joten mieleeni ei ole tullutkaan, että minulta odotettaisiin positiivisia arvioita tai edes arviointia jokaisesta saamastani kirjasta ylipäänsä. Luen kirjoja, jotka jollakin tapaa minua kiinnostavat. Kirjoitan, miten lukemisen koin.

Asia on kuitenkin muhinut mielessäni ja olen valmis hyväksymään sen, että blogini lukijaa kirjan alkuperä saattaa kiinnostaa enemmän kuin minua itseäni. Ja koska minulla ei ole mitään salattavaa, aion jatkossa liittää postauksen lopussa olevien kirjan tietojen perään merkinnän arvostelukappaleesta. Käytäntö alkaa nyt, mutta ajan niin salliessa voin lisäillä merkintöjä myös menneisiin kirjaesittelyihin. Niistä en tosin voi mennä takuuseen, sillä kaikkien blogiaikana lukemieni kirjojen alkuperää en voi muistaa.

Kirjakantti 2013
Blogiyhteistyö on verrattain uusi termi, joka on pompannut silmiini monista blogeista erityisesti tyyli- ja lifestyleblogien puolelta. Termi sopinee myös arvostelukappalekäyttöön. Siitä saammekin oivalliseen aasinsillan uuteen kirjalliseen projektiin, jossa olen saanut muutaman kuukauden ajan olla mukana. Minut pyydettiin mukaan kuopiolaisen Kirjakantti -tapahtuman suunnittelutyöryhmään. Olen asiasta tietenkin hyvin innoissani ja otettu. Jatkossa ja erityisesti syksyllä Kirjakantti -tapahtuma tulee näkymään blogissani jonkin verran. Siitäpä syystä haluan jo tässä vaiheessa tuoda ilmi, että olen tapahtumassa mukana vapaaehtoisena, silkasta halusta edistää kirjallista kulttuurielämää Kuopiossa, joka kieltämättä kaipaakin tällä saralla virkistystä. Minulle ei makseta palkkaa, eikä tapahtuma myöskään ole ostanut tai tule ostamaan mainostilaa Amman lukuhetkestä, vaan tuon tapahtumaa esille omasta halustani, kuten parina aiempanakin vuotena olen tehnyt. Tällä kertaa volyymi vain on vähän erilainen. Mitä syksyksi ja marraskuulle on luvassa, siitä kuulette myöhemmin. Sen voin paljastaa, että minua alkaa jo jännittää!

Tällaisilla mietteillä tähän viikonloppuun! Ensi viikon alussa on sitten luvassa mainitsemani kuvateos. Varoitus, luvassa fanitusta!

Aurinkoisia päiviä toivottaen,
Amma

Kommentit

  1. Voi Amma!
    Tämä:
    "Ennen kuin omistin omakotitalon, haaveilin omasta pihasta, jossa loikoilisin kirjaa lukemassa. Neljä edellistä kesää olen valitellut tulleeni huijatuksi, oma piha muistuttaa pikemminkin henkilökohtaista työleiriä. Tänä keväänä olen kuitenkin kokenut valaistumisen: ei minun ole PAKKO tehdä mitään, mutta kun haluan. Vaikka istahdan hetkeksi korituoliin kirja kädessä, pomppaan jo kohta kyhnyttämään kasvimaata tai silittelemään perennoja. APUA, olen muuttunut äidikseni!"

    Tämä kolahti minuun nyt erityisesti, kun omakotitalo on haussa. Haaveilen juurikin tuosta pihalla loikoilusta kirjan kanssa ja inhoan puutarhahommia. Ans kattoo kuinka käy :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morre, älä vielä heitä kirvestä kaivoon! Kuten alla olevista kommenteista näet, toivoa on :) Sitä paitsi ei tämä minullakaan kauaa kestä, viimeistään heinäkuun puolessavälissä olen aivan täynnä puutarhahommia ja lueskelen kirjaa hyvällä omatunnolla :)

      Poista
  2. Ei nyt varsinaisesti liity tekstisi aiheisiin, mutta kiitos Muurista! :) Se saapui onnellisesti perille.

    VastaaPoista
  3. Hyvää viherpeukalointia :D Ja hei, mullakin on HTC, mutta hyvin toimii kaikki, myös kommentointi. Kivaa, että yhteistyöstät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hienoa, että sinulle on sattunut toimiva malli!

      Poista
  4. Hauska kuvaus omakotitalon omistamisesta. Sama juttu minulla, tosin en ole ollenkaan viherpeukalo vaan keskityn vain ihailemaan; nyt odotan omenapuiden kukintaa, nuput jo näkyvät. Jossain kohtaa täytyisi kuitenkin uudistaa tuota ihailtavaa. Kiva, että olet mukana tuossa Kirjakantti-tapahtumassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mullakin kyllä ehdottomasti puolet ajasta on sellaista tehotonta haahuilua, joka ei kyllä näy mitenkään puutarhan kukoistuksena :)

      Poista
    2. Täälläkin omenapuut alkavat juuri kukkimaan!

      Poista
  5. Mulla on Lumia ja kommentointi sillä sujuu ok.

    Mua nauratti tuo äidiksesi muuttuminen :D Itse koen välillä samanlaisia fiiliksiä ihan muissa asioissa. Kerrostalossa asuminen tökkii varsinkin kesällä mutta nyt huomaan, että on tässä hyviäkin puolia. Tietty huolettomuus, senkun mennään valmiisiin puistoihin nauttimaan :)

    Mukavia ja rentouttavia kesäpäiviä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, kerrostalossa on omat hyvät puolensa. Minä aina puolivakavissani uhoan talvisin muuttavani kaupunkiin kerrostaloon, mutta näin kesällä en vaihtaisi, vaikka työtä onkin. On se niin rattoisaa pistää tenavat ovesta ulos kirmailemaan :)

      Poista
  6. Omakotitaloilun kanssa samoja fiiliksiä. En ole tänä keväänäkään kertaakan lukenut pihalla. Kirja kyllä on mukana, mutta työnteoksi se menee äidin tapoja seuraten ;)

    Ipadilla ja iPhonella kommentoinisesta sen vertan, että ongelma on tuttu. Itselläni auttaa usein se, että lasken näppäimistökentän pois, ja nostan ylös uudelleen. Sen jälkeen kirjoittaminen taas onnistuu. Ei se silti niin helppoa ole kuin soisi, enkä ole löytänyt laitteisiini appsia, joka tukisi blogikirjoittanista toivomallani tavalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmu, kohtalotoverini!

      Hei, kiitos vinkistä, minun täytyykin kokeilla tätä!

      Poista
  7. Hei, iPhonessa mullakin pätkii kommentointi, mutta olen huomannut, että jos aina 'kiinni leikatessa' klikkaa 'Done' ja sitten klikkaa takaisin kommenttikenttään, voi kirjoittamista taas jatkaa.


    Oikein kivalta ja jännittävältä kuulostaa tuo Kirjakantti-yhteistyösi myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin sanomassa samaa kuin Sannabanana; ainoa ongelma iPhonella kommentoimisessa on ollut tuo jumittaminen, josta selviän painamalla "valmis"(=done) ja jatkamalla siitä. En silti ehdi vastata kaikkiin kommentteihin tarpeeksi nopeasti ja sitten se jää.

      Kirjakanttia odotellessa; olen sitten mukana joko oikeasti tai virtuaalisesti :)

      Poista
    2. Sannabanana ja Maria! Kiitokset vinkistä, tätä täytyy heti huomenissa testailla! Toivottavasti tepsii minullakin :)

      Maria, toivottavasti näemme marraskuussa oikeasti!

      Poista
  8. Alkoipa tuo kuvateos kiinnostamaan, jään uteliaisuudella odottamaan :D

    Kesä on mukavaa aikaa, täytyy antaa itselle välillä lupa laistaa siitä, mitä on aikonut, ja mennä fiiliksen mukaan. Sateiset lukupäivät<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, voin paljastaa, että se liittyy suureen faniuteeni erästä henkilöä kohtaan. Minulla on kyllä vieläkin eräs asia sen suhteen kesken, joten joudut odottamaan postausta vielä hetken :)
      Fiiliksen mukaan, nimenomaan! Ihanaa kun paistaa, vielä en ahdistu, vaan nautin. Tiedän kuitenkin, että jossakin vaiheessa sade tekee hyvä puutarhalle ja ihmiselle. Tekee hyvää välillä laiskotella luvan kanssa :D

      Poista
  9. Kyllä sitä iän myötä kummasti löytää äitinsä piirteitä - yleensä niitä, jotka lapsena ärsyttivät ;-)

    Kiva, että on löytynyt mielenkiintoisia kuvioita. Jään odottamaan, mitä kaikkea hauskaa sieltä tänne blogiisi ilmaantuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta!
      Olen Kirjakantista hyvin innoissani, niin innoissani, etten oikeastaan ole vielä ehtinyt hirveästi miettimään, mitä kaikkea toisin tänne blogiin asian tiimoilta. Mutta onhan tässä vielä aikaa :)

      Poista
  10. Heh, minäkin halusin ehdottomasti oman pihan, jotta on lapsille temmellyskenttää ja itselle jotain tekemistä - ja tietysti lukupaikka. Parin vuoden omakotitaloasujan kokemuksella voin kertoa, etten ole muuttunut äidikseni, sillä minun työpanoksellani piha olisi niin hunningolla. Onneksi on mies, joka viihtyy puutarhahommissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään missään nimessä pääse kehumaan puutarhan kukoistuksella. Ainakin kun vertaa eläkeläisnaapureihin, joilla on hieman enemmän aikaa ja epäilemättä myös taitoa käytössään :) Onneksi meilläkin myös mies viihtyy puutarhassa.

      Poista
  11. Minä en taida olla vielä tarpeeksi aikuinen: onnistun istumaan pihalla laiskana, vaikka rikkaruohot rehottavat... :)

    Kirjakantti-puuhat kuulostavat kivoilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rikkaruohoista en mene minäkään sanomaan mitään, vaikka välillä näpsäisenkin yhden sieltä, toisen täältä. Pihamme on mallia 'boheemi', omasta tahdosta osin, mutta se onkin sitten ikuista tasapainoilua sen kanssa, mikä on kodikasta, mikä katastrofi :))

      Poista
  12. Komppaan niin täysin sinua tuosta omakotitalosta :D Kesä (ja luminen talvi, eli lähes aina) on omakotitaloasujalle kiireistä aikaa, eikä aina niin mieluisalla tavalla... Mutta silti ah niin ihanaa kun lapsetkin voivat vain kirmata ulos ilman isompia suunnitelmia <3 Ehkä se viherpeukalo pikkuhiljaa kasvaa minullekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, minä niiiin nautin tästä, kun lapsille riittää lätsä ja kroksit jalkaan ja ei muuta kuin ovesta ulos. Kerään nyt siitä energiaa talven lähtöjä varten.

      Poista
  13. Hienoa pohdintaa Amma:)


    Olen laittanut kommentin valvonnan päälle yli kolmen päivän jutuissa, koska muuten vanhoihin juttuihin voi lipsahtaa esim mainostavia kommentteja, itselleni on niitä alkanut tulla.

    En itse markkinoi mitään, enkä lobbaa minkään asian puolesta, enkä ota markkinointi- enkä arvostelukappaleita, minun mielestäni kuitenkin uusien kirjojen kohdalla on luonnollista ottaa arvostelukappaleita, harvan raha riittää ostaa kahta kolmea uutta kirjaa viikossa, itse bloggaan vain vanhoista kirjoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näitä mainoskommentteja on tullut minullekin silloin tällöin.
      Arvostelukappaleiden etu on siinä, että uutuudet saa nopeammin käyttöönsä. Kyllähän ne saa kirjastostakin ilmaiseksi, mutta jonot voivat olla pitkiäkin.

      Poista
  14. Minä vastaan kaikille ahkerasti, mutta tietysti kommentit tulevat kommentivalvonnan kautta.

    Kaikkein lujimalla tässä yli neljän vuoden bloggaamisessa on ollut juuri selkä. Sain viime syksynä itseni ensi kertaa viikoksi ihan oikeaksi selkäsairaaksi, joten eräitä käytäntöjä on ollut pakko muuttaa.

    Puutarha vie nyt noin 8-10 tuntia päivässä, joten en tiedä, missä välissä bloggaisin. Tahtini onkin hiljennyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, sinä oletkin superahkera kommentteihin vastaaja. Respect!
      Minulla alkoi selkä oireilla, kun aloin tekemään koneella myös töitä. Tunteja alkoi kertyä ja selkä ja siinä sivussa myös kaikki muu oireilla. Siksi pyrin rajoittamaan tietokoneella istumiseen pelkkään työntekoon ja postausten kirjoittamiseen. Kaiken muun nettitoiminnan hoidan puhelimella ja tabletilla, mutta tosiaan tuo kommenttien kirjoittaminen niillä tökkii. Nyt istahdin ihan asioikseni vastailemaan kommentteihinne koneen ääreen (ja niskani pamahtivat jo jumiin).
      Epäilemättä puutarhassasi vierähtää tovi jos toinenkin. Oma puutarhointini on enemmän pähkäilyä ja ihastelua, mutta kovin mukavaa ja aikaavievää sekin :)

      Poista

Lähetä kommentti