Emäntänä Olga

Kärjistäen voi sanoa, että suomalaisessa kasvisruokakulttuurissa on kaksi ääripäätä. Se perinteinen "apua meille tulee kylään kasvissyöjä!" -tyyli, jossa pakastevihannekset upotetaan ruokakermaan ja haudutetaan uunsisa ylikypsiksi. Toisessa laidassa on tarjolla paljain jaloin syötävä tulinen suitsukkeen tuoksuinen kikhernemössö, joka pelastaa maailman.
Tämän kirjan reseptit sijoittuvat näiden kahden näkemyksen väliin. Haluan kokata ruokaa, joka maistuu mahdollisimman monelle. Toivon, että kirjan lukija voi unohtaa kuluneen kasvis vastaan liha -asetelman ja innostuu kokeilemaan, varioimaan ja keksimään uusia ideoita omaan ruoanlaittoonsa.

Jo nämä alkusanat luettuani olin aivan varma, että tämä kirja on kuin minulle tehty. Olin kyllä aika varma jo ennen sitäkin. Olga Temonen on hätkähdyttävän aikaansaapa "maatalon emäntä" ja pienten lasten äiti, joten arvelin, että hän osaa arvostaa ruoanlaitossa nopeutta ja perheystävällisyyttä. Erityisen paljon pidän sitä, että hänen valitsemissaan ruokaohjeissa suositaan lähiruokaa ja ylipäänsä raaka-aineita, jotka saa tavallisesta lähikaupasta. Mikään ei nimittäin ole ärsyttävämpää ja tapa kokeilunhalua tehokkaammin kuin kilometrin pituinen raaka-ainelista, harhailu marketin käytävillä ja tähtitieteellinen loppusumma tarvikkeista, joita saatat käyttää vain yhden ainoan kerran (jos kokeilu ei nimittäin osoittaudu menestykseksi).

Temonen kuvaa yllä olevassa lainauksessa hyvin sitä, mitä suomalaisessa ruokakeskustelussa ihmettelen. Suhteessa kasvisruokaan tuntuu tosiaan olevan vain nuo kaksi ääripäätä. Eihän siitä nyt ole hirveän kauan kuin Helsingissä meuhkattiin koulujen kasvisruokapäivästä. Itselläni on maatalontyttärenä hyvin samantapainen suhde ruokaan ja eläimiin kuin Olga Temosellakin: lihan käsittely on tullut tutuksi, eikä aiheuta minkäänlaisia vilunväreitä. Ruoan alkuperä ja ravintoketju ovat iskostuneet tajuntaan jo vaippaiässä. Toisaalta kotona on syöty perinteistä maalaisruokaa, eli itse asiassa nykymittapuulla varsin terveellistä sellaista. Ei meillä ollut läheskään joka päivä liharuokaa tarjolla, vaikka pakastimessa pötköttikin sonnivasikka. Itse kasvatetut juurekset, peruna, oman pellon vilja ja metsän marjat muodostivat keskeiset ravintoympyrän ainekset. Ja tietenkin myös liha siinä sivussa. Aivan viime aikoina olen kuitenkin alkanut tuntea yhä suurempaa vetoa kasvisruokaan. En kyllä ole hylkäämässä lihaa, sillä monet liharuoat ovat suuria herkkujani. Siitä huolimatta minulle ei tuottaisi vaikeuksia vähentää lihan syöntiä esimerkiksi pariin kertaan viikossa. Itse asiassa viime kuukausien aikana näin on saattanut yllättävän usein jopa ollakin, en vain ole asiaan kiinnittänyt huomiota.

Anteeksi, ihmettelette jo varmaan, miksi esittelen omia ruokailutottumuksiani, kun tarkoitus on esitellä Olga Temosen Emäntänä Olga -kirjaa. Tarkoitukseni on pohjustaa sitä, miksi kirja on kuin minulle tehty. Olen aloittanut vuosia sitten juurikin noista pakastekasviksista ruokakermassa ja pikku hiljaa laajentanut kasvisrepertuaariani. Ja jännä juttu, mitä enemmän kasvisruokia kokeilen, sitä enemmän niistä pidän. Haluankin oppia valmistamaan kasvisruokaa ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että se on HYVÄÄ! Kunpa moni muukin huomaisi tämän asian.

Luettelin jo edellä niitä asioita, mistä Temosen ruokaohjeissa erityisesti pidin. Myös kirjan ulkoasu on hyvin sympaattinen ja leikkisä. Ohjeet on eroteltu "Kepeät", "Kattilalliset", "Tuhdit", "Leivotut", "Herkut" ja "Juotavat" osioihin. Keskeisessä osassa ovat valokuvaaja Emilia Ikäheimon ottamat upeat kuvat, jotka henkivät raikasta ja hieman rappioromanttista maalaistunnelmaa. Esillä on Temosen perheen lisäksi Marttilan talo moninaisine kotieläimineen. Kirja on siis paljon enemmän kuin pelkkä keittokirja, sillä tätä kyllä lukee mielellään ihan ilman ruoantekoaikeitakin. Itsekin illalla sohvassa kirjaa selatessani luin miehelleni ääneen yksittäisiä anekdootteja. Niin kuin esimerkiksi sen, että Temosen ruisleivänjuuri on löytynyt talon tiinun pohjalta! Pidinkin siitä, että ohjeiden lisäksi Temonen pohjustaa jokaista ruokaohjetta jotenkin. On paitsi mukavaa myös erittäin hyödyllistä tietää, miksi juuri jokin tietty ohje on päässyt kirjaan mukaan. Esimerkiksi soijabolognese on Temosen mukaan varma valinta, sillä siitä pitävät kaikki ja syyspata taas valmistuu vaivattomasti leivinuunissa.

Koska sain kirjan vasta äsken käsiini ja paloin jo innosta päästä esittelemään sen teille heti, en valitettavasti vielä osaa raportoida, miten ohjeet toimivat käytännössä. Sen verran helpoilta ja ymmärrettäviltä ne kuitenkin tuntuvat, että uskon kokemattomammankin kokin niistä selviävän. Tässäpä siis oiva lahja vaikkapa keväällä valmistuville tai kesän hääpareille!

Olga Temonen: Emäntänä Olga. Kasvisruokaa läheltä koko perheelle.
Tammi 2013.
152s.