Jari Tervo: Jarrusukka
Tämänvuotinen Kirjan ja ruusun päivän kirja, Jari Tervon Jarrusukka, oli mitä mainiointa vappulukemista. Kirja oli sen verran ohkainen ja nopealukuinen, että vappurientojenkin lomassa sen ehti mukavasti lukea. Ja kylläpä kirjan teemakin solahti varsin mukavasti vappuun, vaikka itse tapahtumat sijoittuvatkin joulunalusaikaan.
Kirjan päähenkilö on todellisuudesta vieraantunut kulttuurihistorian dosentti, kahden (tai jos vaimolta kysytään kolmen) lapsen isä. Hän työskentelee sijaisopettajana monikulttuurisessa koulussa ja päättää tarjota oppilailleen seimikuvaelman katolilaiseen tyyliin. Mutta mistä voi liisata vauvoja?
Totta puhuen ei tämä kirja mitenkään erityisen suurta jälkeä sydämeeni jättänyt. Mutta kun päähenkilö on a) historioitsija b) historianopettaja ja kirjan tarina vieläpä liikkuu pienen vauvan ja sen hoidon ympärillä, on paketti kaltaiselleni äiti-ihmiselle aika lailla sopiva. Ehkä tämä oli jopa vähän liiankin mittatilaustyö minulle.
Mutta kyllä Tervo osaa. Kirjassa oli paljon hyviä hetkiä ja aivan erityisesti pidin Itämaan tietäjistä. Tässä tapauksessa he eivät rientäneet talliin uhraamaan kultaa pyhää savua ja mirhamia, vaan suppoja, pyllypyyhkeitä, ihottumavoidetta, äidinmaidonvastiketta ja hajukuusia.Ulkokirjallisena ajatuksena mieleeni tuli ajatus, että Neitsyt Mariakin olisi ollut näistä tuliaisista enemmän mielissään. Tallikaan ei muuten ollut tietenkään talli, vaan kenraalinleski Lindstenin kerrostaloasunto. Ja minkälainen mummo onkaan kyseessä!
Muitakin mielenkiintoisia ja ajattelemisen arvoisia ajatuksia kirjassa oli, mutta vääjäämättä kirjasta jäi sellainen maku, ettei Tervo parhaita kutejaan tähän uhrannut. Ehkäpä ensi vuoden kirjailijavalinnassa olisi paikallaan pieni riskinotto ja yllättävyys? Ei toki Jarrusukkaakaan tarvitse hävetä. Se on helppolukuinen ja vetävä, oikein mainio välipalakirja pieneen kirjalliseen nälkään.
Jokke ei pitänyt kirjasta yhtään.
Kirsin mielestä Jarrusukka on hyvin tervomainen.
Jenni olisi kaivannut kaunokirjallisempaa tyyliä.
Marjatan mielestä kirja oli hyvin ajassa kiinni.
Tinttiä ei naurattanut.
Jari Tervo: Jarrusukka
Kirjakauppaliitto 2013
118s.
Silti vähän harmittaa, että Miniä ja Jarrusukka ovat molemmat (Jarrusukkaa en ole siis lukenut) vähän turhan hepposia. Toivon, että ensi vuonna tyylilaji vähän muuttuisi ja saataisiin vähän vaihtelevuutta. Jotain vähemmän helppoa.
VastaaPoistaMinusta Miniä ja Jarrusukka ovat hyvin samankaltaisia kirjoja, puhuvat "tavallisista" perheistä, eli samalla linjalla voitaisiin jatkaa. Arviosi on osuva ja naseva, tässä kirjassa minua haittasi kolme asiaa, toinen oli vauvan hankinta tapa, ja toinen, miksi dosentti häntä kutsui. Kolmas asia joka haittasi vähemmän oli yläkoululaisten niputtaminen kategoriaan, johon he eivät minusta kuulu, ovat fiksumpia.
VastaaPoistaMinulla on Tervo-muuri. En ole vielä pystynyt yhtäkään Tervon romaania lukemaan läpi. Tämä Jarrusukka ei oikein houkuta myöskään. Ehkäpä jonakin päivänä muuri hajoaa :)
VastaaPoistaAivan samaa mieltä kirjoituksesi kanssa. Jostain syystä jäi postaamatta koko kirjasta, tajusin.
VastaaPoista