Herman Koch: Illallinen

Kaksi pariskuntaa kokoontuu hienoon ja naurettavan kalliiseen ravintolaan illallisen merkeissä. Ulkopuolisen silmissä ilta ja illanviettäjät vaikuttavat leppoisilta ja menestyviltä, mutta kaikki ei ole aivan sitä miltä näyttää. He ovat kokoontuneet keskustelemaan teini-ikäisten lastensa tekemisistä ja ratkaisemaan siihen liittyvän ongelman. Tilannetta ei helpota lainkaan se, että illallistajien keskinäisetkin suhteet ovat monenlaisten ristiriitojen vetämät.

Koch kuorii tarinaa auki vaiheittain kuin sipulia ikään. Se, mistä ei puhuta, paljastuu lukijalle pikku hiljaa. Samoin päähenkilön persoonallisuus saa koko ajan uutta syvyyttä. Toteutus on kutkuttavaa luettavaa aperitiivista aina juomarahoihin saakka ja kirjan aloitettuani ahmaisinkin sen melkein saman tien loppuun. Kevyestä kerronnasta huolimatta kirjan aihepiiri ei kuitenkaan ole aivan kevyt, vaan saa ajattelemaan moraalisia kysymyksiä, ihmisten tasa-arvoisuutta ja oikeutta olemassaoloonsa.

Jos jostakin pitää naputtaa, ei kirjan yllätyksellisyys kantanut aivan loppuun asti. Kun kirja oli suurimmalta osaltaan niin jännittävä, nousivat panokset myös lopetuksen suhteen. Odotin jotakin täydellisen tyrmäävää, mutta sitä en aivan saanut. Ei lopetus tosin mikään mahalaskukaan ollut, vaan aivan mukiinmenevä.

Tämä oli tälle vuodelle (ja mahdollisesti koko tähänastiselle lukuhistorialleni) toinen hollantilainen kirja. Luin helmikuussa Renate Dorresteinin Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa.  Yllättäen olin havaitsevinani näissä kirjoissa samankaltaisuutta. Ainakin molemmissa käsiteltiin vanhemman ja lapsen suhdetta ja elämän keskeisiä eettisiä kysymyksiä. Erikoisinta on, että molemmista kirjoista minulle on jäänyt Hollannista vähän masentava kuva. En osaa määritellä sitä tarkemmin, mutta vallitseva tunne on se, että ihmiset ovat vähän hukassa kaikessa moderniudessaan ja liberaalisuudessaan. Otan siis ilomielin vastaan vinkkejä iloisista hollantilaisista kirjoista: haluan hymyä, tulppaaneja ja tuulimyllyjä, kai sellaisiakin kirjoja on?

Illallisesta ovat kirjoittaneet myös
Susa Järjellä ja tunteella -blogista
Lumiomenan Katja

Herman Koch: Illallinen (Het Diner 2009)
Siltala 2012
340s.