David Nicholls: Sinä päivänä
David Nichollsin Sinä päivänä oli vähällä jäädä minulta lukematta. Blogeissa kiitettävästi mainetta niittänyt kirja sekoittui jostakin syystä mielessäni erääseen aivan toiseen teokseen, joka ei tuntunut kiinnostavalta. Onneksi Elisa Kirja tarjosi tätä jokin aika sitten alennuksella, joten latasin sen luettavaksi ja pikku hiljaa minulle selvisi, että olin ollut täysin väärässä tämän kirjan suhteen. Tai siis pidin tätä aivan toisena kirjana. Huh, blogiammattilaisuuteni oikein hehkuu tästä postauksesta!
Kirja kertoo Emmasta ja Dexteristä, jotka yliopistosta valmistumisen huumassa päätyvät viettämään yhteisen yön heinäkuussa 1988. Siitä alkaa omaperäinen ja elämänmakuinen ystävyyssuhde, jota seurataan kahdenkymmenen vuoden ajan. Dexteristä tulee tv-julkkis ja Emmasta, no, tulee jotain muuta. Vuosien saatossa molempien elämään mahtuu ylä- ja alamäkiä ja sama pätee myös heidän suhteeseensa.
Alussa kirjan keskeinen kysymys tuntui kiteytyvän siihen, saavatko he joskus toisensa. En ollut asetelmasta järin innostunut, sillä päähenkilöihin ihastuminen otti aikansa. Emma vielä menetteli, mutta Dexter olikin sitten sellainen ylimielinen paskiainen (anteeksi kielenkäyttöni, muistaakseni termiä käytetään myös kirjassa, joten olkoon se perusteltu), etten erityisesti toivonut hänelle onnellista loppua. Onneksi henkilöhahmot saivat kirjan kuluessa syvyyttä ja aloin jollakin tasolla pitää Dexteristäkin. Syvyyttä tuli myös juoneen, joka ei ollutkaan niin romanttinen kuin olin pelännyt.
Pidin kirjasta paljon ja pidin myös tarinan lopusta. Kaikista parhaiten kirjaa kuvaa jo aiemmin käyttämäni termi elämänmakuinen. Henkilöt ja tapahtumat voisivat aivan hyvin olla totta. Kirja tarjosi makupaloja myös nostalgiannälkäisille; mm. ajanmukaista pukeutumista, musiikkia ja televisio-ohjelmia esittelemällä. 1980-luvun kuvauksessa olin vielä vähän hunningolla, sillä muistikuvani ovat vähän hatarat, mutta kun päästiin ensimmäisiin kännyköihin ja Rachel Green-kampauksiin pääsin minäkin hymistelemään tietäväisenä, että olen kokenut tämän!
Tarinasta tuli paikoitellen varsin voimakkaasti mieleen Rimakauhua ja rakkautta -sarja ja kuinka ollakaan, David Nicholls on käsikirjoittanut kyseistä tv-sarjaa. Olen saattanut tämän jopa tietää aiemmin, mutta en sitä muistanut ennen kuin luin sen kirjan lopusta. Siitä tuli siinä mielessä halju olo, että väistämättä jäin miettimään kuinka paljon kirjassa on käytetty kertaalleen käytettyä tai sarjasta ylitsejäänyttä materiaalia. Mutta toisaalta, väliäkö hällä, jos homma kerran toimii?
Kenelle kirjaa suosittelisin? Vaikkapa sitten niille, jotka Rimakauhua ja rakkautta -sarjasta ovat pitäneet. Ja muillekin, jotka haluavat eläytyä suhteellisen kevyeen ihmissuhdekuvaukseen, mutta jotka kuitenkin kaipaavat siihen syvällisempääkin perspektiiviä. Sellaisena kirjana tämä on ehdottomasti paikallaan.
Koska olen todennäköisesti blogisfäärin viimeinen bloggaaja, joka on lukenut tämän, olen nyt tylsä ja laiska enkä linkitä mihinkään. Googlesta löytyy!
David Nicholls: Sinä päivänä
Otava/ Elisa Kirja 2011 (One Day 2009)
497s (e-kirja)
En ole lukenut kirjaa, mutta katsoin siitä tehdyn elokuvan aivan äskettäin ja pidin siitä paljon. Siinä oli hienot miljööt ja kevyesti sellainen bitter sweet taste. Mies pääosan esittäjä oli varsin muuntautumiskykyinen.
VastaaPoistaMinä katsoin Rimakauhua ja rakkautta vasta tämän kirjan lukemisen jälkeen ja kirja menetti kyllä sen myötä paljon pisteitä. Tuli nimenomaan halju olo, kun löysi aika isojakin samankaltaisuuksia kirjan ja sarjan väliltä.
VastaaPoistaTosin Nicholls on muistaakseni käsikirjoittanut sarjaan vain muutaman jakson sen puolivälin tienoilta. On hän voinut siitä tietysti silti vaikutteita ottaa, mutta hänen oma roolinsa sarjan luomisessa ja kehittelyssä on hyvin pieni.
PoistaMinulla on tämä juuri kesken ja tykkään! Ei ehkä ihan ihan sellaista vuoden top 3 kamaa, mutta oikein hyvää viihdettä. Elokuvakin minun tekisi mieli katsoa.
VastaaPoistaMinäkin mietin hieman noita samankaltaisuuksia Rimakauhua ja rakkautta-sarjan kanssa. Vähän jäi kaivelemaan, kun näistä löytyi kuitenkin aika paljon samoja käänteitä...
VastaaPoistaKiva, että pidit. Kuten monilla muilla, myös minulla Rimis söi aavistuksen tämän kirjan lukukokemusta, paikoin liikaa samoja kaikuja. Silti sydämeenkäyvä ja ihanan brittiläinen. :)
VastaaPoistaEt ole viimeinen. Minulla on tämä lukupinossa tosin sen edellä muutama kirja, mutta kuitenkin. En oikein välitä Rimakauhua ja rakkautta-sarjasta niin antaa kirjan vaikuttaa ilman sarjasta kumpuavia odotuksia.
VastaaPoistaMinä pidän hurjasti Rimakauhua ja rakkautta - sarjasta, mutten erityisemmin tästä kirjasta. Ja en tiedä miten uuno olen (tai no tiedän, mutta siis...) mutta en kyllä oikein löytänyt mitään selvää yhteyttä sarjan ja kirjan välillä. Toki niissä on samanlaisuutta, mutta ehkä kun en ajatellut asiaa ennen kirjan lukemista, niin en sitten lukenut sitä "sillä silmällä". Tekisi melkein mieli lukea kirja uudestaan, jotta minäkin löytäisin nämä tekijät :D
VastaaPoistaMinullakin on tämä kirja vielä tuoreessa muistissa, joten don´t worry! =D Hyvin samankaltaisia ajatuksia kirja sai aikaan minussakin.
VastaaPoistaKiitos ihanat kaikille kommenteista! Jatkan tylsällä linjalla ja vastaan näin yhteisesti, koska juhannuksen univelat vaativat kuittausta (ai että juhliessako tulleet univelat? Pah, ei edes lukiessa, vaan kipeitä lapsia hoitaessa!).
VastaaPoistaOnneksi en muistanut tätä R&R-yhteyttä etukäteen, koska olisin varmaan paheksuvasti oikein vahtinut yhteyksiä. Nyt mulle tuli tämä vasta kirjan loppupuolella mieleen, eikä se päässyt sanottavasti vaikuttamaan itse lukukokemukseen vaan jälkimakuun. Ehdottomasti kuitenkin suosittelen kirjaa teille, joilla se on vielä lukematta. Ei ollut mikään tajunnanräjäyttävä kokemus, mutta oikein hyvä kuitenkin.
En ole katsonut elokuvaa, enkä ehkä ihan heti aiokaan katsoa. Mutta kirjassa oli kyllä paljon sellaista elokuvamaisuutta, että voisin kuvitella taipuvan hyvin leffaksi.
PoistaAmma, en tässä elämässä ehdi Nichollsiin, joten ostin tämän filmin. Katsomme tämän ensi viikolla jonain sateisena iltana...
VastaaPoista