Odelma
Minulla on ollut jo viikko aikaa pohtia, mitä kirjoittaisin teille Katja Kaukosen esikoisteos Odelmasta (WSOY 2011 155s.). Koska en ole päässyt sopusointuun itseni kanssa, täytyy minun turvautua vanhaan ja hyväksihavaittuun väittelytekniikkaan.
VÄITE 1: Kertomus Odelmasta on hieno
TOTTA: Pienestä sivumäärästä huolimatta Kaukonen on rakentanut tarinansa kotiinsa palaavasta ja kovia kokeneesta Odelmasta hyvin suomalaisista, mutta universaaleista aineksista. Lähteminen, palaaminen, yhteiselämä, rakkaus, pelko, yksinäisyys, vieraus, sota... kirjailija kuljettaa henkilökohtaista tarinaa myös erittäin laajalla tasolla. Tarina on jännittävä, mystinen, ehkäpä hieman karmivakin. Ennen kaikkea se on hyvin salaperäinen ja arvoituksellinen.
TARUA: Siis mistä tämä tarina oikeastaan edes kertoo?? Kansiliepeen mukaan Kaukonen nauttii siitä, että asioita voi olla sanomatta niin monella tavalla. Pitää paikkansa. Tuntuu siltä, että hän on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa siihen, että tarina antaa vihjeitä itsestään, mutta häilyy alati vääristyen kuin vanhan lasin läpi katsottuna. Ärsyttävää, kun joutuu kirjan jälkeen miettimään, ymmärsikö tarinan oikein!
VÄITE 2: Kirja on kaunis
TOTTA: Kaukosen kieli on rikasta ja metaforista. Jokainen lause on harkittu. Oikeastaan kieli on niin kaunista, että se alkaa lähestyä runoutta. Odelma tarkoittaa sadonkorjuun jälkeen nousevaa uutta heinää, kaunista.
TARUA: Kirja on harmaa. Kansi on harmaa. Maisema on harmaa. Ihmiset ovat harmaita. Elämä on harmaata. Lukijan sydänkin jähmettyy ikiroutaan. Onko autiotalon ullakolle kuolleet silkkiperhoset kaunis vai pelkästään masentava ajatus?
VÄITE 3: Kirja on jännittävä
TOTTA: Kirja pitää otteessaan. Mitä Odelmalle on tapahtunut? Löydetäänkö hänet? Mikä on pienen tytön kohtalo? Mitä talossa tapahtuu? Luvut ovat lyhyitä ja vaikka lukemista yrittää välillä keskeyttää, pitää kuitenkin "lukaista vielä seuraava luku", koska siinä voi tapahtua vaikka mitä jännää.
TARUA: Ööö, nainen tulee joesta, kuljettelee karvaa, löytää kivisen miehen ja neuloo tälle villapaitaa. Ai niin, ja seikkaileehan mukana tietysti myös kettu. Tosi jännää.
Mutta yhdestä asiasta olen yhtä mieltä. Luettuani jälkikäteen Joanan, Marjiksen, Morren ja Lumiomenan arviot, huomaan, että jokainen on tulkinnut kirjan aivan omalla tavallaan. Haluan pitää oman tulkintani salaisuutenani. Jakomielisestä arviostani huolimatta kehotan teitä lukemaan kirjan ja muodostamaan oman salaisuutenne.
Hihii, olipa mahtava väittelyhetki itsesi kanssa. Ja, ööö, olen samaa mieltä. :D
VastaaPoistaOlipa hyvä ja jännä lähestymistapa! Ja sopii nimenomaan Odelmaan oikein hyvin :)
VastaaPoistaVoi sinun kanssasi Amma, minkä teit... Olin jo melkein onnistunut pyyhkimään tämän henkiseltä TBR-listalta, nyt pitää miettiä palautuuko sittenkin sinne :-) Olipas aivan älyttömän hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaAmma, vaikka en ole lukenut Odelmaa, tämä arviosi on kyllä rautaa! Tiedätkö, kun minulle tulee tällaisia vastauksia väitöksiini, siirrän kirjan sivuvasemalle ja olen ihan hiljaa.
VastaaPoistaKiitos, että et sitä tehnyt ja usko taikka älä: Minä ymmärsin!
Olen luvannut tarjota lukijoilleni kirjaelämyksia, en kirjakidutuksia. Toisaalta näkemys siitä, kumpaa kirja edustaa, on tietenkin subjektiivinen, mutta mikä muu se voisikaan olla;-)
Kiitos teille, ihanaiset! Ihanaa, että piditte <3
VastaaPoistaEn olisi voinut kirjoittaa tätä toisin. Tai olisin voinut kirjoittaa, että luin tämmöisen kirjan, enkä ole ihan varma, mitä tässä tapahtui. Enkä kyllä ihan varma, että pidinkö paljon, vähän vai en ollenkaan... Parempi siis, että valitsin väittelyn :)
Voi että, voin aika varmasti sanoa että tätä kirjaa en tule lukemaan, mutta lähestymistapasi arvioimiseen oli kyllä tosi mielenkiintoinen :).
VastaaPoistaToteama "Kansiliepeen mukaan Kaukonen nauttii siitä, että asioita voi olla sanomatta niin monella tavalla." oli erityisen hyvä.
Minä tykkäsin tästä ihan hirveästi! Teki valtavan vaikutuksen. No, olenkin heikkona lyyriseen ilmaisuun. :) Arviosi oli ihanan oivaltava! Tuo jännittävyysosion Tarua-kohta oli hauska. :D
VastaaPoistaVoi, miten kirjoititkaan! Juuri tuollainen Odelma on. Ja minä rakastuin, täysin ja ehdoitta.
VastaaPoistaKiitos! Kuten tiedätte, minä olen toisinaan vähän niipukas lyyrisyyden ja erikoisuuden suhteen, mutta kyllä tässä kirjassa oli 'sitä jotakin'.
VastaaPoistakirjatosta ei vielä löydy..
VastaaPoistaMuistin Leenan kommentista vasta tämän juttusi - pitää tulla erikseen sanomaan, että kirjoituksesi kuvastaa hyvin minunkin fiiliksiäni! :D En vain jaksanut äimistellä loppuun asti...
VastaaPoistaMinäkin löysin tänne Leenan kommentista Aamuvirkun yksisarvisen lootassa. Mainio arvio tosiaan! En ole lukenut kirjaa eikä se ole aivan välittömällä lukulistallanikaan, mutta tämä kyllä herätti kiinnostuksen päästä itsekin väittelemään... oli se sitten muiden tai oman itsen kanssa :)
VastaaPoistaNo voi jakomielitauti täältäkin, olenhan minä tämän arviosi käynyt lukemassa ja silloin vielä viisaasti kommentoinut "tuskin tulen tätä lukemaan", mihin tuo fiksu ajatus on hävinnyt? Minulle jäi tuosta kirjasta niin hämärän harmaa olo - eikä mikään salaperäisen hämärä, vaan ennemminkin ärtynyt kun ei näe eteensä - olo, että tulkinnasta ei kyllä ole mitään salaisuutta :D.
VastaaPoistaMinäkin ajauduin Tessan luota kurkkaamaan arviotasi. Loistava ja hyvin odelmamainen ;)
VastaaPoistaMinä tykkäsin paljon Odelman kielestä, mutta toisaalta sitten epäilin omaa lukutaitoani ja ärsyynnyin paikoitellen kun olin ihan pihalla ;D Tulin siihen tulokseen, että kirja oli kuin pitkä runo, ei vaadikaan täyttä ymmärrystä. (No joo, jollainhan se oma ymmärtämättömyys pitää perustella...)
Onpa todella kivaa, kun vanha tai vanhempi postaus herää uudelleen henkiin: kiitokset vain Leenalle! Mukavaa myös, että olemme samanmielisiä.Odelma on kyllä totta vie kirja, joka jakaa mielipiteet, jopa oman pään sisällä!
VastaaPoistaTessa, en minäkään muistanut kommenttiasi! Tulipahan sitten kuitenkin kokeiltua :D