Amman lukuhetki

Teatteriarviota kirjoittaessa uskottavuuden katsotaan yleisesti perustuvan objektiivisuuteen. Kirjoittajan tehtävä on unohtaa itsensä, kokemuksensa ja ympäröivä todellisuus, eritellä näkemänsä esitys osasiin, arvioida niiden muodostama kokonaisuus sekä sijoittaa kyseinen näytelmä kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin, verrata sitä suhteessa alkuteokseen ja merkittävimpiin muihin versioihin. Tämä kaikki tehdään ilman, että arvioijan hyvä taikka huono päivä, vireys- ja terveystila tai mahdolliset yksityiselämän kiemurat siihen vaikuttavat.
Pöh.
Väitän, että tämä on aidosti mahdollista vain silloin, kun esitys ei tunnu, haise, eikä maistu miltään. Jos esitys herättää ajatuksia, se resonoi. Väitän, että ne blogikirjoitukseni, joilla on ollut aidosti jotakin merkitystä, on kirjoitettu jonkinlaisessa tunnetilassa, sydän ja sielu auki.
Niin on myös kirjoitettu Pielavesi Teatterin Jäniksen vuosi, jonka dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaa Antti Heikkinen. Ja koska ohjaaja on uska…