Max Seeck: Petetty
Max Seeck taitaa vetävän dekkarikerronnan. Se ei varsinaisesti ole mikään uutinen, onhan Seeckin kirjoja käännetty yli 40 kielelle, mutta joskus itsestäänselvyyskin on hyvä todeta ääneen. On nimittäin niin, että olen nykyisin varsin niuho lukemieni dekkarien suhteen ja kirjan kannet pamahtavat kiinni tai kuulokkeet nurkkaan nopeasti, jos tarina ei vedä tai nordic noir -kliseiden kiintiö tulee täyteen jo ensimmäisten sivujen aikana. Seeckin dekkareiden kanssa näin ei käy koskaan ja se tuli jälleen todettua Milo -sarjan toisen osan, Petetyn kanssa. En toki väitä, etteikö Petetyssäkin olisi dekkareille tyypillisiä elementtejä ja juonenkäänteitä. On aika selvää, ettei kirjailija ole varsinaisesti lähtenyt räjäyttämään genren perinteitä kirjaa kirjoittaessaan. Mutta tässä päästäänkin jälleen tarinankertojan taitoon: on oma taiteenlajinsa paketoida tutut elementit sellaiseen muotoon, että se tuntuu yhtä aikaa sekä uudelta että tutun viihdyttävältä. Tapahtumat käynnistyvät, kun M...
