Stephen King: Mersumies (äänikirja)



Eläköityneellä rikoetsivä Bill Hodgesilla on ongelma. Elämältä on pudonnut työn mukana pohja pois. Päivää rytmittävät tv-sarjat ja itsetuhoiset ajatukset. Kaikki muuttuu, kun hän saa sairaan kirjeen henkilöltä, joka väittää olevansa Mersumies, massamurhaaja, jota Hodges kollegoineen ei saanut koskaan kiinni.

Hodges herää toimintaan. Nyt on hänen mahdollisuutensa korjata virheensä ja napata murhaaja. Samalla eläkepäiviinkin tulee eloa. Hodges aloittaa omat tutkimukset. Alkaa kujanjuoksu, jossa kokenut etsivä pyrkii tunkeutumaan psykopaatin pään sisälle ja päin vastoin. Tarinan edetessä niin Hodges kuin viattomat sivulliset ajautuvat vaaraan.

Tässäpä äänikirja, joka sai minut keväällä kuohuksiin ja jonka vuoksi ahdistuin raaoista ja julmista romaaneista ylipäänsä. Kuten molemmat päähenkilönsä, Stephen King on mestari ujuttautumaan lukijansa pään sisälle. Tämä ei sinänsä ole mikään yllätys, mutta nyt kirjan tapahtumat tuntuivat aivan liian ajankohtaisilta. Kirja alkaa teolla, josta Mersumies on saanut nimensä: psykopaatti ajaa väkijoukkoon autolla, surmaten lukuisia ihmisiä. Pitkin kirjaa mies hekumoi erilaisilla väkivallan teoilla, suunnitteilla on muun muassa koiran tappo myrkkylihapullilla, autopommi ja pommi-isku nuorten suosiman pop-bändin konserttiin. Jo Mersumiehen kertojaääni, se, miten hän toisista ihmisistä päänsä sisällä puhui, puistatti.

Tuskin terroristit tarvitsevat Kingiä oppaakseen, mutta iskujen ravistellessa Euroopan kaupunkeja minun oli kertakaikkisen pakko keskeyttää kirjan kuuntelu. Vasta kesämökin rauhassa, kaukana maailman melskeestä ja maalipensseli kourassa palasin kirjan pariin ja myönnän tällä kertaa viihtyneeni hyvin, vaikka teos paljon ristiriitaisia tunteita herättikin.

Olen Kingin suhteen myöhäisherännäinen. Menestyskirjailijan viimeaikainen, vähemmän yliluonnollinen tyyli sopii minulle hyvin. Karmaisevan aspekti on kuitenkin edelleen lähellä. Mersumies on hyvin, hyvin sairas henkilö ja King kuvaa hänen ajatuksenjuoksuaan epämiellyttävän tarkasti. Se kauhistuttaa, sillä tällaisia ihmisiä luultavasti on oikeasti olemassa. Objektiivisesti ajateltuna King tekee hienon työn avatessaan psykopaatin mieltä. Tavallisesta ihmisestä irrationaaliselta ja käsittämättömältä tuntuvat teot saavat jonkinlaisen uskottavan, psykologisen selityksen.

King on myös mestari kuljettamaan tarinaa ja luomaan jännitteitä. Reipas 17 tuntia äänikirjaa sujui sutjakkaasti omia angstikohtauksiani lukuunottamatta. Lukija Antti Jaakola kannatteli omalla miellyttävällä luennallaan niidenkin hetkien yli, jolloin olisin mieluiten lopettanut lukemisen. Jossakin vaiheessa ajattelin, että tämän kirjan kuuntelen läpi, mutta pidemmälle trilogiaa en kyllä jatka. Mersumiehen lopetus oli kuitenkin sellainen, että kyllä Etsivä löytää täytyy jossakin vaiheessa ottaa kuunteluun. King osaa asiansa.

Stephen King: Mersumies (Mr Mercedes 2014)
Tammi äänikirja (Elisa Kirja) 2016
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Kesto 17h 37min
Lukija Antti Jaakola

Kommentit

  1. Voin vain kuvitella, miltä on tuntunut kuunnella tätä niiden oikeiden terrori-iskujen aikaan. :/

    Minulle King on sellainen luottokirjailija, joka huonoimmillaankin tarjoaa vähintään "ihan hyvää" luettavaa. Iän myötä olen tullut säikyksi ja olen iloinen siitä, ettei King enää harrasta kovin paljoa mörköjä ja muita yliluonnollisuuksia ja on ylipäätään muuttunut jotenkin lempeämmäksi kirjailijaksi, vaikka kyllähän tämäkin trilogia tarjoaa ahdistavuuksia ihan tarpeeksi.

    Rohkaisen jatkamaan sarjan parissa! :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä varmaan jatkankin, sillä totta on, että Kingin taito kuljettaa tarinaa on aika takuuvarmaa laatua. Kun vain itsensätoteuttavat ennustukset jatkuisi :/

    VastaaPoista
  3. Mersumiehen rikokset tosiaan ovat pelottavan ajankohtaisia vielä tälläkin hetkellä. Hyvin kulkee Kingin kerronta dekkarinakin, pelko on läsnä vaikka yliluonnollisuus puuttuu. Kirja tuli luettua ahmimalla ja seuraava osa odottaa jo hyllyssä.

    VastaaPoista
  4. Hyvä vinkki! Itse olen paljolti kauhukirjallisuuden fani, ja etsin parhaillaan uutta luettavaa. Tämä kirja herätti mielenkiinnon, vaikka dekkarityyliä onkin. Täytyypä kokeilla:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti