perjantai 18. lokakuuta 2013

Agatha Christie: Sininen juna (äänikirja)


Teki mieli päästä käsiksi perinteiseen dekkariin ja mikäpä olisi sopinut paremmin kuin dekkarin kuningatar Agatha Christie ja hänen valloittava herrasmies-salapoliisinsa Hercule Poirot. Sinisessä junassa liikutaan, kuten nimestä voi päätellä, junassa, mutta myös Lontoossa ja ennen kaikkea Ranskan Rivieralla. Sotkuista avioeroprosessia läpikäyvä amerikkalainen perijätär Ruth Kettering murhataan Rivieralle matkalla olevassa Sinisessä junassa. Murhamysteeri ei ole aivan perinteinen suljetun tilan mysteeri, sillä asemilla junaan pääsee nousemaan ja sieltä myös poistumaan. Lisähämmennystä tuo myös legendaarinen Tulensydän-timantti, jonka Kettering on saanut isältään lahjaksi.

Sininen juna on ollut oikeastikin olemassa ja se todella on kuljettanut rikkaita ja ylhäisejä brittejä Rivieran rientoihin. Nimensä juna on saanut sinisista makuuvaunuista, joissa tässäkin kirjassa seikkaillaan. Erityisen vahvasti dekkarissa nousee esille yläluokan tavat, suhteet ja jännitteet. Henkilögallerian mahtuu monenlaista persoonaa, kaikissa tuntuu tavalla tai toisella kamppailevan yhteiskunnallinen asema, rikkaus tai sen puute ja soveliaisuussääntöjen noudattaminen tai noudattamatta jättäminen.

Henkilökohtaisesti pidin kirjan alkupuolesta enemmän. Christie rakensi tarinaa hitaasti ja taitavasti ja oli melkein parhaimmillaan silloin, kun itse murhaa ei vielä ollut tapahtunut. Kun olin kuunnellut kirjaa kaksikolmasosaa, kuvittelin ratkaisseeni murhaajan henkilöllisyyden ja laiskistuin. Olin niin varma siitä, että olin oikeassa, etten enää keskittynyt täysillä ja kirja tuntui tylsältä. Viimeiset tunnit kuuntelin kirjaa junassa ja yritin päästä autenttiseen tunnelmaan, mutta kuuntelu tahtoi mennä lähinnä torkkumiseksi. Suuri olikin hämmästykseni, kun Christie vetäisi lopussa maton jalkojeni alta ja murhaajaksi paljastui joku aivan muu, kuin olin kuvitellut! En tiedä, johtuiko harhautumiseni enemmän Christien taitavuudesta vai omasta lepsuudestani. Minä joka tapauksessa eksyin täysin matkalla, mikä tietenkin on dekkarissa positiivinen piirre.

Lars Svedberg oli lukijana mies paikallaan, enkä vieritä syytä ajatusteni harhailemiselle hänen kontolleen. Svedbergin ääni sopi hyvin hienostunutta ja yläluokkaista tunnelma henkivään tarinaan. Ja tässä päästäänkin siihen, mikä Sinisessä junassa oli parasta. Aristokraattinen tunnelma oli suorastaan epookkimainen, mutta toisaalta Christie kuvaa nautinnollisen julmasti myös ihmisten rappiota ja raadollisuutta. Tämä ristiriita tekee kirjasta melko kyynisen, mutta asetelmaltaan herkullisen luettavan.

Toisaalla:
Jos vaikka lukisi...

Agatha Christie: Sininen juna
Wsoy 2012, Elisa Kirjan äänikirja
Lukijana Lars Svedberg
9h 4min.

3 kommenttia:

  1. En ole kovin paljon äänikirjoja kuunnellut, mutta Lars Svedbergin ääni on jäänyt mieleen - todella erinomainen lukija äänikirjalle! Olen ottanut harkintaan, pitäisikö alkaa työmatkoilla kuunnella äänikirjaa, 1/2 h x 2 per päivä, kyllä siinä jo pitkän pätkän ehtisi kuunnella. Christie olisi ainakin tuttu ja turvallinen valinta, näitä on tullut joskus aikaisemmin tullut luettua paljonkin.

    VastaaPoista
  2. Minäkin kuuntelen tätä parhaillaan bussimatkoilla ja olen ihan koukussa. On se Svedberg kyllä ihan omiaan Christien kirjoja lukemaan. Ihastuin myös toiseen äänikirjaan eli Seittiin. Se sopi vielä jotenkin paremmin äänikirjaksi, kun on alunperin näytelmäksi kirjoitettu...

    VastaaPoista
  3. Kuuntelin kesällä Arthur Conan Doylen Baskervillen koiran äänikirjana, ja siinäkin oli lukijana Lars Svedberg. Ajattelin ihan samaa, Svedberg oli Sherlock Holmes -lukijanakin mies paikallaan, en osaisi kuvitella kenenkään sopivan siihen hommaan paremmin. :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...