perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kati Hiekkapelto: Kolibri


Mieleeni on tarttunut pitkin kevättä positiivisia kommentteja Kati Hiekkapellon esikoisromaanista, Kolibrista. Olen myös pistänyt merkille melko voimallisen mainonnan ja kustantamon uskosta tulokkaaseen kertoo jotain sekin, että kirjan takakansi julistaa: Rikoskirjallisuuden uusi kotimainen tähti on syttynyt. Toki näinkin vahvoilla suosituksilla piti kirjaan tarttua.

Erinomaisen kirja onkin, vaikka mitään kovin uutta ei Kati Hiekkapelto kirjallaan suomalaiseen dekkariperinteeseen tuo. Ellei uudeksi sitten lasketa sitä, että päähenkilö on maahanmuuttajataustainen Anna Fekete. Itse asiassa kylläpä sen voi hyvinkin laskea uudeksi, piristäväksi näkökulmaksi suomalaisessa rikoskirjallisuudessa. Olen suuri Leena Lehtolaisen fani ja näinkin tässä paljon hänen vaikutteitaan. Naispoliisi, yhteiskunnallinen ja kantaaottava kirjoitustapa tekivät ennen kaikkea sen vaikutelman. Yhteistä oli myös sujuva kerronta, kihelmöivä jännitys ja vahva tunnelma.

Anna Fekete on nuori naispoliisi, joka saapuu ensimmäiseen virkaansa väkivaltaosastolle. Heti alkajaiksi hän joutuu selvittelemään tapausta, jossa nuori lenkkeilijätyttö on ammuttu haulikolla lenkkipolulle. Sen lisäksi laitosta työllistää kurdityttö Dijar, jonka epäillään olevan perheensä luona vaarassa. Molemmat juonikuviot olivat mielestäni hyvin onnistuneita. Itse murhamysteeri oli jännittävä ja aukeni mukavan verkkaisesti. Dijarin tarina taas luotasi hyvin suomalaisen ja kurdikulttuurin yhteentörmäystä ja laajemminkin sitä, mitä on olla maahanmuuttaja Suomessa.

Naputettavaa löysin henkilöhahmoista. Vaikka ulkomaalaistaustaisen naispoliisiin valintaa päähenkilöksi voikin pitää virkistävänä aloituksena, toistavat henkilöt muuten liiaksi genren maneereita. Myös päähenkilöön olisin kaivannut toisenlaista lähestymistä: Millenium-trilogian jälkeen näitä oman elämänsä Lisbeth Salandereita on tuntunut putkahtavan sieltä ja täältä, myös miespäähenkilöistä. Tämän lisäksi minua puuduttaa se tosiseikka, että kun Anna saapuu uuteen työpaikkaansa, saa hän parikseen Esko Niemen, miehen, joka ei todellakaan haluaisi Annaa parikseen. Jotenkin tämä kuvio tuntuu jo Hollywoodin toimesta täysin loppuunkalutulta. Lisäksi kaikkien suomalaisten keski-ikäisten poliisimiesten puolesta toivoisin, että heidän kuvaamisensa sovinisti-rasisti-alkoholisteiksi lopetettaisiin. Tässäkin muuten yksi yhtymäkohta Lehtolaiseen, Esko oli hämmentävän paljon Pertti Strömin oloinen heppu. Merkittävin ero taisi olla se, että siinä missä Strömin iho on rokonarpinen, kärsii Niemi couperosasta.

Edelläkirjoittamastani huolimatta Kolibri on hyvin tehty dekkari ja suorastaan hämmentävän hyvä esikoissellainen. Tarina imaisi mukaansa jo aivan ensimmäisiltä sivuilta lähtien, eikä päästänyt otteestaan ennen kuin vasta lopussa. Aivan lopussa tosin tuntui siltä, että kirjailijalle olisi tullut vähän kiire vetää langat yhteen ja murhaajakin vetäistiin vähän puskista (heh, kirjaimellisesti), muttei se varsinaisesti häirinnyt.

Oli mahtavaa lukea tämä hämärtyvissä kesäilloissa. Varsinaisesti kirjan tapahtumat alkavat kylläkin vasta elokuun lopusta ja jatkuvat siitä pitkälle syksyyn. On kuitenkin hyvä etten lukenut kirjaa sorsanmetsästyksen aikaan, en nimittäin olisi varmasti uskaltanut lähteä illalla yksin ulos!

Vaikka Kolibri ei mielestäni ollut aivan napakymppi, on se kuitenkin vahvasti kiitettävää tasoa. Suosittelen tätä lämpimästi elokuun iltoihin (jos ette pelkää iltalenkkienne jäävän väliin). Itse jään odottamaan Kati Hiekkapellolta jatkoa. En tiedä vielä siitä syttyneestä tähdestä, mutta oikein lupaavaa välkettä näen jo taivaanrannassa.

Toisaalla:
Kirsi on odotellut juuri tällaista dekkaria Leena Lehtolaiselta.
Annami halusi tämän jälkeen lukea lisää dekkareita.
Norkku ihmettelee, miksi poliiseille ei koskaan kirjoiteta toimivia parisuhteita, samaa ihmettelen minäkin.
Kristan mielestä Kolibri oli vaikuttava.
Minnan mielestä kirja on kansainvälistä tasoa.
Annika K on valmis nostamaan Hiekkapellon viiden kovimman trilleristin joukkoon.
Jaana Märsynaho kiittelee uutta, mielenkiintoista dekkarisankaritarta kotimaisessa genressä.
Myös Anneli kiittelee päähenkilö-Annaa.
Valkoinen kirahvi suosittelee lämpimästi, vaikkei aivan ostanutkaan loppuratkaisua.
Kuutar jäi odottelemaan mielenkiinnolla jatkoa.
Anneli myöhäili tyytyväisenä.

Kati Hiekkapelto: Kolibri
Otava 2013.
381s.
Arvostelukappale

4 kommenttia:

  1. Tuo murhaajajuttu hieman ehkä häiritsi minua. Jostakin syystä haluaisin, että olisi edes jotenkin mahdollista arvata murhaaja. En murhaajaa useinkaan arvaa, mutta hieman minua ärsyttää, jos murhan tekijä onkin joku, jota ei ole kirjassa ennen edes mainittu tai jos maininta on tehty niin, että on oikeastaan ihan mahdoton arvata, että tuo henkilö voisi olla murhaaja.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli aika kova! Iloinen yllättäjä.

    VastaaPoista
  3. Olen koko lailla samoilla linjoilla kanssasi. Kirjassa oli paljon hyvää, mutta ihan kaikki hahmot eivät olleet onnistuneita. Muutenkin jotain jäi vielä puuttumaan, mutta innolla kyllä odotan Hiekkapellon seuraavaa dekkaria. Hyvä esikoisteos kyllä.

    VastaaPoista
  4. Kliseitä oli liikaa ja tyyli jotenkin junnaavaa. Ei tarvitse Leena lehtolaisen tätä "haastajaa" pelätä.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...