torstai 13. kesäkuuta 2013

Matti Rönkä: Tuliaiset Moskovasta (äänikirja)


Palasin vuoden tauon jälkeen Viktor Kärpän maailmaan. Matti Röngän Tuliaiset Moskovasta tarjosi hektiseen, väsyneeseen ja pohdinnan täyteiseen kevääseeni juuri sopivan lungia toimintaa.
Tässä kirjassa Viktor on jälleen käymässä rajan takana ja tapaa eräässä kosteassa liikeneuvottelussa vanhan armeijakaverinsa Vronskin. Samalla hän tapaa myös Julian, naisen, joka saa Viktorin pään pyörälle. Viktor palaa Suomeen hieman pöllämystyneessä tilassa, ja pian hän saa huomata tuoneensa rajan yli muutakin kuin sydänsuruja. Viktor huomaa olevansa aikamoisessa liemessä, letkeä poliisi Korhonenkin (ehdoton suosikkihahmoni) käy vakavaksi ja varoittelee Suposta. Kaiken kukkuraksi miehen yksityiselämä on todella sekaisin, kun vaimo Marjakin tuntuu viettävän iltansa jossakin muualla kuin kotona.

Mietin tätä samaa jo vuosi sitten ja mietin nytkin, että kuuntelenko Röngän kirjoja Röngän tekstin vai lukija Jukka-Pekka Palon takia. Uskon nimittäin, että kuuntelisin Palon lukemana vaikka sitä kuuluisaa puhelinluetteloa, niin pehmeää ja karismaattista hänen luentansa on. Toisen Röngän kirjan kuunneltuani olen kuitenkin vakuuttunut myös siitä, että pidän paljon Röngän toteavasta tyylistä. Luettuani uudelleen reilun vuoden takaisen esittelyn Väärän maan vainajasta, huomaan, että kieli on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Se on helppo todeta siitä, että olen tiedostomattomasti käyttänyt samanlaisia ilmaisuja kuin Rönkä.

Kerronnassa on jotain samaa kuin Antti Tuurilla, yhdellä lempikirjailijoistani. Ehkä myös Viktor Kärppä on hahmona jotenkin tuurimainen. Kärppä kun ei paljoa tunteistaan puhu. Tässä romaanissa Kärppä tosin joutuu sellaisen tilanteen eteen, että on pakko jo vähän puhuakin. Verrattuani Rönkää Tuuriin, on kuitenkin kiirehdittävä toteamaan, että edellinen todennäköisesti maistuu myös niille, jotka eivät varsinaisesti kuulu jälkimmäisen ihailijaklubiin.

Tuliaiset Moskovassa liikkuu aiemmin kuuntelemaani Väärän maan vainajaa isommissa ympyröissä, kovan luokan kansainvälisessä salamurhahankkeessa. Rönkä hallitsee tämän tyylilajin oivallisesti ja punoo juonta uskottavasti. Röngälle ominaiseen tyyliin ajan ilmiöt ovat tarinassa vahvasti esillä. Erityismainintana kehuttakoon sympaattista kuvausta presidentti Martti Ahtisaaren lehdenluvusta!

Tämä toinenkin Viktor Kärppä -tarina oli siis kaikinpuolin positiivinen kokemus. Vaikka voin sanoa fanittavani Röngän kerrontatapaa, täytyy silti todeta, että seuraavakin Kärppä-tarina tulee varmasti nimenomaan kuunneltua. Jukka-Pekka Palosta en luovu! Kuuntelin kirjan loppuun tänään ajomatkalla ja kotipihalle astuessani hieman ihmettelin, miten olin oikeastaan tullut perille. Apua, milloinkahan ne kieltävät äänikirjojen kuuntelun autossa liikennettä vaarantavana toimintana? :)

Matti Rönkä: Tuliaiset Moskovasta
Gummerus 2009, äänikirja 2010.
Elisa Kirja 6h 10min
Lukija Jukka-Pekka Palo

2 kommenttia:

  1. Nyt kun sanoit, niin Röngän Kärpässä ja Tuurin Erkki Hakalassa on paljon samaa!

    Kuuntelen parhaillaan Vesa Vierikon lukemia Harry Pottereita. Aika lailla samoista syistä kuin sinä näitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin??
      Vesa Vierikko ja potterit kuulostavat kyllä aika lyömättömältä yhdistelmältä! Kuunteletko CD:ltä, vai joko löytyy mp3-muodossa?

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...