Sue Monk Kidd: Mehiläisten salaisuudet


Katsoin joitakin vuosia sitten Mehiläisten salaisuudet -elokuvan ja ihastuin niin filmin tunnelmaan kuin vahvojen naisten tarinaankin. Tuolloin en edes tiennyt, että elokuva pohjautuu kirjaan, mutta heti kun sain sen tietooni, päätin ehdottomasti lukea myös kirjan. Ja sitten asia unohtui.

Aina välillä se toki palasi mieleeni, kiitos kanssabloggareiden, mutta varsinaisen loppusysäyksen tämän lukemiseen aiheutti Suketus, ihana Suketus, joka lähetti kirjan minulle. Hän ei kirjaan aivan silmittömästi ihastunut, kun taas minä voin sanoa pitäneeni siitä juuri niin paljon kuin uumoilinkin, joten kirja taisi löytää oikeaan paikkaan :) Kiitos Suketukselle vielä!

Mehiläisten salaisuudet vie lukijansa 1960-luvun tulikuumaan syvään Etelään, tarkemmin sanottuna Tiburoniin, Etelä-Carolinaan. Äiditön, isänsä mielivaltaan kyllästynyt Lily karkaa sinne mustan hoitajansa Rosaleenin kanssa tämän jouduttua vaikeuksiin virkavallan kanssa. Eletään kiihkeitä aikoja, kun rotuerottelua ollaan poistamassa valtion toimesta, etelän kiivaiden valkoisten pitäessä siitä kynsin hampain kiinni.

Mustan Madonnan kuvan innoittamana Lily ja Rosaleen päätyvät Pinkkiin taloon Augustin, Mayn ja Junen mehiläistarhalle. Valkoinen tyttö mustien kodissa on joidenkin mielestä nöyryyttävää, mutta sieltä Lily löytää ensimmäistä kertaa kodin, samalla kun hän yrittää etsiä tietoja äitinsä menneisyydestä.


Coca cola -pullot sihahtelevat, grillattu kana tuoksuu, maapähkinävoileipiä voidellaan. Tässä kirjassa syödään paljon ja hyvin. Kun on juhlan aika, kootaan sen mukainen illallinen ja kun on surua, ruoka näyttelee silloinkin keskeistä osaa.

Mehiläiset ja Musta Madonna tuovat naisten arkeen omaa, kiehtovaa mystisyyttä. Kirjassa on paljon uskonnollisia teemoja ja mietin lukiessani, voisiko jotakuta tämä uskonnollisuus ärsyttää. Mutta itse en luokittelisi tätä uskonnolliseksi kirjaksi. Uskonto on kirjassa kaukana korkeakirkollisuudesta, enemmänkin se on yhtä arkipäiväistä kun hunajan purkittaminen. Ja mehiläisten hoitaminen taas on yhtä uskonnollinen kokemus kun rukoilu Mustan Madonnan patsaan äärellä.

Jos pidit Piioista, pidät tästäkin. Tämä on aivan ihana kirja. Se kertoo nuoren, rikkoutuneen tytön kasvutarinan. Se kertoo maailmasta, joka ei ole oikeudenmukainen ja reilu, mutta jossa voi selvitä toisista huolta pitämällä. Lähettämällä rakkautta. Hyräilemällä "Oi Susannaa".

Suketuksen lisäksi tämän ovat lukeneet ainakin MerenhuiskeKatri ja Sonja. Onko muitakin?

Sue Mon Kidd: Mehiläisten salaisuudet
Bazar Kustannus 2005 (The Secret Life of Bees 2002)
349s.
Suom. Helinä Kangas

Kommentit

  1. Ihanaa, että kirjasta oli sinulle näin suuri ilo! Mahtavaa! :)

    Onneksi melkeinpä kaikki kirjat taitavat lopulta löytää oikeat lukijansa, vaikka joskus menisi vähän harhaankin. Minä kun en tosiaan oikein löytänyt yhteistä säveltä Mehiläisten salaisuuksien kanssa, mutta onneksi sinä löysit! Ja aisteja tässä kirjassa kyllä hellitään monin tavoin, hyvin konkreettisesti.

    Tulikuumaan syvään Etelään tekisi kyllä minunkin mieleni jälleen, onkohan se tämä kesä vai mikä... Täytyy nappaista joku sopiva tarina pian käsiin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta se on tosi kiva ajatus, että jokainen kirja, sellainenkin, joka ei hirveästi mainetta saa, voi olla jollekin ihmiselle tosi tärkeä. siksi se on hyvä, ettei kaikille ihmisille kolahda aina samat kirjat!

      Poista
  2. Oi, kirjoitatpa ihanasti kirjasta! Luin kirjan ihan vähän aikaa sitten, sen tunnelma vei kyllä minutkin mukanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olinpa hajamielinen, minähän vielä kommentoin sinulle! Lisään linkin tuotapikaa; sorry unohdus!

      Poista
  3. Minulla tämä odottelee kirjahyllyssä lukuvuoroaan. Arvostelusi jälkeen alkoi kiinnostaa yhä enemmän, pitäisi varmaan pompauttaa tätä ylemmäs lukujonossa. :)

    VastaaPoista
  4. En uskaltanut lukea arviotasi kovin tarkkaan, sillä tämä on tulossa minulla lukuun seuraavien kirjojen joukossa, mutta huomasin että olit todella rakastanut Mehiläisten salaisuuksia. Voi että! <3 Odotan kirjalta paljon! Helteinen syvä Etelä 60-luvulla... oih! Olen varma että minäkin tulen rakastumaan kirjaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt en malttaisi odottaa, että luet tämän, lue pian! Toivottavasti pidät tästä yhtä paljon kuin minä!

      Poista
  5. Tämä on kyllä juuri niin ihana kuin kuvailit ai että! Varsinkin se tunnelma tässä.

    VastaaPoista
  6. Tämä on juuri niin ihana kuin kirjoitit ja varsinkin kirjan tunnelma! Ei kyllä kannata jättää välistä. Itselläni on vielä Piiat lukematta, mutta jos siinä on jotain samaa kuin tässä, niin odotan innolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun oikein tunnustelen, pidän tästä itse asiassa Piikojakin enemmän. Piiat on ehkä vielä karumpi, mutta vastaavasti hauskempi. Kannattaa lukea joka tapauksessa!

      Poista
  7. Olen lukenut 50 ekaa sivua tästä ja tykkäsin kovasti, mutta se oli lyhyellä kyläreissulla emännän kirjahyllystä, joten en päässyt alkua pitemmälle ja sittemmin ei ole sattunut tulemaan vastaan. Täytyy joskus tehdä ihan asiakseen etsiä kirja ja lukea loppuun, kun sinäkin tästä niin tykkäsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylälukeminen on aina hankala juttu, jos joutuu jättämään kirjan kesken:) Lue ihmeessä loppuun, jos pidit alusta, pidät varmasti lopustakin.

      Poista
  8. En ole tainnut kuulla kummastakaan, kirjasta tai elokuvasta, mutta vaikuttaa ihanalta kirjalta! Voin melkein jo haistaa grillatun kanan tuoksun...

    VastaaPoista
  9. Oi joi! Minullahan siis oli tämä aikanaan hyllyssä, mutta arvonnan myötä lähti jo uuteen kotiin. Tuo lauseesi, että jos piti Piioista, pitää tästäkin, aiheuttaa kyllä nyt sen, että luen kun saan käsiini ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti