Sirpa Kähkönen: Rautayöt


Lukiessani muutama viikko sitten Sirpa Kähkösen Mustat morsiamet, jouduin tarkistamaan aiempia käsityksiäni Kähkösestä kirjailijana. Nyt sitten luin Kuopio-sarjan seuraavan osan, Rautayöt ja minun on sanottava, että tämä taisi olla paras tänä vuonna lukemani kirja! Ainoa asia, mikä harmittaa, on se etten tajunnut säästää tätä juhannuskirjaksi. Siihen tarkoitukseen se  nimittäin olisi ollut täydellinen.

Rautaöissä eletään talvisodan jälkeistä kesää. Kaikkialla tuoksuu uhkaava rauta. Moni on jäänyt palaamatta rintamalta, toisaalta moni on palannut, muttei entisellään. Sellainen on myös Tuomen Annan mies Lassi, joka makailee vintissä kuolemaa odottomassa. Kuopio on myös saanut uusia asukkaita siirtoväen myötä, muttei kantaväestön ja uusien tulokkaiden yhteiselo suju suinkaan ongelmitta. Ei varsinkaan, kun kaikesta on puute ja edessä kova talvi. Siinä saavat mennä pionit ja ruusupensaat kun jokainen kynnellekykenevä raivaa tilaa perunamaalle. Siirtoväen joukosta Anna kuitenkin löytää ystävän, Helvin, ainoan valonpilkahduksen tympeän talven, kuoleman talven jälkeen.

Aatteenpaloakin kirjassa on, mutta sota on tehnyt tehtävänsä. Juuri missään ei ole aitoa innostusta, vaan väsyneet ihmiset toimivat kulloinkin vallitsevan pakon mukaan. Erityisen kiinnostavaa kirjassa on se, että kun ensimmäisessä osassa tapahtumia tarkasteltiin lähinnä Annan kautta, laajenee näkökulma nyt myös muihin henkilöihin. Erityisesti Annan käly Hilda saa olemukseensa lisää syvyyttä.

Minulla ei ole kaksosia kuten Annalla ja onneksi sotaa en ole nähnyt, mutta Annan tunnot puhuttelivat minua syvältä. Kahden alle kolmevuotiaan lapsen äitinä minustakin tuntuu vähän siltä kuin olisi pienestä sodasta palannut. Kun Kähkönen Annan mietteissä kuvaa pienten lasten äitiyden rankkuutta, oman ajan ja tilan puutetta, mutta toisaalta kaiken voittavaa, ylitsevuotavaa rakkautta, pystynee jokainen äiti samaistumaan tunteisiin vallan hyvin. Itse asiassa luin useita pätkiä miehelleni ääneen, sillä monet Annan mietteet voisivat aivan hyvin olla omia merkintöjäni kuluneen talven ajalta.

Mustat morsiamet oli minulle hyvin lähelle tuleva teos savon murteen vuoksi. Rautaöitä lukiessani minusta kuitenkin tuntui, että Kähkönen oli, joko tietoisesti tai tiedostamatta, liudentanut murretta enemmän yleiskielen suuntaan. Toki murretta vieläkin käytettiin runsaasti, muttei niin vahvasti. Siitä huolimatta tästäkin kirjasta tuli minulle henkilökohtaisella tavalla tärkeä kuten edeltä olette saaneet lukea. Kysyä sopii, onko Kähkösellä jokin poikkeuksellinen taito tulla lähelle, iholle, vai onko kaksi kertaa vielä sattumaa. Täytynee testata asia lukemalla seuraavatkin osat!

Kirjasta ovat blogissaan kertoneen ainakin Booksy, Morre, Salla, Rachelle, Susa P. Kurkkaa myös Kirsin esittely Kähkösestä ja Kuopio-sarjasta!

Sirpa Kähkönen: Rautayöt
Otava 2002
281s.

Kommentit

  1. Ja minulla on koko Kuopio-trilogia kokematta! Kiitos juhannusvinkistä. Tänä kesänä en ehkä malta, on niin monta kirjaa joita sormet syyhyttävät päästä lukemaan. Mutta onhan se juhannus ensi vuonnakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitten ensi juhannuksena, tai siis voi näitä kyllä lukea ihan milloin tahansa:)

      Poista
  2. Rautayöt on minun suosikkini koko loistavasta sarjasta ja yritän saada luettua Mustat morsiamet ja tämän luettua ennen Kuopion-reissua, että on sitten tuoreena mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin Mustista morsiamista, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti paras. Jännä nähdä, jääkö tämäkin minulla suosikiksi vai pystyykö Kähkönen vielä parantamaan. Ihanaa, sitten tunnelmoidaan yhdessä!

      Poista
  3. Kiitos kun palautit Rautayöt mieleen! :-)

    (Minulla on lukusuunnitelmissa Neidonkenkä ja Vihan ja rakkauden liekit vielä ennen Kuopion miittiä. Hmm, pitääkin hakea Neidonkenkä heti alkuviikosta kirjastosta, ettei jää saamatta ajoissa...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Samat sanat kuin Jaanalle, sitten tunnelmoidaan porukalla! Minäkin yritän vielä lukea yhden ennen miittiä.

      Poista
    2. Minä aion lukea Neidonkengän juhannuksena. :) Harmi, etten taida päästä Kuopioon miitin aikana, mutta totta kai käyn siellä muuten kesällä - kuten joka vuosi!

      (Lumiomenan Katja anonyyminä)

      Poista
  4. Ilman blogeja en olisi varmaankaan edes ajatellut koskaan lukevani Kähköstä, mutta näiden suitsutusten myötä alan kyllä enemmän ja enemmän kiinnostua kirjailijasta. Todella houkutteleva postaus :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, jos kiinnostus on herännyt ja omalta osaltani pystyin sitä lisäämään:) Minähän luin Lakanasiivet useita vuosia sitten, enkä oikein syttynyt, mutta nyt bloggareiden ansiosta tartuin Kähköseen uudestaan - onneksi!

      Poista
  5. Luin juuri Mustat morsiamet ja ihana tietää että jatko vain paranee!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit