Herman Koch: Illallinen



Kaksi pariskuntaa kokoontuu hienoon ja naurettavan kalliiseen ravintolaan illallisen merkeissä. Ulkopuolisen silmissä ilta ja illanviettäjät vaikuttavat leppoisilta ja menestyviltä, mutta kaikki ei ole aivan sitä miltä näyttää. He ovat kokoontuneet keskustelemaan teini-ikäisten lastensa tekemisistä ja ratkaisemaan siihen liittyvän ongelman. Tilannetta ei helpota lainkaan se, että illallistajien keskinäisetkin suhteet ovat monenlaisten ristiriitojen vetämät.

Koch kuorii tarinaa auki vaiheittain kuin sipulia ikään. Se, mistä ei puhuta, paljastuu lukijalle pikku hiljaa. Samoin päähenkilön persoonallisuus saa koko ajan uutta syvyyttä. Toteutus on kutkuttavaa luettavaa aperitiivista aina juomarahoihin saakka ja kirjan aloitettuani ahmaisinkin sen melkein saman tien loppuun. Kevyestä kerronnasta huolimatta kirjan aihepiiri ei kuitenkaan ole aivan kevyt, vaan saa ajattelemaan moraalisia kysymyksiä, ihmisten tasa-arvoisuutta ja oikeutta olemassaoloonsa.

Jos jostakin pitää naputtaa, ei kirjan yllätyksellisyys kantanut aivan loppuun asti. Kun kirja oli suurimmalta osaltaan niin jännittävä, nousivat panokset myös lopetuksen suhteen. Odotin jotakin täydellisen tyrmäävää, mutta sitä en aivan saanut. Ei lopetus tosin mikään mahalaskukaan ollut, vaan aivan mukiinmenevä.

Tämä oli tälle vuodelle (ja mahdollisesti koko tähänastiselle lukuhistorialleni) toinen hollantilainen kirja. Luin helmikuussa Renate Dorresteinin Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa.  Yllättäen olin havaitsevinani näissä kirjoissa samankaltaisuutta. Ainakin molemmissa käsiteltiin vanhemman ja lapsen suhdetta ja elämän keskeisiä eettisiä kysymyksiä. Erikoisinta on, että molemmista kirjoista minulle on jäänyt Hollannista vähän masentava kuva. En osaa määritellä sitä tarkemmin, mutta vallitseva tunne on se, että ihmiset ovat vähän hukassa kaikessa moderniudessaan ja liberaalisuudessaan. Otan siis ilomielin vastaan vinkkejä iloisista hollantilaisista kirjoista: haluan hymyä, tulppaaneja ja tuulimyllyjä, kai sellaisiakin kirjoja on?

Illallisesta ovat kirjoittaneet myös
Susa Järjellä ja tunteella -blogista
Lumiomenan Katja

Herman Koch: Illallinen (Het Diner 2009)
Siltala 2012
340s.

Kommentit

  1. Hih, minullakin Illallinen oli toinen tänä vuonna (ja ehkä koskaan, tosiaan!) lukemani hollantilainen kirja. Huhtikuussa lukemani Bakkerin Isä muuttaa yläkertaan on niin ikään enemmän surumielinen, aavistuksen masentava, joskin huomattavasti Illallista lempeämpi. Jäin ihan miettimään tuota Hollanti-kuvaa ja puhun täysin "musta tuntuu tältä" -meiningillä: Protestanttisena maana Hollannissakin on ehkä samaa "ankaruutta" ja ahkeruutta, samoja hyveitä kuin Pohjoismaissa. Ja tunnen muutamia hollantilaisia, jotka kaikki ovat mielestäni hyvin lähellä pohjoismaisia muutenkin. Mutta nämä ovat toki mielikuvia, pelkkiä mielikuvia. :)

    Minä pidin Illallisen lopusta. Jos se olisi ollut vielä tyrmäävämpi, olisi kirja saattanut muuttua joko satiiriksi tai sitten eräänlaiseksi "kauhuksi". Nyt se toimi ehkä juuri siksi, ettei se yllättänyt. Se oli itse asiassa aika yllättävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, hyvää pohdintaa sinulla aiheesta. Aloin miettiä, millaisena Suomi mahtaa näyttäytyä kirjallisuudessa, ei nyt varmaan mitenkään kuplivan iloisena ainakaan:)

      Totta sekin, mitä kirjoitit lopusta, nyt se oli uskottava, enemmän olisi voinut kääntyä vahingolliseksi. Kirjan lopettaminen on niin vaikeaa, yhtä taitelua veitsenterällä.

      Poista
  2. Hassua, nyt kun sanoit niin en minäkään ole lukenut ainuttakaan aurinkoista hollantilaista kirjaa! Dorresteinin lisäksi tulee mieleen vain Elsschotin Juusto, eikä sekään kovin ruusuista kuvaa Hollannista anna. Ja kuitenkin maana se on ihana ja hollantilaiset mahtavaa porukkaa. Voisin kysyä hollantilaisilta ystäviltäni jotain vinkkejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Elma Ilona! Kerro sitten, millaisia vinkkejä sait! Mietin juuri sitä, etten näiden kahden kirjan perusteella kyllä matkustaisi Hollantiin (en ole siis ikinä käynyt), eikä se varmasti voine olla oikea kuva!

      Poista
  3. En ole koskaan lukenut hollantilaisen kirjoittamaa kirjaa. Eikä se taida ihan äkkiä tapahtua. Haluaisin kyllä kovasti lukea tämän, koska kirja vaikuttaa juuri sellaiselta, että voisin pitää siitä. Sitä ei vaan löydy Hämeenlinnan kirjastoista, mistä olen hämmentynyt ja vihainen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, tämähän ilmestyi vasta, joten on ehkä vasta tulossa myöhemmin? Ja voihan kirjastolle aina esittää toiveita tilattavista kirjoista. Kyllä suosittelen tätä, hyvä kirja ja nopealukuinen.

      Poista
  4. Kiinnostava arvio ja lukulistalle laitettu, mutta ei löydy kirjaa vielä pääkaupunkiseudunkaan kirjastojärjestelmästä, harmi! Hollantilaisista olen myös lukenut tuon Dorresteinin ja Ray Kluunin Vaimo kävi lääkärissä, molemmat erinomaisen persoonallisia, etenkin jälkimmäinen oli koskettava. Ehkä niissä tosiaan on jotain samankaltaisuutta jopa - sitä hollantilaisuutta? Kluunin kirjan nimi on mielestäni yksi parhaita koskaan, herätti todella uteliaisuuden (olen ilmeisesti lukenut sen ennen blogiaikojani, koska en löydä omaa arviotani muuten kuin kirjojen nimistä) http://kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2010/11/kehuvat-seija-vilenin-kirjaa.html

    VastaaPoista
  5. Hymy-, tulppaani- ja tuulimyllypitoinen kirja Hollannista kelpaisi minullekin :) Illallinen alkaa pikkuhiljaa herättää kiinnostusta, saa nähdä päätyykö luettavaksi asti.

    VastaaPoista
  6. Amma, minulle tämä kirja oli yksi parhaita tänä vuonna ellei koko elämässä...,mutta olen vielä ihan euforiassa. Waude!

    VastaaPoista
  7. Minäkin pidin tästä valtavasti, mutta ihmettelin myös tuota hollantilaisuutta, kun itselläni on ollut aina siitä kansakunnasta niin hyvä ja aurinkoinen kuva! Ja tästä taas tuli mieleen, että itsetunto olisi vähän kuin suomalaisilla; eihän täällä kotimaassa voi koskaan mikään onnistua...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti