sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Savonia-palkintoehdokkaat Kirjakantin tentissä


Olin eilen kuuntelemassa perjantaina julkistettuja Savonia-ehdokkaita, jotka olivat Kirjakantissa Johanna Hulkon ja Sanna Simukan haastateltavina Kuopion pääkirjastossa. Tilaisuus oli oikein hauska ja lämminhenkinen ja täytyy kyllä sanoa, etten ollenkaan osaa veikata kenelle voitto menee! Kirjoista olen toistaiseksi lukenut vain kaksi: Hanna Tuurin Orapihlajapiirin ja Marko Kilven Elävien kirjoihin ja molemmista pidin valtavasti. Mutta kuulemani perusteella kaikki muutkin ehdokkaat ansaitsisivat voiton yhtä lailla.

Helen Mosterin Hylky on kerännyt laajalti kiitosta. Kirjailija itse kertoi saaneensa idean kirjaansa   merisukeltaja-työtoveriltaan. Hänelle itselleen syvissä vesissä sukeltaminen oli kauhistuttava ajatus, joten kirjaa kirjoittaessaan hän joutui käsittelemään myös omaa pelkoaan. Kirja vaati paljon taustatyötä historian ja meriarkeologian parissa ja Katariina Suuren nahkoihin oli kiehtovaa pujahtaa.

Asko Sahlbergille Häväistyt oli älyllinen haaste. Sahlberg oli lukenut aiemmista kirjallisuuskritiikeistä kirjoittavansa tarinoihinsa arkkityyppejä, joten hän päätti kokeilla kirjoittamista henkilöiden täydellisen anonyymiteetin pohjalta. Se oli haastavaa niin kirjailijalle kuin lukijallekin, mutta kirjailija oli tuloksesta silmin nähden ylpeä.

Hanna Tuuri sai allekirjoittaneen mietteliääksi, kun hän kertoi Orapihlajapiirin kehityisvammaisia hoitavan yhteisön perustuvan kirjailijan omiin kokemuksiin. Vastaavanlaiseen yhteisöön tullessaan hän ei tiennyt, kuka oli hoitaja, kuka potilas. Myöhemmin selvisi, että usea Tuurin veikkaus meni pieleen! Orapihlajapiiri käsittelee erilaisuuden ja kehitysvammaisuuden lisäksi muutosta ja uuden elämän aloittamista.

Karo Hämäläisen Erottaja perustuu vuoden 2008 taantumaan. Hämäläinen oli eturivissä seuraamassa horjuvaa taloutta FIMin konttorissa eräänä syksyn ankeimpana talouspäivänä. Erottajan tapahtumat pohjautuvatkin tositarinaan. Alunperin Hämäläinen tosin aikoi kirjoittaa toimintatrillerin, mutta päätti sitten muuttaa tarinan finanssitrilleriksi, jossa veri lentää ainoastaan kuvaannollisesti. "Tämä on perhetrilleri!" nauratti kirjailija yleisöä.

Antti Leikas alkoi kirjoittaa Melomista mahdollisimman kiireiseen aikaan tehdessään kahta työtä ja valvoessaan yöt pienen lapsen kanssa. Kirjoittaminen oli tapa purkaa väsymystä ja kirjan työnimi olikin 'Kuraa'. Leikas kuvaa Melomista pienen lapsen isän selviytymisoppaaksi, jossa ahdistaviakin asioita käsitellään huumorin keinoin.

Maritta Lintusen Mozartin hiukset sai alkunsa Mozart-museossa, jossa Lintunen katseli taulua, johon oli liimattu Mozartin aito hiuskiehkura. Silloin hän ilmoitti miehelleen kirjoittavansa vielä novellikokoelman, jonka nimi on Mozartin hiukset. Ajatus sai kuitenkin hautua monta vuotta, vaikka perusidea olikin jo mielessä. Edellisen kirjansa jälkeen Lintunen kävi sitten muistiinpanojensa kimppuun ja tuottikin novelleja melkoisella tahdilla.

Marko Kilpi kertoi ammentavansa aiheensa ihmisistä. Niin Kuopion tori kuin poliisilaitoksen putkakin tuovat kirjailijalle ideoita. "Kun ihminen joutuu putkaan, on taustalla aina jokin tarina," Kilpi sanoi. Kyse on siitä, haluaako tarinoita kuulla. Myös Elävien kirjoihin -teoksen tapahtumat perustuvat tositapahtumiin.

Palkinnon saaja julkaistaan Aapelin päivänä eli 2. tammikuuta. Kirjailijoiden haastattelun perusteella itseäni jäi jo luettujen lisäksi kiinnostamaan eniten Antti Leikaksen Melominen sekä Maritta Lintusen Mozartin hiukset.

Orapihlajapiiristä olen kirjoittanut näin ja Elävien kirjoittanut on kirvoittanut minut tällaiseen tekstiin.

Muiden kirjojen osalta turvaudun toisten postauksiin, tässä linkki muutamaan Googlen osumaan (muut voivat ilomielin lisätä linkin kommentteihin):

Mozartin hiuksista on kirjoittanut ainakin Hanna, Joana ja Anna Elina.

Hylky -kirjaa on arvioinut KatjaMaria, Kirsi

Erottajasta on kertonut Salla.

Häväistyistä taas Arja.

Melominen löytyy Booksyn, Naakun ja Linnean blogeista.

On muuten tosi hienoa, että jokaisesta ehdokkaasta löytyy arvio tai useampia blogeista! Ilo huomata, että kirjablogistit lukevat kirjoja monipuolisesti ja laaja-alaisesti: siitä on hyötyä niin lukijoille kuin kirjailijoillekin, hyvä me!

Meillä on tiedossa mummolointia maalla alkuviikon ajaksi, mutta toivottavasti jo loppuviikolla palaan Vihan ja rakkauden liekkien kera. Siihen asti, lukurikasta viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...