perjantai 26. elokuuta 2011

Tervehdin sinua Sinuhe Egyptiläinen,

yksinäinen, villiaasin poika.
Eilen illalla suljin kannet kirjastasi ja laittauduin makuulle, vaikka mieleni tuntui viipyvän sinun ja Mutin luona meren rannalla.


Kuten niin hyvin tiedät, elämänsä keväässä ihminen tekee tekojaan miettimättä ja rajoja kokeillen. Minä aloitin tarinasi teini-iässä ja häpeäkseni minun on tunnustettava, että luin vain kolmetoista ensimmäistä sivua, sillä olin vielä liian nuori ja ymmärtämätön, eivätkä sanasi viihdyttäneet minua. Siksi en myöskään tarttunut yhteenkään Mika Waltarin historialliseen romaaniin tulevina vuosina, vaikka kenties olisin ollut jo kypsempi niitä ymmärtämään. Tämän olen halunnut kertoa ollakseni rehellinen ja jotta seuraava todistukseni olisi sitäkin arvokkaampi.

Muinainen Egypti ei ole koskaan erityisesti kiehtonut mieltäni, mutta nyt kun olen lukenut kuvailuasi Theban kukkuloista, entisen kuparinvalajan talon pihalla kasvavasta sykomorista ja Niilin rannoilla uivista krokotiileista, tunnen tarvetta matkustaa kotimaahasi tunteakseni mustan maan ja myrhan tuoksun. Joskin uskon, että Egypti on muuttunut sitten sinun päiviesi niin paljon, että näkemäni tuottaisi kenties pettymyksen.

Kerrot asioita kauniisti. Viimeinen kuvasi Mineasta on piirtynyt mieleeni. Ja kun sanot, että naisen keväät olivat jo kukkineet, en usko, että asiaa voi sen kauniimmin sanoa. Isäni kysyi minulta, eikö tarinassasi olekin kauniita kohtauksia ja minun isäni on mies, joka puhuu paljon, muttei koskaan käytä sanaa kaunis. Niin syvältä sanasi ovat koskettaneet ja luulen sen johtuvan siitä, että jokaista kokemaasi onnen hetkeä leimaa luopumisen tuska ja jokaista katkeraa tuskanhetkeä taas lievittää alistuminen kohtalon kuljetettavaksi.

En murehdi sitä, että en lukenut tarinaasi aiemmin, sillä en varmastikaan olisi osannut nauttia siitä niin kuin nyt tein. Siksi oli varmaan tähtiin kirjoitettu, että vasta nyt tunsin tarvetta tutustua elämääsi. Yhtä tähtiin kirjoitettua on myös vanheneminen ja jos luen tämän kirjan kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä, uskon ymmärtäväni sanomasi vieläkin syvällisemmin. Siksi en tunne murhetta, vaan päin vastoin olen tyytyväinen, että kävi niin kuin kävi.

Kuitenkin tarinasi puolivälistä lähtien en voinut olla tuntematta surua, sillä ymmärsin, että luin parhaillaan kenties parasta kirjaa, mitä olen lukenut aiemmin tai tulen koskaan lukemaan. Siksi viivyin sivuillasi pitempään kuin oli välttämätöntä, sillä halusin pitkittää seikkailua kanssasi. Mutta nyt kun olen sulkenut kannet, on oloni onnellinen, mutta haikea. Sillä miksi lukisin enää yhtään kirjaa tai tarinaa, joka on nyt lukemaani huonompi? Parempaa taas en usko pitkiin aikoihin kohtaavani. Tätä mietin ja omistan tämän kirjoitukseni järkirealisti-Kaptahille, byrokraattiselle vartija-Rojille, julmalle ja petolliselle Neferneferneferille ja kirjailijalle, jonka mielikuvitus ylittää ymmärrykseni.

29 kommenttia:

  1. Olipa hieno teksti (jälleen), Amma!

    VastaaPoista
  2. Kertakaikkisen ihana kuvaus ihanasta kirjasta!

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä, Sinuhe egyptiläinen yksi parhaista, samoin Egypti, varaa ihmeessä matka :)

    VastaaPoista
  4. Uskomattoman hieno kirjoitus! Olen itse vuosia sitten yrittänyt lukea Sinuhea, mutta se kuivui kasaan. Ehkä minäkin vielä joskus teen niin kuin sinä, yritän uudelleen.

    VastaaPoista
  5. Peukkuja tälle, sait varmasti Sinuhea lukemattomankin huokaamaan - ja fani täällä ihan kuplii iloa :-)

    VastaaPoista
  6. Sinuhe on juuri noin hyvä kuin mitä kuvailitkin. Joku päivä luen sen vielä uudelleenkin (ja näin sanon todella harvasta kirjasta).

    VastaaPoista
  7. Puheesi oli niin paljon enemmän kuin kärpäsen surinaa korvissani. <3 Minäkin luin Sinuhen ensimmäisen kerran vasta aikuisena, reilu viisi vuotta sitten. Sittemmin olen lukenut sen vielä toistamiseen. Upea teos, josta kirjoitit mainiosti!

    VastaaPoista
  8. Nyt mun tekee mieli käydä lainaamassa Sinuhe ja kokea sama lukuelämys! Kiitos tästä, opparipaineiden hellitettyä voisikin todella harkita Sinuhen lukemista. :)

    VastaaPoista
  9. Kiitoksia ystävät! Olen aina tuntenut vähän alemmuudentunnetta, kun kaikki ovat kehuneet Sinuhea ja ensimmäisen lukukerran kanssa kävi niin kuin kävi... joten kivaa kuulua viimein fanijoukkoon ja teille, jotka ette ole vielä tätä lukeneet: SUOSITTELEN!

    VastaaPoista
  10. Sinuhe on hieno ja tekstisi oli loistava, ilo lukea.

    VastaaPoista
  11. Peukkuja täältäkin! Sinuhe-tunnelma heräsi kun tätä luki. :)

    VastaaPoista
  12. Amma, Waltari sai sinut lentoon, sinä kirjoitat hänen hengessään hengästyttävän upeasti. Juuri näin, juuri näin, sinä Upea Nainen, joka kirjoitat Maailman Parhaasta Kirjasta. Tämän kirjan kirjoitti Mika Waltari ja hän on minulle Jumalasta seuraava, siksi en ole tohtinut häneen koskea kuin palasina. Sain häneen kuumeen jo nuorena tyttönä, luin kaikki hänen krijansa, mutta Sinuhen edelliskesänä, kun olin viikon yksin ja sain lukea yötkin, aamut, kaikki hetket. Kuin kuumeesa vaelsin Theban kaduilla ja etsin häntä, jota sydämeni kaipaa. Silloin putosi turkoosi sormuksestani ja aavistin, että sen poimii Theban katupölystä mies, jolle silmäni ovat vihreämmät kuin Niilin vesi...

    Kyynelehdin...kiitos♥

    (Minä vastaan tähän vielä omassa blogissani omalla tavallani ja linkitän sinut samalla.)

    VastaaPoista
  13. Aivan ihana kirjoitus!

    Minulle on käynyt teininä samoin kuin sinulle, ja Sinuhe on jäänyt pyörimään Kokeile joskus uudelleen -listalle. Muuta Waltarilta olen kyllä matkan varrella lukenut, mutta lievä Sinuhe-pelko on kalvanut mieltäni. Ehkä siihen on sekoittunut myös hitunen klassikkopelkoa ja pelättyjen pettymysten tunteiden välttelyä.

    Tämän tekstin myötä Sinuhe kokee uuden tulemisen toivekirjalistalleni!

    VastaaPoista
  14. Kiitos! Menen jo sanattomaksi.

    Paulalle sen sijaan sanon, että rohkeasti uuteen yritykseen. Kannattaa!

    VastaaPoista
  15. Mitä tähän voi enää lisätä? Sinun kirjoituksesi palautti mieleeni kaiken sen, mitä Sinuhesta muistan. Luin kirjan parikymppisenä ja aika oli varmastikin otollinen kirjalle. Nyt, kun noista vuosista alkaa olla paljon aikaa, olisi ehkä aika lukea Sinuhe uudelleen. Hyllyssä kirja jo olisi, mutta mistä ottaa aika yhteen maailman hienoimpaan tiiliskiveen? :)

    VastaaPoista
  16. HIeno teksti upea kirja. Minä olen ollut rakastunut tuohon kirjaan jo ihan varhaisteinistä alkaen. Jossain vaiheessa luin sen uudelleen melkein kerran vuodessa. Nyt on ollut taukoa jo yli kymmenen vuotta ja takaraivossa nakuttaa, että se pitäisi kaivaa esille kirjahyllystä...

    VastaaPoista
  17. Kauniisti kirjoitettu! Minäkin vaikutuin lukioiässä Sinuhesta enkä ole tähän päivään asti lukenut toista samanlaista kirjaa. Tätä lukiessa sen tunnelma ja hienous palasi taas mieleen! :)

    VastaaPoista
  18. Hieno muistutus maailman parhaasta kirjalumoukseta, yhdyn siis edellisiin kommentoijiin täysin. Villiaasin pojan tarina on niin suuri, ettei sitä yhdellä lukukerralla selviä. Kirja tukevasti hyllyssä ja käden ulottuvilla milloin vain kerrattavana ja perspektiivin antajana, jos päiväperhosen kaltaiset arkimurheet liikaa ahdistavat.

    VastaaPoista
  19. Voi kiitos! Alan tässä jo ihan haaveilla, että tästä käynnistyisi pienimuotoinen Sinuhe-buumi blogeissa: kaikki kynnelle kykenevät siis lukemaan, olipa kerta ensimmäinen tai kymmenes!

    VastaaPoista
  20. Minäkin kiitän mykistyneenä ja ilahtuneena. Tähän kirjoitukseesi ei ole mitään lisättävää! Paitsi ehkä se, että nyt minäkin haluaisin lukea Sinuhen uudelleen. (ja minullakin se jäi teininä kesken, sittemmin olen lukenut joitakin kertoja)

    Kiitos Amma!

    VastaaPoista
  21. Kiitos itsellesi, Jenni! Eikun uudelleen lukuun:)

    VastaaPoista
  22. Tulkitsitpa Sinuhea syvästi, Amma! Minultakin jäi tämä kesken lukioikäisenä, mutta syy oli se, että en kestänyt Minean kohtaloa :(. Sen jälkeen minulta hävisivät lukuhalut samaa tahtia Sinuhen elämänhalun kanssa. Aion kyllä joskus lukea loppuun, tekstisi rohkaisi siihen!

    VastaaPoista
  23. Maria, kiitos! Mietinkin lukiessani, että nuorempana en varmastikaan olisi pitänyt kirjasta näin paljon sen pessimistisyyden vuoksi. Uskon, että kun ikää on tullut ja maailmaa on nähnyt, tarina ja Sinuhen filosofia puhuttelee enemmän ja paremmin(vaikka en ole pessimisti vieläkään). Joten käy ihmeessä Sinuhen kimppuun!

    VastaaPoista
  24. Tämän tekstin kun luin, on kai pakko alkaa lukijaksi. Voiko Sinuhen sanomaa enää paremmin kuvailla? Sinuhe on elämys.

    VastaaPoista
  25. Anonyymi, kiitos kommentistasi! Eipä paljon mieluisampaa kommenttia voi saadakaan. Tervetuloa siis! Sinuhe on tosiaan on Elämys.

    VastaaPoista
  26. Kauan sitten kirjoitettu postauksesi Sinuhesta, mutta on aivan pakko tarttua tähän. Luin itse Sinuhen viisikymppisenä ekan kerran muutama vuosi sitten ja taas oli pakko tarttua siihen. Nyt kun olen sitä lukemassa (kuuntelemassa äänikirjana) taas niin halusin katsoa miten muut ovat kirjan kokeneet ja sinun tekstisi Sinuhesta oli todella kaunis (sinullahan on kirjailijan taipumuksia itselläsi). Sinuhe oli minulle SE KIRJA ja elämys muutama vuosi sitten. Elämä ennen ja jälkeen Sinuhen lukemisen. Aivan samoin kuin se on ennen ja jälkeen Pikku Prinssin lukemisen. Kiva huomata, että on muitakin Sinuhe faneja kuin minä. Sehän on todella suurromaani.

    VastaaPoista
  27. Kirjan luettuani eksyin etsimään muiden mielipiteitä, arvosteluita ja lukukokemuksia tästä teoksesta.

    Niin kauniisti kirjoitettu teksti että silmäni kostuivat. Kiitos.

    VastaaPoista
  28. Terkut, luin viestisi ehkäpä vuoden myöhässä, koska se oli salattu..............

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...