Mielensäpahoittaja (Tuomas Kyrö)


Kun kolmisen vuotta sitten vanhempani tulivat ensi kertaa katsomaan ostamaamme taloa, he tutkivat ensimmäiseksi, mihin kohtaan kannattaa tehdä perunamaa.

Tiesin, että pitäisi tästä kirjasta. Mutta en arvannut, että pitäisin näin paljon!

Kun kuulin ensi kertaa Mielensäpahoittajan pahasta mielestä Antti Litjan kertomana, en ollut kuullutkaan Tuomas Kyrön kirjasta, mutta uteliaisuuteni heräsi heti: "Siis mitä tämä on, tätähän pitää jäädä kuuntelemaan!" Suunnilleen noin ajattelin. Sittemmin Mielensäpahoittajasta on kuultu paljonkin ja kaupunkilehtemme julkaisemalla viiden luetuimman kirjan listalla se on keikkunut ykkösenä... noh, kauan.

Jos joku ei vielä ole tutustunut Mielensäpahoittajaan, veikkaan että ainakin tosielämän mielensapahoittajia tuntee jokainen. He ovat niitä, joiden mielestä muu ruoka kuin keitinperunat ja ruskea kastike eivät ole ruokaa nähneetkään, heidän nuoruudessaan kaikki oli paremmin ja heidän mielestään nuorisolla ei olisi ongelmia, jos nuorisotalojen sijasta teinit koottaisiin savottahommiin. Jos jollakulla ei löydy mielensäpahoittajaa omasta lähipiiristä, jotakin tuttua saattaa löytyä omasta itsestä. Minäkin olen huomannut kassalta löytyvän pussirullan tuoman säästön pienten ostosten kanssa, teen eväsleivät junamatkalle ja en väsy katsomaan Virenin voittojuoksua vuodelta 1972.

Kuten takakansitekstissä sanotaan, Mielensäpahoittajalla on järjen ja jäärän ääni. "Kyllä en vastusta kehitystä" sanoo Mielensäpahoittaja ja tekee sitä kaikin mahdollisin keinoin ja erityisesti yleisönosastoille ja julkkiksille kirjoittaen. Vakavalla mielellä, sillä mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.

"Ensimmäiseksi vastapäisessä kahvilassa istui nuori äiti, joka antoi lapselleen tissiä. Kaikkien nähden ja oikein puristeli. 
Tiedän minä mitä tästä sanotaan. Sanotaan että on luonnollista.
Siinähän se on, kun ihmiskunta on yrittänyt joitakin tuhansia vuosia päästä irti sellaisista välittömän luonnollisista puuhista kuten ulkosalle kakkimisesta ja verikostosta, että mitenkä se on tämän imettämisen kanssa? Tuli kiire mennä seisoskelemaan vaikka autotallissa."

Kyllä meinasi tippua vauva sylistä, kun tämän luin. Ei tahtonut naurusta loppua tulla. Onko se nyt sitten oikein, minä vaan kysyn? Kyllä ei ole.

Kirja on hersyvää luettavaa ja minun olisi tehnyt mieleni koko ajan lukea siitä otteita miehelleni, mutta tämä lurjus kielsi, koska haluaa lukea kirjan itsekin. Jos Kyrö olisi mennyt siitä, mistä aita on matalin, kirja olisi vain suunnattoman hauska. Mutta on se muutakin. Paitsi, että Kyrö antaa äänen yhdelle sukupolvelle ja nostaa esille epäkohtia, paljastaa hän myös vanhan jäärän pehmeän puolen. Kuinka lapsenlapsista on vaikeampaa erota kuin aikuisista, kuinka hän kaikesta huolimatta haluaa, että miniän joululahja on mieluinen (vaikka syöttikin kinkun sijasta kalkkunaa) ja kuinka tärkeä on yhteinen televisiohetki Kuusikodissa vaimon kanssa. Kuinka tärkeää on löytää toiseen maailmaan luisuneista silmistä tuttu lujuus, kuinka tärkeää on toisen hento, paljon tehnyt käsi omassa kädessä.

Mielensäpahoittajan jälkeen mieli on hyvä ja täynnä hellyyttä. Ehkä maailmaa katsoo myös vähän uusin silmin, ehkä menneestä voisi oppia jotakin?

Kommentit

  1. Kyllä en voi muuta sanoa, kuin että ihana esittely! Kuuntelin tämän kokonaan Antti Litjan lukemana äänikirjana ja rakastuin! Poikakin piti. Miehelle voisin ostaa lahjaksi kirjan...Äitinikin piti aivan kovasti lukupiiriläistensä kanssa. Suosiota riittää. Onneksi Kyrö kirjoittaa "jatkoa" eli kolumneja Hesariin Mielensäpahoittajana.

    VastaaPoista
  2. Totta, Mielensäpahoittajassa oli paljon muutakin kuin vain huumoria "vanhan kärttyisen miehen silmin". Siinä oli niin paljon sydämenlämpöistä viisautta ja tarkkanäköistä havainnointia hauskojen sanojen takana.

    VastaaPoista
  3. Tämä oli tosiaankin hyvä kirja -hauska, mutta paljon ajatusta on takana. Sellainen kirja, johon varmasti voi palata uudelleen ja uudelleen ja joka olisi kiva omistaa:)

    VastaaPoista
  4. Kirjoititpa kauniisti :)

    Meillä oli ihan sama juttu; halusin lukea tästä ääneen otteita miehelle, mutta hän kielsi koska halusi lukea kirjan itsekin.
    Tämä oli aivan loistava!

    VastaaPoista
  5. Uskon, että Mielensäpahoittaja on kirjana ajaton. Sanoisinpa jopa että klassikkoainesta.

    Pidin kirjasta valtavasti ja olin siitä onnellisessa asemassa, että mies ei halunnut lukea kirjaa itse, vaan sain lukea pätkiä ääneen ;)

    VastaaPoista
  6. Tuomas Kyrö kommentoi mm. tätä kirjaansa viimeisessä Kotiliedessä.

    VastaaPoista
  7. Mielensäpahoittaja on juuri tuollainen kuin kuvailit: hirveän hauska, oivaltava mutta myös koskettava. Mikäpä liikuttaisi enemmän kuin vanhan jäärän herkemmän puolen paljastuminen.

    Tämä kuuluu myös ehdottomasti niihin kirjoihin, joita haluaa lukea ääneen. Minä luinkin aika paljon otteita miehelle, ja hän nauroi monesti ääneen niille pienille katkelmillekin. Kirja on täynnä siteerattavaksi kelpaavia herkkupaloja!

    VastaaPoista
  8. Hei Amma, olipas ihanan hauska esittely ja nyt sain tästä jujun! Muistaakseni minä taisin TV:stä nähdä sen esittelypätkän ja se oli hauska myös, olin ihan unohtanut. Nyt menee hankittavien listalle!

    VastaaPoista
  9. Et olisi osuvammin voinut kirjoittaa! Sopivassa suhteessa huumoria ja haikeutta. Kyllä ei voi hehkuttaa tätä liikaa ;)

    VastaaPoista
  10. Tiedätkö, en ole halunnut lukea tätä kirjaa aiemmin, mutta käänsit kelkkani! :) Olen ajattellut, että tiedän tästä jo "kaiken" enkä muutenkaan pidä kirjoista jotka ovat kuin venytetty vitsit. Kirjoitit kuitenkin kirjasta niin lämpimään sävyyn, että alkoi tuntua, että tässä on paljon muutakin kiin vitsikästä valitusta.

    Haluaisin kyllä ehkä kuunnella tämän mieluummin kuin lukea. Kenties alan käydä kävelyllä mp3-soittimen ja Mielensäpahoittajan kanssa!

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikille kommenteista! Täällä pitää nyt pikkuisen kiirusta, joten nopsasti ja yhteisesti: hienoa, että tällä kirjalla on niin paljon faneja ja hienoa, että muutama uusikin tästä nyt innostui :) Tämä on ehdottomasti klassikkoainesta, haluaisin lukea tämän oikeastaan saman tien uudelleen! Ja haluan myös kuunnella tämän Antti Litjan lukemana, Litja on upea näyttelijä muutenkin!

    Pus!

    VastaaPoista
  12. Voi, kunpa ehtisin, mutta säästän tätä syksyn pimeään ja masennukseen piristysruiskeeksi..! ;-)

    Kiitos siitä, että kerroit vauvan melkein tippuneen sylistä. Harva kirja naurattaa niin paljon!

    VastaaPoista
  13. Pus! sinnekin, vaikka eräskin jäärä pahoittaisi varmaan mielensä tällaisista huudahduksista! :)

    VastaaPoista
  14. Hirnahdus! Tämä oli niin naurava elämys. Ja todella, niin kuin sanoit, surumielinenkin. Jotakin riipaisevan yksinäistä on tuossa miehessä jurottavassa. Siitäkin huolimatta että vasiten narisee ja välillä tietämättään.

    Haluan kuunnella tämän jahka lukemisen pölyt hieman karisevat ja hypetyksen aika laantuu.

    Ihana arvio, Amma!

    VastaaPoista
  15. Hieno arvio, kiitos, ja vaikutti minuun samoin kuin Jenniin: en ole lukenut kirjaa, kun kuuntelin sitä paljon radiosta aikoinaan ja luulin jo tietäväni, mistä on kyse. Mutta vaikuttaa siltä, että kirjalla on vielä paljon annettavaa eikä tarina vanhene. Joten eikun lukulistalle.

    VastaaPoista
  16. Voi hitsi, äänikirja vilkuttaa tuossa koneen vieressä, kuten on tehnyt jo alkuvuodesta lähtien. Jotenkin vaan kirjaan on helpompi tarttua kuin pistää levy soimaan.
    Nyt on kyllä ihan pakko ryhdistäytyä ja kuunnella...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti