KBF 8: Sähköä, ääntä, paperia... mitä saisi olla?


Lukeminen on niitä harvoja toimintoja, joka on pysynyt suhteellisen samanlaisena sitten kirjapainotaidon keksimisen jälkeen. Kirjojen yleisyys, materiaalit ja kirjasinlajit ovat vaihdelleet, mutta yleisesti ottaen kyse on ollut jonkinlaisesta paperinidoksesta, jota on luettu ja jonka parissa on viihdytty, haaveiltu ja pohdiskeltu. Mutta nykyaika on viimein saavuttamassa tämänkin viimeisen perinteikkään linnakkeen: äkkiä meillä onkin useita vaihtoehtoja lukukokemuksellemme!

Äänikirja ei sinällään ole kovin uusi juttu, mutta tekniikan kehitys on tehnyt äänikirjojen tekemisestä ja käyttämisestä entistä näppärämpää. Enää ei tarvitse välttämättä ostaa tai lainata levyä (kasetista puhumattakaan), vaan äänikirjan voi näppärästi ladata musiikkisoittimeen tai kännykkään parissa minuutissa. Kätevää! Mutta onko äänikirja enää kirja, vai onko se kuunnelma? Kuinka paljon lukijan ääni ja eläytyminen vaikuttavat lukukokemukseen? Entä oma vireystila: "haukionkala"-lukeminen on yleistä, mutta ajatusten herpaantuminen kuunnellessa vasta helppoa onkin. Ja entä perimmäinen kysymys: ovatko jotkut tarinat tai ajatukset yksinkertaisesti tarkoitettu luettaviksi, ei kuultaviksi?

Yhä ihmeellisemmäksi menee: sähköinen kirja, e-kirja. Mikäs se semmoinen on? Markkinamiehet ovat jo jonkin aikaa pyrkineet vakuuttamaan kansalaiset siitä, että on paljon kätevämpää lukea kirjoja erilliseltä lukulaitteelta kuin kirjasta. Lukulaitteelle, joista on olemassa monennäköisiä, -kokoisia ja -hintaisia versioita, voi ladata palveluista kirjoja. Lukemisen lisäksi laitteissa on merkistä ja mallista riippuen myös monia muita toimintoja. On tietenkin paljon helpompaa ja kepeämpää kantaa kassissa vain yhtä lukulaitetta kuin pinoa kirjoja. Puut ja maailmakin säästyy, vai kuinka paljon luonnonvaroja lukulaitteen valmistaminen mahtaa viedä? Entä kuinka monella yleisesti ottaen on tarvista kanniskella puolta kirjastoa mukanaan? Opiskelijoilla ja tutkijoilla ainakin (hahmottelin mielessäni tällaista laitetta opiskeluaikana, mutten millään arvannut, että vain muutamaa vuotta myöhemmin niitä myytäisiin kaupoissa. Luottaisinpa joskus visioihini, niin olisin rikas!). Mutta pakko kysyä: voiko kunnollista lukemista olla ilma paperin kahinaa ja kansien sivelyä?

Itse nautin suurimman osan kirjoistani ihan perinteisesti paperina ja musteena. Älypuhelimen hankinnan jälkeen olen kuitenkin alkanut lukea myös sähköisiä kirjoja ja kuunnella äänikirjoja, joita pystyn kätevästi latamaan operaattorini kaupasta. Arvio puhelimestani lukulaitteena löytyy täältä. Varsinaisista lukulaitteista ovat kertoneet ainakin Hanna ja Anni.m. Kansalliskirjaston sivulta taas löytyy pieni, mutta hieno sähköinen kirjahylly, josta jo melkein pystyy haistamaan vanhojen sivujen tuoksun: tulevaisuutta?

Miten te kirjanne haluatte? Perinteisenä paperisena, vaiko kenties sähköisenä? Vannotko äänikirjojen nimeen? Ja onko tulossa vielä jotakin muuta uutta, mitä tässä alustuksessa ei mainittu? 


Kertokaa omia kokemuksianne eri lukemisen muodoista, apuvälineistä ja palveluntarjoajista. Mistä pidätte, mistä ette? Suositelkaa ja varoittakaa. Puolustakaa vanhaa, hehkuttakaa uutta! Tavalliseen tapaan parhaalle kommentille luvassa palkinto!

Kommentit

  1. "Vanhassa vara parempi", vai miten se vanha viisaus meni ;)

    Minä nautin mieluiten kirjani sidottuna, eli kovakantisena versiona. Pokkaritkin toki ovat jo hyllyyni päässeet ja ovat varsinkin mainioita matkaseuralaisia!

    Sähköisessä muodossa olen lukenut yhden kirjan ja se sujui tietokoneen näytöltä lukien yllättävän näppärästi, mutta en voi sanoa, että haluaisin jatkossa useammin tietokoneelta lukea ihan kunnon romskuja.

    Lukulaite kiinnostaisi kovasti, varsinkin Kindle. Ja äänikirjojen maailmaan ajattelin uppoutua tässä syksyn mittaan testimielessä.

    VastaaPoista
  2. Minä liputan perinteisten kirjojen puolesta. Sivujen kääntäminen, paperin tuoksu, kirjan paino - kaikki se kuuluu lukemiseen. Ei haittaa vaikka kirja tippuisi lattialle, se ei helpolla muutu lukukelvottomaksi.

    Äänikirjoista minulla on vain vähän kokemusta. Lapsena kuuntelin kaseteilta satuja ja pidempiä tarinoita (siihen aikaan ei toki cd-levyjä ollut olemassakaan), opiskeluaikana käsitöitätehdessä testasin cd-versiot. Lapsena tykkäsin äänikirjoista, ne olivat toki lyhyehköjä ja usein tukena oli konkreettinen kirja, jonka sivuja käännellä aina äänimerkin tullen ja josta katsella kuvia. Aikuisten kirjat olivatkin sitten huonoja kokemuksia, mutta lähinnä lukijan vuoksi. Yksi kirjoista oli muistaakseni Tuija Lehtisen romaani, mutta lukija-nainen posotti koko tekstin monotonisella äänellä, eikä pitänyt juurikaan hengähdystaukoja pisteiden tai pilkkujen kohdalla.

    E-kirjoista kokemusta on vielä vähemmän. Luin aikoinaan Stephen Kingin Riding the Bulletin tietokoneelta. Onnistuihan se, mutta ei se miellyttävä kokemus ollut.

    Olen aika niuho sen suhteen, mitä voi sanoa lukeneensa ja mitä ei. Jos on kuunnellut äänikirjan, niin mielestäni se ei vastaa kirjan lukemista. Sisältö on tietenkin tuttu, mutta se ei ole sama asia.

    Kindleä tai jotakin muuta lukulaitetta haluaisin päästä kokeilemaan, mutta luulen, että en raaskisi ostaa montaakaan e-kirjaa. Luulin pitkään, että e-kirjat olisivat paperiversioita edullisempia.

    VastaaPoista
  3. Minäkin liputan kovakantisten kirjojen puolesta. Pokkarit ovat kivoja usein hintansa ja sopivan laukkukoon vuoksi, mutta mieluiten otan omaan hyllyyni kuitenkin kovakantisia kirjoja. Olen kuunnellut yhden äänikirjan ja lenkkiseurana äänikirjat menevät ihan hyvin, mutta en voi sanoa, että olisin hirmu innostunut...Olen myös lukenut yhden kirjan tietokoneruudulta, mutta kyllä suosikkitapani lukea on, kun tuntee kirjan kannet ja tuoksut ja saa kääntää sivua ihan omin sormin. :)

    VastaaPoista
  4. Minä suosin kanssa ihan perinteistä muotoa eli kirjaa, oli se nidottu tai sidottu. :) Älypuhelimestani olen lukenut yhden kirjan samoin kuin tietokoneelta, mutta kyllä perinteinen kirja vielä vie voiton.

    Äänikirjaa en ole koskaan kokeillut, mutta olen ajatellut lainata yhden ja kuunnella sitä autossa työmatkoilla yms. ihan kokeilumielessä.

    VastaaPoista
  5. Kyllähän se perinteinen kirja on ja tulee aina olemaan minunkin mielestäni paras!

    Äänikirjoja kyllä kuuntelen nykyään ja olen iloinen siitä että "löysin" ne vahvoista ennakkoluuloistani huolimatta, nytpä voin viettää omalla autolla kulkemani työmatkatkin kirjan parissa. Tähän mennessä kokeilemieni äänikirjojen laadusta on lähes pelkästään positiivista sanottavaa. Esim. monotoniseen luentaan en ole törmännyt kertaakaan. Turhan hidastempoiseen kerran, ja joskus lukijan ääneen tottuminen on kestänyt hetken, mutta ei kovin pitkään.

    Aluksi mietin että voiko äänikirjoja laskea "luetuiksi", mutta olen todennut että kokemukseni tarinasta on lopulta hyvin samanlainen kuin mitä kuvittelisin sen olevan itse luettuna. Yhtä lailla koen ja elän tarinan läpi, tuli se sitten levyltä tai kirjan sivulta. Mutta kaikki kirjat eivät tosiaan tunnu sopivan äänikirjoiksi. Ainakin omalla kohdallani parhaiten tuntuvat toimivan sellaiset kirjat, jotka ovat ainakin jossain määrin viihteellisiä. Jotkut (monetkin!) kirjat haluan aivan ehdottomasti lukea paperilta.

    Ja sitten ne sähkökirjat... Äänikirjat eivät sinänsä millään lailla uhkaa painetun kirjan tulevaisuutta, ne ovat vain tiettyihin tilanteisiin sopiva lisävaruste joka ei milloinkaan voisi olla ainoa vaihtoehto. Mutta kyllä taas ahdisti kun lehdessä oli joku päivä sähkökirjoja käsittelevä juttu joka alkoi "Painetun kirjan kuolinkellot soivat nyt toden teolla." Saa nähdä kuinka käy! En minä sitä pelkää että parin vuoden päästä ei enää saisi painettuja kirjoja, mutta pitemmällä tähtäimellä ajatellen kyllä. Haluan että painettuja kirjoja myydään (suomenkielisinäkin) vielä silloinkin kun olen vanha. Ei lukulaite, oli kuinka kätevä tahansa, voisi koskaan korvata oikeita kirjoja.

    Tästä kammostani huolimatta olen huomannut, että minun tekisi mieli omistaa lukulaite. :) En tosin tiedä mitä tekisin sillä; ajatus taskuun mahtuvasta kirjakokoelmasta on kiehtova, mutta en silti oikeasti haluaisi lukea laitteelta mitään. :)

    En ole koskaan kokeillut lukulaitetta joten en tiedä millainen kokemus se lukeminen sitten olisi. Tietokoneelta en tykkää lukea pitkiä tekstejä, mutta en oikein usko että tietokoneelta ja lukulaitteelta lukemista on mm. näytön erilaisen kirkkauden ja ergonomisten syiden vuoksi juurikaan tarvetta verrata toisiinsa.

    VastaaPoista
  6. Minulle kelpaavat nykyään kaikenlaiset formaatit, vaikka olin pitkään aika kielteinen e-kirjojen suhteen.

    Toisin kuin Maija, lasken kyllä kuunnellun äänikirjan ihan luetuksi - mutta myönnän että äänikirjan kriteerit ovat vähän toisenlaiset. Tönkköä kieltä tai jankkaavaa tarinankuljetusta kestää heikommin kuunneltuna. Ja lukijan tulkinta on toki tarinan ja minun välissä... mutta yleensä se on ihan positiivista välitystä :-)

    Paperinen kirja on kyllä edelleen lempparini. Mutta enemmän e:nä luettuani olen hiljalleen tullut siihen tulokseen, että jos e-kirjojen hinnoittelu saataisiin kohdalleen, voisin siirtyä niihin melkein kokonaan. Hankkisin paperisena vain harvat ja valitut, ja sarjakuvat tietenkin. Melkoinen poisoppiminen siinä kyllä olisi, olen ollut kauhea kirjarohmu kohta 30 vuotta... (Pokkareiden ja kovakantisten välille en ole tehnyt eroa oikeastaan koskaan.)

    VastaaPoista
  7. Vaikka monessa asiassa itseäni aika edistyksellisenä pidänkin, luen kirjat melkein vain ja ainoastaan perinteisesti kansien välistä.

    Minulla on ollut Sofi Oksasen puhdistus jo pari vuotta äänikirjana lainassa äidiltä mutta en ole vieläkään saanut aloitettua. Ipadille on ladannut joitain ilmaisia sähkökirjoja ja maksullisena yhden matkaoppaan. Sähköinen matkaopas toimi oikein hyvin, mutta muuten sähköisesti on tullut luettua aika vähän.

    Kirjoja ostan paperisena siksikin, että yleensä ne kirjat, jotka ostan uusina, ovat menossa vielä muidenkin perheenjäsenten luettaviksi ja sähkökirja romuttaa tämän ajatuksen. Voin kuitenkin hyvin kuvitella, että jatkossa lukisin sähköisesti enemmänkin.

    Perinteisessä kirjassa on kuitenkin paljon hyviä puolia: Juuri kierrätettävyys, antikvariaattiversioissa edullisuus, se, että niitä ei kamalasti tarvitse varoa... Äänikirjoja vierastan ehkä siksi, että käytännössähän ne vaatisivat "lukukokemukselle" enemmän aikaa kuin perinteinen luettu kirja. Muistan kuitenkin jonkun bloganneen vähän aikaa sitten jostain Hotakaisen äänikirjasta (Juoksuhaudantie?) johon lukija oli tuonut ihan uuden lisäulottuvuuden, ja uskonkin hyvän lukijan suorastaan hyödyttävän joitain kirjoja.

    VastaaPoista
  8. Minä en ole lukenut vielä yhtään kirjaa e-kirjana ja äänikirjoja olen kuunnellut vain pari. Olen silti suunnitellut lukulaitteen (ehkä juuri Kindlen hyvien blogisuositusten vuoksi) hankkimista, varmaankin viimeistään joululahjaksi itselleni.

    Vaikka omistamani kirjat ovat minulle tärkeitä ja olen panostanut myös laadukkaisiin kirjahyllyihin, olen ahkera kirjojen kierrättäjä. Vien paljon kirjoja divariin ja "priorisoin" kirjahyllyni sisältöä jatkuvasti. Oikeasti tärkeät kirjat saavat pysyväispaikan kirjahyllyssäni, mutta divariin vietäviä kirjoja valikoin aika raskaallakin kädellä, vien myös "oikeasti hyviä kirjoja" kierrätykseen mikäli ne eivät hyllyyn mahdu. En halua, että minun kotini pursuaa sekaisia kirjakasoja joka paikassa, haluan että kirjani mahtuvat siististi hyllyihin, ja hyllyjä on melko vähän.

    Joten olen arvioinut, että esimerkiksi useimmat ns. viihdekirjat voisin hyvin lukea sähköisessä muodossa. Vaikkapa Jude Deverauxilla on kymmenien kirjojen tuotanto. Sähkökirjoina näitä kirjoja voisi ostaa silloin kun itse haluaa. Jos vaikka sairastuu ja pitää maata sängyssä päiväkausia, niin ei pääse kirjastoon mutta sähkökirjat olisivat hankittavissa koska vain. Tällaiset kirjat eivät ole niin arvokkaita, että haluaisin hankkia ne kaikki omaan hyllyyni, mutta lukulaitteessa ne pysyisivät silti tallessa ja niitä voisi myöhemmin lukea uudelleen.

    Äänikirjoja kuuntelisin mieluusti lisää, mutta vielä en ole ratkaissut milloin ja missä. Työmatkat olisivat hyvää aikaa äänikirjoille, mutta koska kuljen pyörällä, en viitsi häiritä keskittymistä kuulokkeilla ja äänikirjalla, pitää vahtia liikennettä... Ehkäpä jos talvella siirryn ainakin osittaiseen työmatkakävelyyn, voisin silloin ruveta kuuntelemaan äänikirjoja.

    Sarjakuvista olen samaa mieltä kuin Booksy, niitä tuskin tulen sähkökirjana hankkimaan. Monet sarjakuvat eivät edes sopisi pieneltä näytöltä luettavaksi, jos ne painetussa muodossa saa A4-kokoisina.

    VastaaPoista
  9. Minäkin nautin kirjani mieluiten perinteisinä paperiversioina. Äänikirjoja en osaa kuunnella: keskittymiseni katkeaa äänikirjoja kuunnellessa helposti, kun taas lukiessani uppoan tekstiin niin etten kuule tai näe mitään muuta. Haluan lukukokemukseltani juuri tuota uppoamisen tunnetta.

    Olen lukenut joitakin kirjoja tietokoneelta, mutta luen mieluummin perinteistä kirjaa. Lukulaitteita vastaan minulla ei periaatteessa ole mitään, mutta en ole vielä kokenut mitään tarvetta hankkia sellaista itselleni. Minulla tähän ei vaikuta se, että haluaisin omistaa kirjat esineinä: en osta kirjoja muutenkaan kauhean paljon, vaan lainaan paljon kirjastosta ja tutuilta.

    Mieheni sen sijaan on alkanut lukea enemmän vasta löydettyään äänikirjat. Hän kuuntelee niitä mielellään lenkillä ja työmatkoilla. Hänen äänikirjainnostuksensa myötä tuttavapiirissä on puhuttu aika paljonkin aiheesta äänikirjat vs. perinteiset kirjat. Yllättävän monet ovat sitä mieltä, ettei äänikirjan kuunteleminen ole "oikeaa lukemista", sellaisetkin jotka eivät itse edes lue kovinkaan paljon. Perusteluna on yleensä se, että lukijan tulkinta tekee kirjasta eri teoksen. Mieheni taas on sitä mieltä, ettei äänikirja tulkinnallisena kokemuksena eroa juurikaan perinteisestä lukemisesta, koska äänikirjankin kohdalla kuutelijan oma tulkinta on voimakkaampi kuin äänikirjan ääneenlukijan tulkinta. (Hänkään ei tosin pidä sellaisista lukijoista jotka näyttelevät liikaa - tekevät esimerkiksi liikaa erilaisia ääniä henkilöhahmoille. Lukemisen pitää hänen mielestään olla aika neutraalia.)

    Kun puhun mieheni kanssa kirjasta, jonka hän on kuunnellut ja itse olen lukenut, niin aika samanlaisia tulkintamme ja kokemuksemme tuntuvat olevan. Ei tule yhtään sellainen olo, että toinen olisi tutustunut ihan eri teokseen. Minustakin on viime aikoina tullut innokas äänikirjojen puolestapuhuja, koska minua harmittaa, kun mieheni lukukokemuksia vähätellään. Toisille äänikirjat sopivat paremmin kuin paperikirjat ja lukeminen on minusta aina arvokasta - tapahtui se sitten missä muodossa hyvänsä. Miksi siis mollata hyvää harrastusta?

    VastaaPoista
  10. Amma, se päivä ei valkene, että minä lukisin kirjaa ANTIkirjana. Kirjan muoto, sen paperi, historian juoksuissa mullistunut, mutta paperina pysynyt, sivujen kääntely, taikka kuinka tuuli kääntää kirjan sivuja...ei ikinä en häntä vaihda mihinkään jonkun muun lukemaan, sillä jo lukijan ääni ärysttäisi minua, joka vaalin hiljaisuuden ja lukemisen autuutta.

    Myöskään mikään sähkölevy, joka muka olisi kirja, ei lähesty minua ja vuodettani, jossa luen.

    Yksi harrastukseni on vanhojen kirjojen kerääminen ja tämän jälkeen alankin yrittä ottaa niistä kaikkein rakkaimmistani kuvaa. Siis palvon kirjaa ja toivon kuolemaa, jos sokeudun.

    Minä jopa nuuhkin kirjoja. Se on jäännettä toimitusvuosilta, kun tuore painomusteen tuoksu oli suosikkituoksuni.

    Olen 4-ever Peyton Placen Allison, joka kävelee kotitietä iso pino kirjoja sylissään vaaleat hiuksensa tuulessa liehuen ja silmissään lupaus uskomattomista lukuhetkistä, jotka ovat yhtä ikuisia kuin rakkaus!

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikille tähän mennessä kommentoineille, ihan mahtavia kommentteja!!

    Arvelinkin, että tämä aihe herättää ajatuksia ja tunteita, mutta yllätyin (positiivisesti) kuinka polttavasta aiheesta on kysymys. Kuten alustuksessa kävi ilmi, olen nykyään kirjallisuuden suhteen melko kaikkiruokainen, vaikka perinteisestä tyylistä eniten pidänkin.

    Minulle ei ole tullut mieleen, etteikö äänikirjan kuunteleminen olisi lukemista, ymmärrän kyllä senkin näkökannan. Toisaalta aloin miettiä, että eikö lukukokemus aina ole tulkinta, olipa kyse äänikirjasta tai tavallisesta? Tai suomennettu kirjallisuus, suomentajahan on aina siinä "välissä"? Olen huomannut minäkin, että ns. viihdekirjallisuus toimii äänikirjoissa paremmin, erityisesti dekkarit.

    En ole myöskään aiemmin tullut ajatelleeksi, että kirja tosiaan kestää kolhuja äänikirjaa paremmin, tai että kirjan kierrätettävyysominaisuudet ovat sähköisessä kirjassa huonommat. Minäkin oudoksuin (ja hämmästelen yhä) sähköisten kirjojen hintoja.

    Tässä pikaisia hajanaisia mietelmiä kommenttienne pohjalta. Jatketaan keskustelua, ystävät! (Ja pliis, kai nyt joku haluaa vannoa nykyajan nimeen??:)

    VastaaPoista
  12. Amma, anteeksi nyt, mutta pidän tässä asiassa kiinni menneen maailman tuulista.

    Olen aivan varma, että jos olisit LUKENUT, et KUUNNELLUT sen...mikä kirja se nyt olikaan, olisit saanut siitä paremman vibrat;-) Siis jonkun ääni on välissä on kuin kahden rakastavaisen välissä olisi sängyssä joku kolmas. Suometajat ovat niin fiksuja, että he ymmärtävät pysyä varjoissa, sulautua tekstiin. Opin Even kautta suomentamisesta paljon ja sitten katsoin sen dokumentin Grassista ja hänen kääntäjistään.

    Kuolen ennen kuin kuulen jonkun Laura Malmivirran äänen lukemassa minulle Ian McEwania!

    Kuulen, miten naurat...;-)

    VastaaPoista
  13. Tunnet minut jo aika hyvin, sillä nauran makeasti :)

    Myönnän, että joihinkin kirjoihin kuuntelu ei sovi ja Senor Peregrino oli sellainen. Joskus harkitsin Sinuhe Egyptiläistä äänikirjana (toivottavasti istuit, sillä en halua, että järkytyksissäsi telot itsesi), mutta nyt kun luen sitä, olen iloinen, että luen enkä kuuntele. Kuitenkin haluan uskoa, että pätevä lukija osaa eläytyä kirjan tunnelmaan yhtä hyvin kuin kääntäjä - ja ehkä jopa tuoda siihen oman lisänsä. Ja toisaalta, erityisen hyvin äänikirjaksi sopii kirja, jonka parissa haluaa viihtyä ja josta ei niinkään etsi elämää suurempaa lukuelämystä. Eri asia sitten on, haluaako sellaisiin kirjoihin käyttää aikaansa ;)

    VastaaPoista
  14. Minä suosin kirjoja. Nautin tarinoita niin kovissa kuin pehmeissäkin muodoissa, hyllyyni säilön mieluiten silti niitä koviksia. Luen myös sähkökirjoja, mutta lähinnä käytän Kindleä työvälineenä, säästyy paperikasojen printtaamiselta ja kantamiselta mukavasti. Kuuntelen äänikirjoja, lähinnä tehdessäni jotain ulkotöitä Lapissa, jolloin puiden kantaminen liiteriin sujuu joutuisammin.

    Olen tarinaholisti ja suosin kirjallisuutta monissa muodoissa. Eniten luen ihan perinteisiä kirjoja, mutta en sylje uusia "lukumuotoja" kasvoille.
    Minusta on hienoa, että kirja elää monissa eri muodoissa, tulee lähelle kuluttajaa, käyttäjää ja kosiskelee niin perinteistä pirkkoa kuin teknologia teroa.

    Perinteisen kirjan, varsinkin kovakantisen antaa myös ilolla eteenpäin lahjaksi. Tiedostoja tai mp3-ääntä ei kehtaa joululahjaksi pakettiin kääräistä. :)

    VastaaPoista
  15. Tämä on aihepiiri, jota olen mietiskellyt aika tavalla niin huvikseni kuin mahdollisen urakehitykseni (joku voi nyt nauraa, olen parantumaton haahuilijahumanisti ;)) kannalta.

    Heti alkuun sanon edustavani kyllä vanhaa koulukuntaa siinä, että paperisen kirjan käyttöliittymä on ylivoimaisesti paras. Painettu kirja tuntuu nimenomaan kirjalta, tuoksuu kirjalta, kahisee, rapisee, näyttää uutuutensa tai vanhuutensa heti ensitutustumisella. Painettu (valmis ;)) kirja ei ole riippuvainen sähköstä, akuista, pattereista tai virtapiireistä. Sitä voi lukea missä vain, kun sähköisen kirjan kohdalla niin on vain periaatteessa.

    Mutta elektronisillakin julkaisuilla on paikkansa. Paljon puhuttu tieto(sana)kirja ainakin on sellainen, jota on kätevintä käyttää sähköisenä. Tiedonhakujen tekeminen ei varmaan kohta edes suju muuten! Tietokirjoja, artikkeleita ym. luenkin paljon sähköisessä muodossa. Kaunokirjojen suhteen tilanne on kohdallani toinen. En ole lukenut yhtään kaunokirjaa sähköisenä, mutta voisin kyllä lukea. Siihen lukulaite olisi varmasti paras, koska tietokoneelta ei jaksa ja (äly)puhelimen näyttö on liian pieni. Tärkein syy tämän lajin lukemattomuuteeni on kuitenkin oma into ja motivaatio. Siihen kaipaan vähän vahvistusta. :)

    Äänikirjoja olen alkanut kuunnella vasta nyt. Kuuntelen niitä englanniksi aamukävelyjeni aikana. En ole mitenkään erityisen ihastunut äänikirjoihin, mutta jotain rauhoittavaa on kävellä happirikkaassa ilmassa ja kuunnella samalla unelmaisella englantilaisella aksentilla luettuja kirjoja.

    Kuten Hanna kirjoitti, on tarina tärkein, vaikka nk. vanhan koulukunnan nainen olenkin. :)

    VastaaPoista
  16. Kirja kirjana <3 (Kovat kannet tai pokkari, kumpikin käy!)

    Toisinaan tykkään äänikirjoistakin, mutta yleensä ne ovat vain sellaista kivaa lisää pari kertaa vuodessa. Ehkä, jos asuisin Suomessa niin lainaisin enemmän äänikirjoja kirjastosta, en tiedä.

    Sähköiset kirjat eivät innosta, mutta niitäkin voin kuvitella lukevani kuriositeettina silloin tällöin. Juuri nyt tässä elämäntilanteessa en vain koe tarvitsevani niitä mihinkään. Kirja mahtuu aina laukkuun, minne menenkin.

    VastaaPoista
  17. Kiitos kaikista kommenteista ja niitä saa lähettää edelleen! Kommentteja lukiessani minulle on vahvistunut käsitys, että perinteinen kirja tuskin heti tippuu valtaistuimeltaan, mutta eri kirjamuodoille on paikkansa: itse luen e-kirjaa tylsissä jonotustilanteissa, äänikirjaa taas automatkoilla tai lenkillä... onneksi on vaihtoehtoja!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti