perjantai 19. elokuuta 2011

Juhani Ahon museo ja Papin tytär

Tänä vuonna vietetään Juhani Ahon 150-juhlavuotta. Minäkin osallistuin juhlahumuun siten, että pistäydyin viimein Iisalmessa Juhani Ahon museossa, ns. entisessä pikkupappilassa, missä Aho, silloin Brofeldt vietti lapsuutensa.

Juhani Ahon lapsuudenkoti hellepäivän hohteessa.


Ahon lapsuudenmaisemiin kuuluu muuten myös maineikas Koljonvirta, jonka taistelussa Runebergin Sven Dufva taisteli yksin venäläisiä vastaan. Näissä kesäisissä ja supisuomalaisissa maisemissa oli mukava kuljeskella ja erityisen kiinnostavaa se oli siksi, että samaan aikaan luin e-kirjana Ahon Papin tytärtä. Väkisinkin mietti, kuinka paljon kirjailijan mielikuvissa ovat kirjoittaessa välkkyneet omat lapsuuden tantereet.

Papin tytär kertoo nimihenkilö Ellin lapsuudesta ja nuoruudesta, joiden aikana villikkotytöstä hiljalleen sukeutuu varovainen nuori neito ja papin morsian. Tai oikeastaan sellaiseksi hänet nujerretaan. Pienenä Elli haaveilee vapaudesta, avarasta maailmasta ja seikkailuista, mutta vuosien saatossa hän huomaa, ettei tytöille moisia asioita ole olemassakaan. Hänen isänsä ei voi ollenkaan ymmärtää tyttärensä omaa tahtoa ja äiti tuntee huonoa omatuntoa tyttärensä lannistamisesta, mutta ei näe mitään muutakaan vaihtoehtoa, sillä: "Maailmassa ihminen on muurahainen ja nainen sen työjuhta."

Pakoa todellisuudesta tarjoavat Ellin lukemat romaanit. Erityisesti mainitaan Runebergin Hanna, jonka itse luin viime talvena. Hannahan saa eräänä romanttisena juhannusyönä omakseen pappilaan vierailulle tulleen ylioppilaan ja hetken aikaa Ellikin uskoo, että elämä on kuitenkin sellaista kuin kirjoissa kuvataan. Aho oli kuitenkin realisti, eikä päähenkilölleen yhtä armollinen kuin Runeberg aikoinaan, joten romantiikan sijaan Elliä odottaa järkiavioliitto.


Aho on varmasti nostanut omana aikanaan tärkeän asian esille. Aina uudelleen minua jaksaa hämmentää, kuinka hyvin Aho on osannut kuvata naisten ajatuksia, se kun tuntuu olevan liki mahdotonta monelle nykymieskirjailijallekin ja ajat ovat kuitenkin tyystin erilaiset. Ahoa on aina yhtä miellyttävä lukea, mutta en aivan jaksanut eläytyä kirjan tunnelmaan. Alleviivaavuus on varmaan puoltanut paikkaansa 1880-luvulla, mutta nyt se teki tarinasta turhan puhkiselitetyn.

Papin rouva on Papin tyttären jatko-osa ja aion tarttua siihenkin jossakin vaiheessa. Mutta kertokaa te, millaisia ajatuksia Papin tytär teissä on herättänyt? Entä miten te olette osallistuneet tai aiotte osallistua Juhani Ahon juhlavuoteen?

JK. E-kirjoista puheen ollen, KBF-keskustelut palaavat pian kesätauolta ja ensimmäinen aihe liikkuu juuri tässä aihealueessa... alkakaahan siis teroitella näppäinsormianne ;)

8 kommenttia:

  1. Ihastuttava kuva Ahon maisemista ja kiinnostava kirjoitus muutenkin! Minäkin aion liikkua Ahon maisemissa ainakin mielikuvituksessani tänä syksynä, lukea itse Ahoa sekä hänestä kertovan elämäkerran.

    Luin Papin tyttären joitakin vuosia sitten, enkä osaa enää oikein analysoida lukukokemustani.Muistan vain sen, että luin kirjaa todella intensiivisesti, se vei heti mukanaan. Se ei myöskään tuntunut vanhahtavalta, vaikkei juoni varmaan tässä päivässä toimisikaan, vaan tarkkanäköiseltä ja ajattomalta. Luin heti pesään Parin rouvan ja olin samaa mieltä. Molemmat kirjat siis tekivät suuren vaikutuksen!

    VastaaPoista
  2. Minä olen lukenut Aholta vain Rautatien mutta tykkäsin siitä ja lisää Ahoa on luvassa kohta. Jotenkin kiinnostava kirjailija joten mielelläni vierailisin tuollakin:)

    VastaaPoista
  3. Oli kiva lukea Juhani Ahosta ja ihananat maisemat hänen lapsuudenkodissaan! Asun suhteellisen lähellä Tuusulan rantatietä ja Erkkolassa on Juhani Ahon näyttely, jossa täytyisi käydä. Luin kesällä Ahon Yksin, josta vähän kirjoitinkin blogiini. Papin tytär ja rouva kiinnostavat molemmat lukea.

    VastaaPoista
  4. Kiva, että Aho kiinnostaa muitakin ja sitä on lukulistoilla!

    Ahon tyyli yleensä ottaen on hyvin moderni ja siksi hänen teoksensa ovatkin kestäneet aikaansa. Mutta jotenkin tässä oli ehkä hieman liian saarnaava sävy 2000-luvulle, Ahon omana aikana lienee ollut paikallaan:)

    VastaaPoista
  5. Ihana hohde kuvassa! Aho on kovin kiinnostava persoona, joten jossain vaiheessa kyllä pitäisi häneen ennättää syventyä paremmin. Mielestäni Laatusana tai WSOY on julkaissut juhlavuoden kunniaksi Ahon elämästä kertovan kokoomateoksen, joka saattaisi olla kovasti mielenkiintoinen... Sen ainakin haluaisin lukea ja ehkä vähän muutakin.

    VastaaPoista
  6. Tuossa vieressäni on kirja Kolme kotimaista klassikkoa, joista Juhani Aho on yksi. Eilen illalla luin kirjan loppuosan, Teuvo Pakkalan lapsiaiheiset kymmenen novellia. Tänään on vuorossa valikoima Ahon lastuja. Kolmas klassikoista on Joel Lehtonen ja Kuolleet omenapuut, jonka jätän viimeiseksi.

    VastaaPoista
  7. Ahoa onkin onneksi saatavissa muodossa jos toisessa ja useissa kokoomateoksissakin, hyvä!

    VastaaPoista
  8. Amma, tämä livahti minulta ohi aiemmin, mutta halusin vain tulla sanomaan, että suurena Aho-fanina Papin rouva on minusta ollut selvästi paras ja paljon parempi kuin Papin tytär, vaikka ei sekään huono ollut. :)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...