Kaisa Viitala: Klaanin tulevaisuus

Voi jukupätkä!

Jos joillakin kirjoilla on viihdyttävyystakuu, niin Kaisa Viitalan Nummien kutsu -sarjalla. Ja viihdyttävyydellä tarkoitan jotakin muuta kuin vitsihuumoria, vaikka jotkut kohdat saavat kyllä lukijan hirnahtelemaankin. Epookki, ihmissuhdekiemurat, todelliset historialliset tapahtumat ja pieni jännityskin punoutuvat toisiinsa tavalla, joka saa sivun kääntymään toisensa perään.

Viitala kirjoittaa rennosti, silti elegantilla tavalla. Viihdettä hyvällä maulla, luonnehtisin.

Klaanin tulevaisuus -romaanin takakannessa kirjan sisältö tiivistetään seuraavasti: "Rakkautta ja salaisuuksia 1700-luvun Skotlannissa!" Ja molempia tosiaan riittää - kuinka paljon vanhan linnan muurit voivatkaan kätkeä salaisuuksia ja rakkudentunnustuksia sisällensä?

Ja tässä kirjassa linnoja on peräti kaksi, sillä Agnes ja Fingal lähtevät vierailulle Kinmuiriin, jonne kapinalliset klaaninpäälliköt kokoontuvat sopiakseen, kuinka lähestyvien hallitusten joukkojen kanssa olisi viisasta toimia. Agnesin ja Fingalin vierailu saa skandaalimaisen alun, ja Agnes liikuntarajoitteisena, ja ainakin toistaiseksi myös lapsettomana, saa osakseen epämiellyttävää huomiota. Toki Agnes selviää kerkeiden kielenkantojensa ja sisäisen voimakkuutensa ansiosta kiperistäkin paikoista, mutta matkasta tulee väistämättä raskas jo majapaikan hankalan saavutettavuuden vuoksi.

Myös kotona tapahtuu. Fingalin sisko Ailsa saa nimittäin lapsen. Vauvalle hankittu imettäjä tekee Agnesin levottomaksi, tämä kun on ennen klaaninpäällikönsä naimisiinmenoa vikitellyt varsin avoimesti Fingalia. Mutta jotakin muutakin epäilyttävää naisessa on, vai kuvitteleeko Agnes vain? Mikä voisi uhata pikku-Jamesia?

Ollakseen syrjäinen linna, Gilleshielissä ramppaa vieraita yhtenään. Ja tällä kertaa vieraat ovat sellaisia, että Agnes ja Fingal olisivat totisesti tulleet toimeen ilman heitä. Onneksi linnassa riittää huoneita, torneja ja siipiä pitämään epätoivotut vieraat erossa toisistaan, mutta kun toisaalta vuosisataiset muurit kätkevät sisäänsä kaikenlaisia salakäytäviä, kuka voi tuntea varmasti olevansa turvassa?

Viitala on selvästi erinomainen ihmistuntija, niin hyvin hän kuvaa henkilöitä ja heidän keskinäisiä henkilökemioitaan. Henkilöt, aina Agnesista lähtien, eivät ole kiiltokuvia, vaan inhimillisiä kaikessa epätäydellisyydessään ja ristiriitaisuudessaan - melkein voisi ajatella heidän olevan todella lihaa ja verta.

Ollakseen viihdyttävä romaani, tarina sisältää myös synkkiä aiheita. Ehkä kipeimpänä lapsettomuus. Agnes on tottunut kuulemaan loukkaavia puheita liikuntarajoitteisuutensa vuoksi, mutta kun vielä yhdeksän kuukautta häiden jälkeenkään Agnes ei ole raskaana, alkavat pilkkapuheet mahoudesta. Toisaalta helppoa ei ole myöskään nuorella äidillä, Ailsalla, jolla on vain vähän kokemusta siitä, millaista on olla äiti lapselle. Agnesin uskollinen palvelija Millie taas pohtii, onko äitiys ollenkaan hänen juttunsa. Mahtuupa tarinaan myös Agnesin ja Fingalin omat äidit, jotka tuntevat huolta aikuisista lapsistaan, ihan niin kuin äidellä tapana on. Näin ollen hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa olevat lukijat löytänevät kirjasta omat samaistumisen kohteensa.

Minun on tunnustettava, että pariin otteeseen lukemisen aikana ajattelin, etten halua lukea eteenpäin. Minulla oli ennakkoaavistus tulevista tapahtumista (välillä osui oikeaan, välillä ei) ja mieluiten olisin hypännyt inhottavien vaiheiden yli (oletettavasti) onnelliseen loppuun. Mutta olisi pitänyt muistaa, ettei Viitala jätä lukijoitaan oman onnensa nojaan: vaikka kirjassa on joitakin aika ravisuttaviakin kohtauksia, ei kurjuuteen jäädä kieriskelemään. Viimeistään topakka Millie laukaisee tilanteen osuvilla kommenteillaan!

Eipä siis ihme, että Nummien kutsu on löytänyt hyvin lukijansa, ja se on esimerkiksi voittanut Storytel-äänikirjapalkinnon kaksi kertaa peräkkäin. Minun kirjasomekuplassani näitä kirjoja lukevat "kaikki", mutta viime viikkoina olen hämmästyksekseni jutellut muutaman ihmisen kanssa kuplani ulkopuolelta, jotka eivät vielä ole sarjaa löytäneet. Siispä, kuten annoin painavan lukusuosituksen heille, saman annan nyt tämän lukijoille: nummille kannattaa lähteä Viitalan matkassa.

Kaisa Viitala: Klaanin tulevaisuus
Karisto 2026
464s.