Kari Hotakainen: Kirjamessut eli haastattelu joka meni päin helvettiä

 

Näin lokakuussa eletään kirjamessujen kulta-aikaa.

Itselläni syksyn ohjelmaan mahtuvat kahdet kirjamessut haastattelijan roolissa.

Onkin siis selvää, että uteliaisuuttani kiihoitti Kari Hotakaisen näytelmäkäsikirjoitus Kirjamessut eli haastattelu joka meni päin helvettiä. Vähän kyllä mietitytti, uskaltaako siihen tässä vaiheessa vuotta tarttuakaan. Kirja kuitenkin halusi välttämättä lähteä mukaani Turun kirjamessujen myyntipöydästä ja hotkaisin Hotakaisen jo samana iltana. Ajoitus oli erinomainen, velloinhan hektisen messupäivän jälkeen aistit sopivasti ylivirittyneenä, toisaalta raukean tyytyväisenä omassa kirjallisuuskuplassani. Eläytyminen oli helppoa.

Näytelmä sai ensi-iltansa Suomen Komediateatterissa joitakin viikkoja sitten. Esityksen on ohjannut Anna Dahlman, ja siinä esiintyvät Ria Kataja ja Pekka Strang. Helppo uskoa, että esitys saa naurun kyynelet virtaamaan silmäkulmista. Omissa mielikuvissani muuten hahmot ottivat Robin Svartströmin ja Sanna-Kaisa Palon hahmot - mistähän alitajunnan syövereistä sekin kumpusi. Epäilemättä kelpo komiikkaa olisi luvassa silloinkin.

Pintapuolisesti kysymyksessä tosiaan on komedia. Mikael Taustajoki, menestyskirjailija, istahtaa kirjamessujen lavalle ja odottaa tulevasta haastattelusta sellaista egoa hivelevää menestystä kuten hänen tapauksessaan kirjamessuesiintymisistä on tapana tulla. Asiat kääntyvät kuitenkin hulluun suuntaan, kun haastattelijaksi astuu joku aivan muu kuin hänen odottamansa henkilö. 

Enempää en tohdi juonesta paljastaakaan.

Mutta luonnollisestikin kirjailijan ja tämän haastattelijan omituinen jännite on vain pintaa. Tarinan sisällä Hotakainen ottaa kantaa nykyiseen kirjabisnekseen. Messujen markkinahumu on viety äärimmilleen, mutta sen verran, että kaikki voisi oikeasti melkein tapahtua. Taustalla paistaa syvä huoli: hukkuuko kirjallisuus auringonlaskun alana arvoineen päivineen ympärillä kohkaavan bisneksen alle? Kysymys on äärimmäisen ajankohtainen; puhutaanhan kirjailijoiden tulonmuodostuksesta, äänikirjoista, lukemisen vähenemisestä, tekoälystä, hallituksen kulttuurivastaisuudesta ja monesta muusta elävän kotimaisen kirjallisuuden ja kulttuurin olemassaoloa uhkaavasta tekijästä julkisuudessa liki päivittäin. 

Hotakainen kohautti taannoin julkaisemalla Helmi-romaanin Keskon Pirkka-brändin alla. Viemällä kirjansa K-kauppohin kirjailija sohaisi jonkinlaista, jos ei ampiais-, niin ehkä muurahaispesää. Kun totuttu kirjailijoiden ansaintalogiikka on suuressa murroksessa, Helmin jakelukanavan kohauttavuus syntyi lähinnä siitä, että nyt sohijana toimi kirjailija itse, ei hänen työstään hyötyvät markkinat. Kirjamessu-kirjallaan hän jatkaa samaa linjaa, joskin sovinnaisemmin keinoin. (Samalla tavalla kenttää ravistelee vastikään julkaistu Niko Hallikaisen Prima materia; kirjaa ei voi ostaa mistään, mutta sen voi ladata ilmaiseksi hänen verkkosivuiltaan.)

Luen näytelmätekstejä harvakseltaan, ja varmaan joka kerta lukiessani ihmettelen, että miksi ihmeessä. Tähänkin tekstiin oli helppo samaistua, nyanssit näkyivät silmien edessä ja draaman kaari kehkeytyi mieleen eheänä. Niin eheänä, etten oikeastaan tunne tarvetta lähteä Komediateatterille varsinaista esitystä katsomaan. Siinä mielessä huono mainos, mutta hyvä kirja.

 

Kari Hotakainen: Kirjamessut eli haastattelu joka meni päin helvettiä
Siltala 2025
90s.