Olivia Laing: Ruumiin rajat - Kirja vapaudesta

Kaikenlaisia tyhmyyksiä sitä ihminen ajatuksiinsa päästää. Kuten esimerkiksi pohdinnan: miksi ihmeessä en useammin kuuntele esseeteoksia äänikirjoina, tämähän toimii erinomaisesti!

Siltä tuntui vielä aivan Olivia Laingin Ruumiin rajat - Kirja vapaudesta alussa. Myöhemmin muistin taas hyvin, miksi tällaisen teoksen kuunteleminen on typerä idea. Ensiksikin siksi, että kauttaaltaan hienoa pohdintaa, kaunista kieltä ja kiinnostavia anekdootteja sisältävä teos ei saa ollenkaan niin paneutunutta ja asiantuntevaa blogiarviota osakseen kuin jos olisin lukenut sen fyysisenä kirjana. Ja toisaalta siksi, että - kaikesta kiinnostavuudesta huolimatta - kyllähän Ruumiin rajoja kuunnellessa sai pinnistää keskittymiskykynsä ääriasentoon ja silti epäonnistua paikoin surkeasti.

Paitsi lukuisten suositusten ansiosta, innostuin teoksesta myös kesällä Hesarissa ilmestyneen Laingin haastattelun vuoksi. Haastattelusta ei sen enempää, koska lopulta itse kirja käsittelee hieman toisia teemoja kuin kirja - tai ainakin eri näkökulmasta. Kirjassaan Laing keskittyy nimensä mukaisesti ruumiin eksistentiaaliseen olemukseen. 

Voisi ajatella, että ruumis on meidän jokaisen oma, mutta sehän ei ole totta.

Meille kyllä uskotellaan, että voimme kontrolloida ruumistamme mielin määrin: kiristää, tuunata, puunata, trimmata, kirittää ja kurittaa. Ja helliä, saattaa joku joskus hennosti muistuttaa, mutta jää oppositioon. Ja sitten, ei siihen tarvita kuin pahempi tulehdus, kasvain, onnettomuus, hoitovirhe, tai jotakin muuta odottamatonta, ja kontrollin illuusio häviää savuna ilmaan.

Kirjan alussa Laing keskittyy nimenomaan eksistentiaalisiin kysymyksiin, muun muassa Susan Sontagin syöpätaistelun kautta, mutta keskittyy sitten enemmän yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen. Sillä yhteiskunta, jos mikä, on rajoittanut (niin kauan kuin yhteiskuntia on ollut olemassa) ruumiin vapautta. Ihonväri, ulkonäkö, seksuaalinen identiteetti - viesti on aina sama: yhteiskunnassa olet ruumiisi vanki. Laing käsittelee 60- ja 70-lukujen seksuaalista vapautumista ja mustien kansalaisoikeusliikettä ja löytää niistä paljon yhteistä rajapintaa, myöskin tuskaa ja turhautumista. Nämä osuudet ovat erityisen kiinnostavia kun miettii, millaista kulttuurisotaa Yhdysvalloissa käydään 2020-luvulla: mitä miettisivät Martin Luther King, Nina Simone ja Malcom X maailmanmenosta?

Laajempien kokonaisuuksien lisäksi kirjassa on myös henkilökohtainen pohjavire. Kirjailija uittaa lukijan sisälle aiheeseen oman nuoruutensa, aktivismin ja vaihtoehtolääketieteen koulutuksensa kautta. Myös Laingin tuntema oma sukupuolihämmennys ja -identiteetti tulevat mainituksi, joskin enemmän sivuviitteenä kuin jalustalle nostettuna.

Laing yhdistelee tekstissään esseetä, omaelämäkerrallisuutta ja novellia. Taustatyö ja intertekstuaalisten viittausten määrä historian eri tapahtumiin, henkilöihin ja kulttuurituotteisiin on mittava. Teos kestää varmasti vaivatta useita lukukertoja. 

Hyvä merkki tietokirjassa on, jos sitä lukiessa (kuunnellessa) oppii jotakin ihan uutta, vaikkapa uuden sanan. Minä opin muun muassa orgoniakkumulaattori-termin. Ei ole sattumaa, että kirjailija sukeltaa ruumiin rajojen sisäpuolelle nimenomaan mielen kautta. Psykiatri Wilhelm Reich on kiintoisa kuriositeetti mielenterveyden historiakirjoituksen sivuilla; tiedemies, joka lipsahti jossakin vaiheessa rajatieteiden ja puoskaroinnin rajan toiselle puolelle. Hyvä esimerkki siitä, kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään ruumiinsa ja mielensä vuoksi. Googlaamalla aiheesta löytää runsaasti lisää tietoa ja saa myös huomata, että Reichin orgonomia herättää vastakaikua tänäkin päivänä.

Maailma muuttuu, ihminen ei juurikaan. 

Olivia Laing: Ruumiin rajat - Kirja vapaudesta (Everybody. A Book about Freedom 2021)
Teos 2025
Suomentaja Sirje Niitepöld
Äänikirjan kesto 10h 60min
Lukija Ella Pyhältö