Satu Tähtinen: Seikkailijalordin paluu ja muita yllätyksiä

Elämme aika ankeita aikoja.

Uutisia vilkaistessa tulee harvoin hyvälle mielelle. Viime viikot ovat olleet lumien sulettua vaihtelevasti harmaita tai pilkkopimeitä. Monen muun ikätoverini tavoin elän elämää, jossa koen itseni tarpeelliseksi joka päivä. Po. - useimmiten ihmiset ovat minulta jotakin vailla. Tämä pätee niin yksityis- kuin työelämässä. Itse asiassa työnkuvani onkin palvella ihan konkreettisesti - onhan yksikköni nimi Viestintäpalvelut.

Korostan: maailmantuskaa lukuun ottamatta minulla ei ole syytä valittaa. Elämän keskellä eletään täyttä elämää, ja joskus myöhemmin tätäkin aikaa vielä haikeasti muistellaan. Mutta kaikki tämä pohjustuksena sille, että joskus on hirvittävän kiva vain ottaa vastaan ja viihtyä ilman velvoitteita. Sellaista sattuu nykyään suhteellisen harvoin, ainakin minulle.

Sellaista kuitenkin sattuu, kun lukee niin erinomaisen viihdyttävää kirjaa kuin Satu Tähtisen Seikkailijalordin paluu ja muita yllätyksiä. Kirja on jatkoa Moraalisten naisten kirjakerho -sarjalle. Ykkösosa, Lordi D. ja seurapiirisalaisuuksia ilmestyi alkuvuonna. Vaikka uusin kirja jatkaa siitä, mihin edellinen jäi, voi yhtä hyvin aloittaa Moraalisten naisten kirjakerhoon tutustumisen tästäkin osasta. Tarinan kannalta järjestyksellä ei sinänsä ole väliä, sillä päähenkilö on vaihtunut.

Adalmina Lockhart on vierailulla vastikään avioituneen ystävättärensä Josephinan luona heidän maalaiskartanossaan, kun sinne yllättäen saapuu mies menneisyydestä. Adalminan nuoruudenrakkaus, Sir Henry Spencer on aikoinaan häipynyt maasta ja hylännyt Adalminan sen kummemmin selityksiä jättämättä. Vuosikausia maailmaa kierrettyään hän on nyt palannut Englantiin ja sitä myöten myös Adalminan elämään. Välejä selvitellään kartanossa no hard feelings -hengessä, vaikka päivänselvää on, että tunteita on: vaikeita, vaivaannuttavia ja rauhattomuutta herättäviä. Adalminan rauhattomuutta ei yhtään lievennä se, että hän sattuu löytämään kartanon kirjastosta nuoren neidon silmille kerrassaan sopimatonta luettavaa yön pimeiksi tunneiksi.

Kirjan takakannessa puhutaan historiallisesta viihdeherkusta, ja se todentotta on mainio kuvaus romaanille. Tarina nappaa mukaansa heti ensi sivulta alkaen ja vaikka lukijalle on herttaisen selvää, mitä jatkossa tulee tapahtumaan, sitä kaikkea odottaa malttamattomana. Niin malttamattomana, että sivu toisensa jälkeen kääntyy, illan viimeisen luvun jälkeen luetaan vielä yksi, ja yksi, yksi vielä...

Seikkailijalordi tarjoaa siis ennen kaikkea viihdyttäviä ja kiihdyttäviä (!) lukuhetkiä, mutta antaa myös ajattelemisen aihetta. Jokaiselle Jane Austeninsa lukeneelle on selvää, että 1800-luvulla nuoren naisen, varsinkin ylhäisen nuoren naisen, tärkein ja loppuelämän kannalta kohtalokkain tehtävä on mennä naimisiin ja tuottaa jälkeläisiä. Asia ei ole uusi, mutta Tähtinen kuvaa yhteiskunnallista ilmapiiriä niin 2020-lukulaisin silmin, että romantisoidut suuret rakkaustarinat asettuvat uudenlaiseen valoon.

Voisi aivan hyvin sanoa, että kirjailijan tapa kuvata aikakautta on anakronistinen. En ihan usko sitä, että kaikilla kirjan henkilöillä olisi asemassaan ollut niin radikaaleja ja suorastaan kapinallisia ajatuksia, puhumattakaan uskalluksesta elää niiden mukaisesti. Mutta kun mittatikuksi asetetaan nykypäivän käsitykset tasa- ja ihmisarvosta, alkavat salonkiseurustelut näyttäytyä uudenlaisessa valossa. Kun nuori naimaton nainen ei saa liikkua kadulla ilman saattajaa, kuinka se eroaa niistä maista, joissa nykypäivänä poljetaan naisten oikeuksia?

Olen kirjoittanut vuosien varrella tämän blogiin lukemattomia kertoja, mutta toistan taas: rakastan kirjallisuutta, joka viihdyttää, mutta salakavalasti saa myös ajattelemaan. Toisinaan se on jopa tehokkaampaa kuin kurttuotsainen ja vakava mielenmuokkausyritys. 

Epäilemättä luin tämän kirjan juuri oikeaan aikaan. Viihdyin, virkistyin, viisastuinkin.

Pidin kirjasta jopa enemmän kuin ykkösosasta. Kokemukseni mukaan se tietää yleensä hyvää sarjan jatkon kannalta. Jään innolla odottamaan.

Satu Tähtinen: Seikkailijalordin paluu ja muita yllätyksiä
Otava 2024
271s.