Johanna Venho: Martti Suosalon tähänastinen elämä


Jos pitää nimetä elossaolevista kotimaisista näyttelijöistä lemppareita, on Martti Suosalo varsin korkealla, ellei jopa ylimmäisenä listallani. Suosalo jäi minulle mieleen jo 90-luvun taitteessa, kun Pekka Parikan Talvisota-elokuvan pitkä sarjaversio tuli telkkarista. En oikein ymmärrä, miksi hädin tuskin kouluikäisenä sain sitä edes katsoa, sillä näin sotapainajaisia vuosikausia (toisaalta täältä asti juontaa juurensa ajatus sotahistorioitsijan ammatista, minkä ansiosta lähdin aikoinaan yliopistoon opiskelemaan historiaa), mutta katselinpa kuitenkin. Talvisodassa Martti Suosalo esitti Arvia Huhtalaa ja tämä roolihenkilö jäi niin vahvasti mieleen, että ensimmäinen ikioma kissani sai vuonna 2004 Arvi-nimen.

Suosalo muistetaan myös lukuisista suosikkirooleista menestyselokuvissa: Kivenpyörittäjän kylä, Rentun ruusu, Sibelius jne. ihan vain muutaman mainitakseni. Sittemmin olen nähnyt Suosalon useaan otteeseen teatterilavalla, esimerkiksi Kiviä taskussa- ja Voi luoja! -näytelmissä. Nämä kaikki, ja lukuisa muu produktio käydään läpi Johanna Venhon kirjoittamassa Martti Suosalon tähänastinen elämä -elämäkerrassa.

Pidän siitä, että elämäkerta on vahvasti työvetoinen. Suosalo kuvaa paljon ja kiehtovasti työskentelytapojaan ja -metodejaan. Jos olisin näyttelijä, edes harrastelijasellainen, lukisin tai kuuntelisin kirjaa taatusti jatkuvasti muistiinpanovihkon kanssa. Se, että Suosalon tarinaa kerrotaan vahvasti näyttelijyys edellä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hänen yksityisminänsä jätettäisiin kokonaan pimentoon. Taitaa vain olla niin, että monessa suhteessa taiteilijuus ja yksityisyys on tässä tapauksessa yksi ja sama asia.

Suosalo pääsi Teatterikorkeakouluun Jouko Turkan aikana. Turkka onkin läpi kirjan mukana kulkeva, ristiriitainen hahmo, ja tätä suhdetta Suosalo pohtii matkan varrella paljon. Hän on Turkalle paljosta velkaa, mutta toisaalta tuntuu hurjalta, millainen kummitus oppi-isästä on jäänyt mielen sopukoille elämään. 

Joka tapauksessa tämän vaiheen läpikäyminen oli elämäkerrassa tavattoman kiinnostavaa. Samalla Suosalo valottaa kontekstia oppilaitoksen ja teatterimaailman kehityksessä. Turkan fyysinen teatteri oli vastaisku 1970-luvun politisoituneelle teatterille. Siinä mielessä on ymmärrettävää, ettei Suosalo tunnu tuntevan oloaan täysin kotoisaksi nykypäivän jatkuvasti voimakkaammin kantaaottavassa taiteilijaympäristössä.

Vaikka Suosalo ei ole barrikadeille nouseva tyyppi, hän ei pelkää sanoa mielipiteitään tai kulkea omia polkujaan. Elämäkerrasta huokuu hiljainen itsevarmuus. Myös yrittäjyydestä hän puhuu paljon. Suosalon haave on olla maata kiertävä komeljanttari, ja sitä haavettaan hän toteuttaa monessa suhteessa jo nyt. Suosalon käytännönläheinen suhtautuminen sekä taiteeseen että sen tuomiseen katsojien ulottuville puhuttelikin itseäni kovasti. Arvostan myös sitä, että hän kiittää kauniisti uraansa vaikuttaneita henkilöitä, sellaisiakin, joita virallisissa juhlapuheissa harvemmin kiitellään. Tällainen on esimerkiksi Timo Koivusalo, jonka ohjauksia ei yleisesti pidetä arvossa, mutta jonka merkityksen paitsi omalle uralle myös taloudelleen Suosalo nostaa suoraan ja mutkattomasti esille.

Kohupaljastuksia elämäkerrasta saa etsiä suurennuslasin kanssa. Itse asiassa piirtynyt kuva on inhimillinen, humaani, taiteilijuudessa tinkimätön, mutta kuitenkin loppujen lopuksi aika tavallinen suomalaisen miehen kuva. Ehkä juuri siinä piileekin Suosalon suosio ja suuruus: hän kykenee olemaan tavallinen ja samaistuttava, ei pelkkä tähti.

Kuuntelin kirjan äänikirjana, jonka suurimmalta osalta luki Martti Suosalo itse. Suosittelen kuuntelukokemusta lämpimästi. Voisin nimittäin aloittaa kuuntelemisen uudestaan saman tien. Kirjassa sanansa pääsevät sanomaan myös lukuisat henkilöt Suosalon elämän ja uran varrelta. Nämä osuudet äänikirjassa lukee Johanna Kokko.

Johanna Venho: Martti Suosalon tähänastinen elämä
WSOY 2022
Äänikirjan kesto 18h 24min
Lukijat Martti Suosalo ja Johanna Kokko

Kommentit

  1. Suosalo taitaa olla vähän sukupolvikokemus. Itse olen nähnyt hänet jossain produktiossa, mutta en muista missä. Toki tuttu naamalta, mutten ole nähnyt häntä kunnolla missään roolissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, jossakin vaiheessa 2000-luvun molemmin puolin Suosalo oli "kaikkialla", ikään kuin menestyselokuvan tae. Sittemmin ehkä säästellymmin ja enemmän teatterin puolella.

      Poista
  2. Timo Koivusalon elokuville on aivan turhaan nyrpistelty nenää. Hyvä, että Suosalo antaa Koivusalolle tunnustuksen.
    Mielestäni tämä elämäkerta on niitä tasokkaimpia kaikenkirjavassa elämäkertakirjallisuudessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaankin tasokas, kohteensa näköinen elämäkerta. Minäkin arvostan sitä, että Suosalo ei pelkää osoittaa arvostustaan ristiriitaisillekin hahmoille.

      Poista
  3. En ole tainnut katosia mitään taltiointia, jossa on Martti Suosalo mukana. Nimenä hän on tietysti tuttu, mutta hyvin vähän koskaan telkkaria katsoneena/katsovana on mennyt melko paljon ohi. Tässä kirjassa voisi minuakin kiinnostaa nuo työmetodit ja myös ajankuvaus ja ajan muuttuminen. En silti usko, että tämä kirja ainakaan toistaiseksi nousee lukulistalleni, vaikka kirjoituksesi tosi kiinnostava ja kiinnostusta herättävä onkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tämä teos sopii myös sellaiselle, joka ei sinänsä Suosaloa tunne, juuri tuon työn kuvauksen kautta, mutta kyllähän se kieltämättä aika paljon tuo kokemukseen, kun muistaa itsekin elävästi, mistä roolisuorituksesta milloinkin puhutaan.

      Poista
  4. Hieno kooste hienosta kirjasta! Itse koin tuon Turkka-ilmiön edelleen vähän kaksijakoisena: paljon saavutettiin ja moni sai hyvät eväät ammattiin, toisille hinta oli kohtuuton.

    Tuo Martti Suosalon ihan uskomaton tavallisuus (olen ollut samassa kesätapahtumassa yleisössä, ja vaimosta tunnistin, kun mies haipui tapettiin) yhdistyneenä ihan uskomattomaan muuntautumiskykyyn rooleissa on kyllä ihan timangi kombo!

    Minäkin kuuntelin äänikirjan. Siihen olisin ehkä toivonut vähän enemmän energiaa.

    Minna /KBC

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan juuri sellainen tavallisuus ja sopeutuminen/sulautuminen on just se Suosalon juttu. Jos olisi liian huomiotaherättäviä piirteitä ja maneereita, eivät hänen roolityönsä ehkä olisi olleet niin uskottavia.

      Poista
  5. Suosalo on minullekin hyvin tuttu niin televisiosta kuin elokuvista, en muista olenko nähnyt lavalla 🤔
    Tuo työvetoinen näkökulma kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos yhtään kiinnostaa, niin suosittelen kyllä sulle kuunneltavaksi. Tätä oli ilo kuunnella!

      Poista

Lähetä kommentti