Elina Jokinen: Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi

Tämä kirja olisi ehkä mennyt minulta ihan kokonaan ohi ilman kirjablogistaniaa. Onneksi satuin bongaamaan teoksen jokin aika sitten Anun ihmeelliset matkat -blogista.

Syy kiinnostua romaanista oli aluksi puhtaasti  henkilökohtainen, yksi tapahtumapaikoista on nimittäin Jyväskylän Seminaarinmäki ja siellä tarkemmin Puutarhurin talo. Olen viettänyt elämästäni viisi vuotta Seminaarinmäellä niin tiiviisti, että se on yksi niitä paikkoja, joihin minulla on krooninen ikävä. 

Ja kyllä kirja tarjoaakin kaihoisalle ripauksen nostalgiaa:

Suuri tuomi laski valkoiset terttunsa autovanhuksen ylle kuin pehmeän peiton. Apukuskin penkillä oli tuoreita pullia Tupperwaren kuljetusrasiassa. Pullissa oli raparperia ja rahkaa täytteenä, ja sinivalkoiset paperivuoat pitivät ne kasassa. Olin ostanut myös juhlamokkaa, punaista maitoa ja kertakäyttömukeja, joissa kukkivat siniset unikot (...)

Tavassa jolla vanha, hirsirunkoinen ja hillityn koristeellinen talo nökötti mahtipontisena pönöttävien seminaarirakennusten keskellä, oli jotain sympaattista. Ikään kuin se olisi tiennyt olevansa osa kampusalueen ominaista, unohdettua historiaa. 

Viihtyisin näissä kuvailuissa vaikka kuinka pitkään, samoin kuin Stellan onnellisimmissa lapsuusmuistoissa Keltaisessa talossa, jonka puutarhassa kukkivat ruusut.

Mutta eihän kaikki suinkaan ole vain auvoa. Toukokuinen kylvöseminaari Puutarhurin talossakin saa särönsä:

Jossakin vaiheessa todellisuudet alkoivat aina sotkeutua toisiinsa. Siististi erillään ne pysyivät tuskin kauemmin kuin tuulikaapin lattia pysyi tyhjänä siivouksen jälkeen. Se, mistä kiitettiin toisaalla, oli toisaalla paheksuttavaa, tai jopa eettisesti väärin. Siinä, missä toisaalla sai maitoa tuodessaan lämpimän halauksen - ja jos maito oli punaista, aina vain parempi - toisaalla sallittuja olivat ainoastaan kasvipohjaiset maidon korvikkeet. 

Kirjassa seurataan kesää, jona Stella Julmala paitsi masentuu, tulee toden totta hulluksi. Mutta sen lisäksi tarina etenee eri aikatasoilla, niin hänen äitinsä kuin isoäitinsäkin nuoruudessa sekä Stellan itsensä lapsuudessa.

Teksti on elävää, raikasta ja kaunista. Kirjan kertojaääni on kuin seremoniamestari, joka taitavasti johdattaa lukijan paikasta, aikatasosta ja tunnetilasta toiseen. 

Tarinassa on tarttumapintaa niin paljon, että teos kestäisi kepeästi toisenkin lukukerran putkeen. Itse jäin miettimään ennen kaikkea Keltaista taloa, paikkaa, jonne Stella sekä tietoisesti että tiedostamatta pyrkii takaisin. Sitä mietin, mikä on minun Keltainen taloni. Jokaisella meillä on varmasti sellainen. Stellan tarinan opetus, tai yksi sellainen, on kenties siinä, että usein emme suunnista suoraan sitä kohti, mitä eniten kaipaamme, vaan pikemminkin eksymme harhapoluille.

Romaani käsittelee ylisukupolvisia traumoja, kuinka vaikenemisen kulttuuri näyttäytyy eri tavoilla Julmalan suvun naisten elämissä. Kaikki kolme, evakkona Pohjanmaalle, lestadiolaiseen yhteisöön tullut Maaria, kiihkeä feministi ja europarlamentaarikko Krista sekä suurperheestä haaveileva, mutta käytännössä loppuunpalanut tutkija Stella, ovat vahvoja naisia. Silti säröillä ja haavoittuneita.

Viime kuussa luin paljon naisten asemaa käsittelevää kirjallisuutta. Helmikuulle näyttää ihan itsestään muodostuvan vanhemmuutta ja vaikeaa äitisuhdetta käsittelevä teema. Edellisessä lukemassani romaanissa päähenkilöllä oli kompleksinen suhde äitiinsä. Ja niin on myös jokaisella Julmalan naisella. Äänikirjana kuuntelen parasta aikaa Joonatan Tolan Punaista planeettaa ja voi pojat, kertojan isällä Mikko J. Tolalla vasta olikin vaikea äitisuhde!

Oma äitisuhteeni on ollut enimmäkseen mutkaton, joten aihe on, jos nyt ei vieras, niin hieman etäinen kuitenkin. Olkoon tämä siis helmikuun haaste.

Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi sopii niin äideille kuin tyttärille, mutta yhtä hyvin myös miehille. Monisyisiä ovat nimittäin myös niiden miesten tarinat, jotka ovat Julmalan naisten kanssa naimisissa.

Elina Jokinen on julkaissut tämän romaanin rinnalla myös sisarteoksen Säröjen kauneus. Sisäisen tarinasi voima. Tietoteos ja romaani on suunniteltu täydentämään toinen tosiaan. Ehkä se kannattaa ottaa lukuun Keltaista taloa etsiessä. 

Elina Jokinen: Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi

Tuuma 2020

264s.