Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru

Indrek Hargla oli minulle kokonaan uusi kirjailijanimi, kun satuin keväällä kirjakaupassa selailemaan hänen romaaniaan Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru. Kirja vaikutti sen verran kiinnostavalle, että halusin tutustua siihen paremmin. Huomasin vasta myöhemmin, että kyse on historiallisesta dekkarisarjasta, jonka kuudes osa kyseinen romaani jo on. Harglan kirjoilla tuntuukin olevan Suomessa uskollisia ystäviä ja onpa Suomen Dekkariseurakin myöntänyt hänelle kunniakirjan.

En kuitenkaan muuttanut lukusuunnitelmiani, vaan lähdin kipuamaan puuhun takamus edellä, eli aloitin sarjaan tutustumisen tästä uusimmasta teoksesta. Jos kirjailija osaa asiansa, pääsee kärryille hyppäämään mukaan myös vauhdissa. Ja hyvin se onnistuikin, erityisesti kirjan päätarina, Apteekkari Melchiorin ratkoma visainen ja järkyttäväkin murhasarja keskiaikaisessa Tallinnassa, koukutti mukaan nopeasti. Sen sijaan jatkumoa sarjaan tuova Melchiorin pojan rinnakkaisseikkailu Lyypekissä jäi minulle hieman irralliseksi.

Kirjassa eletään vuotta 1433 ja Tallinna on kärsinyt vahinkoja suuressa tulipalossa. Eletään siis poikkeuksellista aikaa, mutta vielä kummallisemmaksi se muuttuu. Melchior saa pojaltaan kirjeen, jossa häntä varoitetaan Gotlannin piruna tunnetusta murhaajasta, joka on matkalla Gotlantiin. Samoihin aikoihin Melchior saa kuolevalta porvarilta merkillisen toimeksiannon: hän tunnustaa osallistuneensa murhatöihin ja esittää viimeisenä toivomukseensa, että rikoksia ratkova apteekkari tekee uhreille oikeutta.

Kun Melciorin lähipiirissä tapahtuu kuohuttava murha, hän huomaa olevansa rikossarjan jäljillä, jollaista ei Tallinnassa ole koettu. Siihen liittyy petosta, murhia, kerettiläisyyttä ja irstailua. Hillittyjen hansaporvarien kulissien takainen elämä osoittautuukin aivan erilaiseksi kuin miltä pintaa katsoen näyttää. Lopulta Melchior huomaa itsekin olevansa hengenvaarassa.

Keskiaikainen Tallinna kasvaa lukijan silmien eteen erittäin elävänä ja aistikkaana: melkein voi kuulla kärryjen kolinan kivikaduilla, ihmisten huudon ja naurunrömäkän, nähdä väkijoukkoja viihdyttävän narrin temppuilevan ja lasten juoksevan kujilla. Tallinna on kiitollinen miljöö kirjoille senkin takia, että vanha kaupunki rakennuksineen on meille monille niin kovin tuttu, joten eläytyminen on helppoa.

Hargla on selvästi perehtynyt aikakauteen ja aihepiiriin tarkasti ja hänen tapansa kuljettaa tarinaa on varsin perinpohjainen. Paikoitellen olisinkin kaivannut kerrontaan tiivistystä, sillä asiat esitetään välillä päätalomaista tarkkuutta noudattaen, erityisesti taustoituksia ei voi syyttää pinnallisuudesta parhaalla tahdollakaan.

Pääpiirteittäin viihdyin Melchiorin mukana erinomaisesti. Päähenkilö on sekoitus Hercule Poirotia ja William Baskervillea. Dekkareiden ja historiallisten romaanien ystäville Hargla tarjoaakin todellista herkkua. Kustantajalle esitän kainon toiveen aavistuksen suuremmasta kirjasinkoosta. Ymmärrän paperin olevan kallista, mutta kirjan lukemisen soisi olevan miellyttävää myös silmille.

Indrek Hargia: Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru

(Apteeker Melchior ja Gotlandi kurat)

Into 2019

Suomennos Jouko Vanhanen

473s.