Vuoden viimeiset leffa+dokumenttivinkit

Joulukuuhun on kertynyt muutama erityismaininnan arvoinen katsottu elokuva ja dokumentti, joten listataanpas niitä tähän lomalaisten iloksi. Tarjolla on riipivää romantiikkaa, hervotonta kulttuuri-irvailua, pakolaisten ja vähemmistöjen tarinoita ja sekä oman elämänsä sankareiden kertomuksia.

ELOKUVAT:

A Star is Born (2018)

Tämä elokuva olisi saattanut mennä minulta ihan ohi, ellei kummityttöni olisi halunnut sitä katsomaan. Olipa onni, että halusi! Neljännen kerran filmatisoitu elokuva kertoo rakkaustarinan alkoholisoituneesta country-tähti Jackson Mainesta, joka auttaa rakastettuaan Allya nousemaan laulajanurallaan. Kun Allysta tulee tähti ja Jacksonin oma ura on alamäessä, parisuhteeseen tulee pahoja ongelmia.

Täpötäydestä katsomosta kuului viimeisen puolen tunnin ajan kiivasta nyyhkytystä, mutta itse en kokenut tarinaa aivan niin voimakkaasti. Kuitenkin elokuva on mainio ja monenlaisia ajatuksia herättävä katsaus niin musiikkitähtien elämään kuin minkätahansa parisuhteen arkeen. Ennen kaikkea elokuva on näyttelijän- ja ohjaajantyön juhlaa. Lady Gagan roolisuoritusta Allyna on hehkutettu kovin, eikä syyttä. Itsellä kuitenkin vahvemmaksi nousi Bradley Cooperin vähäeleinen, mutta vahva Jackson, puhumattakaan siitä, että mies on myös ohjannut ja osatuottanut elokuvan. Suosittelen myös tutustumaan elokuvan soundtrackiin Spotifyssa. En ole koskaan erityisemmin fanittanut Lady Gagaa, mutta elokuvan musiikissa hänen äänensä näyttäytyy aivan uudella taajuudella.

The Square (2017)

Katsoimme elokuvan jo jokin aika sitten Yle Areenalta (josta sen pitäisi löytyä hetken aikaa edelleen), mutta leffa palasi mieleeni käydessäni perjantaina Kiasmassa. Ei sillä, että Kiasmassa olisi mitään vikaa, mutta The Squaren jälkeen modernin taiteen museoihin on vain mahdotonta suhtautua samalla tavalla kuin ennen. Ruben Östlundin ohjaama elokuva pilkkaa avoimesti niin kulttuurieliittiä, mediamaailmaa kuin ylipäänsä pohjoismaista, hyvinvoivaa ja etuoikeutettua väestönosaa. Siitä tyypillinen esimerkki on elokuvan päähenkilö, varsinainen nolojen tilanteiden mies Christian (Claes Bang), joka on paitsi arvostettu tukholmalainen taidekuraattori myös täysin pihalla. 

Östlund irvailee elitismille niin häpeilemättömästi ja raa'asti, että naurun lisäksi katsoja tuntee kiusaantuminen ja myötähäpeän tunteita useaan kertaan. Ja koska elokuva on erinomainen, herättää se myös toisenlaisia, syvästi humaaneja ja inhimillisiä tunteita. Elokuva olisi mielestäni hyötynyt lievästä typistämisestä, mutta koska ohjaaja haluaa ottaa kiusaannuttavista kohtauksista kaiken irti, näin ei tientenkään ole tehty. Suosittelen oudon ja mustan huumorin ystäville.

Battle (2018)

Tämäkin elokuva löytyy Netflixistä. Moni varmasti kiinnostuu elokuvasta ennen kaikkea sen takia, että pääosaa (Amalie) esittää hittisarja SKAMista tuttu Lisa Teige (esitti SKAMISSA ensimmäisen kauden nimihahmo Evaa). Amalie on etuoikeutettu tyttö, jonka elämä pyörii tanssin, ystäväpiirin ja etuoiketetun ystäväpiirin sosiaalisten suhteiden ympärillä. Tanssiminen on hänelle intohimo, mutta siitä huolimatta hän on ilmaisijana vain keskinkertainen, toisin kuin pahin kilpakumppani Charlotte (Charlott Utzig). Kilpailuasetelma kiristyy entisestään kun parhaalle tanssijalle on tiedossa opiskelupaikka maineikkaassa amsterdamilaisessa tanssikoulussa.

Mutta sitten Amelien maailma romahtaa. Bisnesmies-isä on sotkenut raha-asiansa perusteellisesti ja uima-altaallinen luksuskoti muuttuu kertaheitolla kämäiseen vuokra-asuntoon lähiössä. Amelie lähtee etsimään itselleen harjoitustilaa ja kohtaa maahanmuuttajataustaisen Bashirin (Achmed Akkabin). Bashir ystävineen näyttää Amelielle aivan uudenlaisen tavan tanssia ja katutanssi sekä puhjennut rakkaus saa tytön ilmaisun puhkeamaan kukkaan. Mutta kuten arvata saattaa, rikkaan tyttörukan ja lähiön tuulipusakkaisen hiphop-tanssijan maailmat tuntuvat olevan liian kaukana toisistaan, vai ovatko sittenkään...

Sopii romantiikan nälkään ja nuorten naisten kasvutarinoista pitäville!

DOKUMENTIT:

Cinema Dadaab (2018)

Yle Areenasta löytyvä Cinema Dadaab on Kati Juuruksen ohjaama dokumenttielokuva yhdestä maailman suurimmista pakolaisleireistä. Keniassa, lähellä Somalian rajaa sijaitseva leiri on perustettu jo 27 vuotta sitten. Sen asukkaat eivät saa harjoittaa ammattia, eivätkä poistua leiriltä - paitsi kotiin Somaliaan tai jos onni käy, pakolaisena maailmalle. Pysähtynyt ilmapiiri ja näköalattomuus aiheuttaa monenlaisia lieveilmiöitä, kuten huumeongelmia.

Dokumentissa seurataan Abdikafi Mohamedia, jolle elokuvat tarjoavat paitsi hetken pakokeinon myös unelman, jonka syrjästä pitää kiinni. Vaikka länsimaisin silmin huumeongelmaisen Abdikafin haaveet elokuvatähteydestä Amerikassa ovat tuskallisen kaukaahaettuja, on niillä tärkeä merkitys Abdikafille itselleen. Samoin suuri merkitys on hänen ylläpitämällään elokuvateatterilla, kahdella laajakulmatelevisiolla teltassa. Ajatuksia herättävä dokumentti.

Baher of Finland (2018)

Tämä dokumentti löytyy niinikään Yle Areenasta. Baher of Finlandissa esitellään Irakista paennut Baher Al-Basri. Hän on harras muslimi ja homoseksuaali ja nauttii nyt elämästään Suomessa, jossa hänellä on mahdollisuus olla oma itsensä. Dokumentti käsittelee homoseksuaalisten turvapaikan hakijoiden tilannetta Suomessa. Oleskeluluvan saadakseen heidän on todistettava sukupuolisuuntautumisensa, mutta miten sanallistaa asia, josta on pitänyt vaieta koko elämä? 

Monet eivät uskalla tulla kaapista Suomessakaan. Ne, jotka tulevat ja ovat julkihomoja Suomessa, mutta saavatkin kielteisen päätöksen, ovat todellisessa hengenvaarassa palautuksen realisoituessa kotimaahan. Myös vastaanottokeskuksissa tapahtuu paljon seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa.

Mielenkiintoinen, vaiettu näkökulma turvapaikanhakijakysymykseen.

Star Shaped Scar (2018)

Tämä dokumentti kestää vain 12 minuuttia, mutta on yksi vaikuttavimmista viime aikoina, ehkä koskaan näkemistäni dokumenteista. Se kertoo vuosaarelaisesta Jasmin Britneystä, joka rakastaa voimakasta meikkiä, prinsessamekkoja ja Christian Louboutinin kenkiä. Kaikki alle 15 cm korot ovat hänen mielestään tätimäisiä, eikä luonnollinen ole kaunista. Jasmin Britney haaveilee yöstä Las Vegasin Barbie-sviitissä sekä idolinsa Britney Spearsin keikasta. Hän ei käy töissä.

Tämän enempää en haluakaan kertoa, sillä tämä dokumentti täytyy kokea itse. Sen katsottuani koin oppineeni paljon.