Kaisa Kariranta: Ihmeellinen matkakirja
Ajatus pyhiinvaellusmatkasta pyöri joskus mielessäni. En oikein osaa määritellä, mikä asiassa kiehtoo. Ei ehkä niinkään usko tiettyjen paikkojen ihmeitätekevään voimaan, vaan yhteys satoihintuhansiin samoja reittejä aiemmin kulkeneisiin. Pyhiinvaelluksella matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä. Sen sijaan ajatus pyhiinvaelluskohteissa odottavista mahdollisista reliikeistä ja muista ihmeellisistä esineistä tuntuu näin luterilaisesta näkökulmasta tarkasteltuna vähän häiritsevältä. Vierailut pompööseissä ja krumeluureissa italialaisissa katedraaleissa vieraannuttivat pyhiinvaellusajatuksista.
Kaisa Karirannan Ihmeellisessä matkakirjassa on juuri tällainen, suomalaisen maanläheinen, ihmettelevä ja epäileväinenkin lähestymistapa aiheeseen. Kariranta, joka on paitsi tietokirjailija myös pappi, kertoo kirjassaan matkoistaan Espanjassa, Portugalissa, Ranskassa, Kreikassa, Venäjällä, Virossa ja Suomessa. Eri matkoillaan hän tutustui pyhiin paikkoihin ja niihin liittyviin legendoihin.
Matkakuvaukset ovat sekoitus ihmeellisiä tarinoita, ihmisten ja ympäristön tarkkaa kuvausta sekä inhimillistä matkustamisen vaivaa. Vaikka mielikuvissa eteläeurooppalainen pyhiinvaellus tapahtuu lempeän lämpimässä ilmastossa, on todellisuus välillä muuta. Kylmä tuuli, sade ja märät vaatteet, läpeensä homehtunut hotellihuone tai nyrpeät ihmiset eivät välttämättä kohota tunnelmaa. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat, ei välttämättä muutu todeksi pyhiinvaelluksella. Toisaalta pyhyyden tunne ja kokemus voi syntyä yllättäenkin, sinänsä pieneltä tuntuvista kohtaamisista ja tuntemuksista.
Ihmeellistä matkakirjaa ei kannata lukea sensaationhakuisesti. Jos kaipaa kuolleista heräämisiä, sokeiden näkökykyä ja pyhiä ilmestyksiä, kannattaa valita jotakin muuta lukemista. Ihmeellinen matkakirja on kaikista eniten matka sisimpään ja pyhyyden käsitteeseen. Mitä se on ja voiko pyhyyteen uskoa. Jo tämän kirjan perusteella on helppo huomata, kuinka moninaisia muotoja uskonnollisuudella, hartaudella ja pyhyyden kokemuksella on jo Euroopan ja kristinuskon sisällä, muusta maailmasta ja eri uskontokunnista puhumattakaan.
Toki teosta voi lukea myös uskonnollisen kontekstin ulkopuolella, matkakirjana ja katsauksena erilaisiin kulttuureihin. Karirannan matkassa on kiehtovaa hypätä junaan Ranskassa tai matkustaa syrjäisille Kreikan saarille. Yhtä eksoottiselta tuntuu myös automatka Virossa ja rajanylitys matkalla Pyhtitsan luostariin.
Kuten kirjan takakannessa luvataan, teoksessa on läsnä matkanteon vaiva ja ihanuus.
Kaisa Kariranta: Ihmeellinen matkakirja
Kirjapaja 2018
184s.
Arvostelukappale
Olen samaa mieltä, että matkakirja tämä on ja sellaisena ihan luettava ja hyvin kirjoitettu, henkilökohtainen. Itse olisin odottanut tällaisen aiheen käsittelyn lopuksi jotain perusteellisemmin analysoitua tai yhteenvetoa jostain valitusta näkökulmasta. Se ei ollut selvästikään kirjoittajan tavoite. Hänellä ei ollut tarvetta/halua/kykyä tehdä matkoistaan sen enempää tai pyrkiä sen syvemmälle. Nähty mitä nähty, ja se siitä. Jäi pinnalle.
VastaaPoistaMielenkiintoista pohdintaa. Itse koin tämän asian niin, että kirjailija käsitteli hyvin rehellisesti tuntemuksiaan. Pyhiinvaelluskokemukset olivat mieleenpainuvia, mutta jäivät kuitenkin osittain ulkokohtaisiksi kulttuurisista ja uskonnollista eroista johtuen.
Poista